Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 16.12.2018 9:33Suomi lyhentää velkaa kymmenen vuoden jälkeenLue lisää »
  • 12.12.2018 15:38Pääministeri Sipilän puhe eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa EU:n tulevasta kehityksestäLue lisää »
  • 10.12.2018 11:17Pääministeri Juha Sipilän puhe Suomalaisia ilmastotekoja - Enemmän ja nopeammin-seminaarissaLue lisää »

Blogin arkisto

Näin sote-solmu aukeaa

Perjantai 29.11.2013 klo 10:28

Julkaistu ensimmäisenä MTV3:n Nettivieras-blogissa 29.11.2013.

Hallituksen päätöstä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta on nyt odoteltu reilu puolitoista vuotta. Kansainvälisissä mittauksissa, joissa vertaillaan suomalaisen terveydenhuollon tasa-arvoisuutta muihin maihin, olemme vasta neljännenkymmenennen sijan heikommalla puolella.

Kun tosiasiat tiedetään, on ollut hämmentävää seurata hallituksen sisäistä riitelyä ja saamattomuutta asiassa. Sosiaali- ja terveyspalvelut on alistettu suurkuntahankkeelle ja isäntäkuntamalli on törmännyt perustuslaillisiin ongelmiin. Hallituksen mallit eivät saa laajaa kannatusta taakseen ja ne eivät poista terveydenhuollon perusongelmia.

Kaikki puolueet ovat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen lähtökohdista pääpiirteissään samaa mieltä. Ensinnäkin tarvitsemme perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation. Toiseksi tarvitaan riittävän leveät hartiat palveluiden järjestämiseksi. Asiantuntijoiden mukaan noin 10 - 20 järjestävää tahoa riittää. Kolmanneksi toimivalla sote-alueella on oltava 24/7 päivystys. Neljänneksi rahoitus on muutettava yksikanavaiseksi. Viidenneksi tietojärjestelmien yhteensovittaminen on oltava keskeinen osa uudistusta. Kuudenneksi sairaaloiden johtamiseen tarvitaan uusi ote.

Hallitukselle Keskustan tarjoama yhteistyö ei ole kelvannut, mutta sote-solmu voisi aueta esimerkiksi näin.

Ensimmäisessä vaiheessa hallitus luopuu sairaanhoitopiirien lakkauttamisesta ja isäntäkuntamalliajattelusta sekä siirtää perusterveydenhuollon ja vaativamman sosiaalitoimen kunnilta sairaanhoitopiireille. Erikoissairaanhoito siellä jo on. Näin uudistusta pystytään viemään eteenpäin jo tällä vaalikaudella ja se saadaan järkeville raiteille.

Toinen vaihe tapahtuu seuraavalla vaalikaudella. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksessa on oltava mukana rahoitus, tietojärjestelmien yhteensovittaminen, johtaminen ja hallinto, lääkäreiden kaksoisrooli sekä työnjako sairaanhoitopiirien kesken että myös erityisvastuualueiden kesken.

Työtä riittää useaksi vuodeksi, mutta tekemättä jättäminen ei nyt auta Suomea.

 

Avainsanat: sosiaali-ja terveyspalvelujen uudistus, sairaanhoitopiirit, perusterveydenhuolto, yksikanavainen rahoitus

Luottamusta ja kohtuutta

Perjantai 29.11.2013 klo 10:20

Julkaistu ensimmäisenä Maaseudun tulevaisuudessa 29.11.2013

Kansalaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon on romahtanut. EVA:n tutkimuksen mukaan vain yksi prosentti suomalaisista tuntee suurta luottamusta politiikkaan. Kansanedustaja on eri ammattien suosituimmuusmittauksissa aina viimeisten joukossa. Lääkäri, sairaanhoitaja ja lentäjä ovat useimmiten listalla kärjessä.

Politiikassa epäluottamusta lisää myös sanojen ja tekojen väistämätön ristiriita. Olemme keskellä suurta murrosta monessakin mielessä, mutta väistämättömiä päätöksiä lykätään koko ajan eteenpäin. Politiikan on oltava pitkäjänteistä, ennustettavaa ja juurensa tuntevaa.

Suomalaisilla on selvästikin enemmän kriisitietoisuutta ja muutosvalmiutta kuin poliittiset päättäjät ymmärtävät. Suomalaiset odottavat nyt esimerkiksi hallituksen lupauksen mukaisesti marraskuun loppuun mennessä konkreettisia päätöksiä kestävyysvajeen paikkaamiseksi. 

Myös poliittiset paketoinnit virkanimityksissä syövät politiikan uskottavuutta. Sulle-mulle -politiikan aika on yksinkertaisesti ohi. Poliittinen kanta ei saa missään tapauksessa olla nimityksen este, mutta ei myöskään peruste. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että politiikka epäpätevöittäisi tehtäviin, mutta jäsenkirja ei voi olla enää jatkossa peruste huipputehtäviin pätevintä valittaessa.

Nimityspolitiikan lisäksi tarvitaan parempaa tarkkuutta yhteisten varojen käyttöön. Niistä pitää pystyä huolehtimaan paremmin kuin omista varoistaan. Myös kohtuuden viestin täytyy yleistyä niiden taholta, joiden tulevaisuus on turvattu. Edessämme on ennennäkemättömät talkoot, jotka tulevat koskettamaan jokaista suomalaista.

Kohtuuden viestejä on tultava esimerkiksi yritysjohtajilta, työeläkeyhtiöiltä ja valtionyhtiöiltä. Vasta sen jälkeen voimme saada kaikki suomalaiset mukaan muutokseen.

Myös johtamisjärjestelmään tarvitaan muutoksia. Hallitustyöskentelyn on oltava kollegiaalista. Lokeroitumisessa ja ministeriöiden työn eriytymisessä on menty liian pitkälle. En kuitenkaan usko, että yhden ministeriön malli ratkaisisi tätä. Sielläkin voidaan lokeroitua ja riidellä reviireistä. Suurten rakenteellisten muutosten läpivienti vaatii määrätietoista johtajuutta. Määrätietoisella johtajuudella pystytään myös välttämään poliittisen avustajakunnan paisuminen liian suureksi tai se väite, että avustajat käyttäisivät toimivaltaansa väärin.

Suomi on hankkeiden ja selvitysten luvattu maa. Niitä tarvitaan, mutta tekijät turhautuvat, jos työryhmien työ ei johda toimenpiteisiin. Kun ministeri on työssä mukana ja tekee asiantuntijoiden avulla selvityksestä omalle hallinnonalalleen toteuttamiskelpoista toimenpideohjelmaa, niin motivaatio työryhmissä toimimiseen paranee ja rahalle saadaan vastinetta. Erilaisia taustaselvityksiäkin tarvitaan ja niiden merkitystä en halua vähätellä.

Poliittisen päätöksenteon luottamuksen palauttaminen on edellytys Suomen suunnanmuutokselle. Muutosta täytyy johtaa ja siinä tulee näyttää esimerkkiä. Johtaminen tarkoittaa myös muutoksia johtamisjärjestelmään ja moniin totuttuihin käytäntöihin, toimintatapoihin ja poliittiseen toimintakulttuuriin.

Juha Sipilä

Keskustan puheenjohtaja ja kansanedustaja

Avainsanat: luottamus, kohtuus, poliittiset nimitykset, johtaminen

Keskustan Juha Sipilän puhe puoluevaltuuskunnassa

Lauantai 23.11.2013 klo 10:30

Keskustan puoluevaltuusto, Kuopio 23.11.2013
(muutosvarauksin)

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet, hyvät keskustalaiset,

Suomi ansaitsee parempaa. Meidän täytyy todenteolla ryhtyä tavoittelemaan maamme näkökulmasta Aaron ”pokkaaleja” eli Suomen selviytymistä ja jokaisen suomalaisen mukaan saamista edessämme olevaan muutokseen. On Suomen suunnanmuutoksen aika.

Maalaisliitto/ Keskusta on ollut aina keskeinen tekijä Suomen historian suurissa muutoksissa jo tasavallan alkuajoista lähtien. Muistutuksena muutama virstanpylväs: Keskusta oli keskeisessä asemassa, kun Suomesta tuli tasavaltasamoin lex Kallio 1920-luvulla, jolla vapautettiin torpparit, punamultayhteistyön alkaminen vuonna 1937, jonka avulla yhteiskunta eheytyi selviytymään sodista, Paasikivi-Kekkosen ulkopoliittinen linja, hyvinvointiyhteiskunnan luominen ja alueellisesti kattavan korkeakouluverkoston luominen jne.

Olen ollut monta kertaa johtamassa muutosta pienemmässä mittakaavassaVoisi sanoa, että olen erittäin hyvä hakeutumaan vaikeuksiin tai vaikeuksissa oleviin yhteisöihin, mutta nauttinut hankalista paikoista selviytymisestä. Vaikeisiin paikkoihin ajautuminen on ollut melkein elämäntyötäni, sillä näen monimutkaisessa tilanteessa pääsääntöisesti suuren haasteen. Tällaisenavisaisena haasteena näin Keskustankin lähtötilanteen puolitoista vuotta sitten.

Olen aina todennut johtamissani yrityksissä, että hyvin menestyvää yritystä ei pelasta mikään - paitsi nöyryys. Sama pätee mihin tahansa yhteisöön, myös yhteiskuntaan tai puolueeseen. Kaiken hyvän hyrinän ja tekemisen meiningin keskellä olen hieman huolissani.

Seuraavat kysymykset ovat väkisinkin tulleet mieleeni:

Olimmeko tarpeeksi kauan ja tarpeeksi syvällä - siis puolueena? Koetteliko luottamuksen menettäminen meitä tarpeeksi?
Unohdammeko nöyryyden, unohdammeko työn tekemisen kulttuurin?
Unohtuuko muutoksen tarve poliittiseen kulttuuriin, toimintatapoihin ja politiikan sisältöön, kun gallupit näyttävät taas paremmilta?
Onko meillä itsellä muutosvalmiutta vai vastaammeko, että ihan hyvä esitys, mutta ei sovi meille?

Ei muutosta näin tehdä. Asiat eivät muutu ilman kipua. Nämä muutokset tulevat nyt omalle kohdallekin. 

Yrityksen pahin vihollinen on useimmiten yritys itse. Keskustan t
odellisen nousun Suomen suunnanmuuttajaksi voi nyt estää vain keskustalaiset itse.

Hyvät ystävät - mietitään kaikki tätä - kukin omalla kohdallaan. Suomi tarvitsee vahvan ja yhtenäisen Keskustan hoitamaan omalta osaltaan Suomen selviämisen vaikeasta tilanteesta.

Muutos ei ole höpöttämistä, se on raakaa tekemistä.
Muutokseen täytyy saada kaikki mukaan. Se edellyttää avoimuutta ja kuuntelemista.
Muutos tehdään tosiasiat tunnustaen ja niiden pohjalta.
Muutos tekee välillä kipeääkin, mutta itsensä on laitettava likoon eikä epäonnistumisiakaan saa pelätä.
Muutosta tehdään esimerkin voimalla.

Monen asian täytyy kuitenkin vielä muuttua ennen kuin Keskusta voi olla muutoksen veturi ja esimerkillään saada kaikki mukaan. Olemme hyvällä uralla, mutta tekemistä riittää. Alkion periaatteen mukaisesti muutos alkaa meistä itsestä.

Lue lisää »

Avainsanat: politiikan muutos, luottamus, kasvurahasto, eu

Varusmieskoulutuksessa pitäisi hyödyntää it-nörtit

Tiistai 19.11.2013 klo 18:13

Olin tänään alustamassa tilaisuudessa, jossa oli paikalla useita kymmeniä eläkkeelle jääneitä suurlähettiläitä. Entisen Nato-lähettilään Antti Sierlan kysymys jäi erityisesti mieleen. Siinä hän peräänkuulutti sitä, miten valtio voisi paremmin hyödyntää asepalveluksessa olevien nuorten tietotekniikan osaamista.

 

Ajatuksessa on ideaa. Suomessa on maailmanluokan osaamista sekä tietotekniikassa että tietoturvassa, joita ei ole osattu puolustusvoimissa täysimääräisesti hyödyntää. Nykyaikainen sodankäynti on siirtynyt yhä enemmän tietoverkkoihin, josta viimeisin esimerkki on ulkoministeriön tietojärjestelmiin murtautuminen. Suomi on pullollaan diginatiiveja eli nörttejä, joiden osaaminen valuu hukkaan perusjoukoissa.

 

Puolustusvoimat osaa hyödyntää ammatillista erityisosaamista esimerkiksi lääkäreiden, pappien ja urheilijoiden osalta. Tähän listaan pitäisi lisätä nörttiosaaminen kyberturvallisuuden ”erikoisjoukoissa”.

 

Suomalaisen median tilanne huolestuttava

Maanantai 4.11.2013 klo 19:10

Suomalaisen median ja journalismin säilyminen monipuolisena on äärimmäisen tärkeä asia. Siinä on kysymys suomalaisesta kulttuurista ja sivistyksestä, mutta myös vallan vahtimisesta. Journalismia tarvitaan valvomaan niin poliittista kuin taloudellistakin valtaa.

Lehtitilausten arvonlisäveron korottaminen on osoittautunut virheeksi. Vero on odotuksien mukaisesti kiihdyttänyt levikkien laskua ja vaikeuttanut monen lehtitalon jo entisestään vaikeaa tilannetta. Vero ei myöskään ole tuottanut toivotulla tavalla, vaan päinvastoin. Toimiala on poikkeuksellisessa murroksessa ja Kataisen hallituksen veropäätökset ovat entisestään kiihdyttäneet alan ongelmia.

Tässä tilanteessa voisi harkita lehtitilausten arvonlisäveron pudottamista, mutta sekään ei todennäköisesti toisi jo menetettyjä tilaajia takaisin. Ensisijaisesti pitäisi harkita digitilausten verokannan laskemista printtitilausten verokannan tasolle. Tällöin veropolitiikalla edistettäisiin lehtien omaa digitaalista toimintaa ja sisällönmyyntiä, joka on edellytys lehtien pitkän tähtäimen menestykselle.

Harkitsisin myös Yle-veron indeksikorotuksesta luopumista ainakin kolmen vuoden määräajaksi. Alan kehitys vääristyy, kun yksi toimija saa lakisääteisen korotuksen vuosittain, mutta muualla jaetaan niukkuutta.

Ylen ja yksityisen median pitäisi myös etsiä uusia yhteistyömuotoja, jotka hyödyttäisivät molempia. Uuden lehtitukijärjestelmän käyttöönotto ei ole nykyisessä taloudellisessa tilanteessa realistinen. mutta Yle-verolla kerättyjä varoja voisi käyttää muualla tuotetun journalismin hyväksi. Tähän löytyy tapoja, jos on tahtoa. Yleisradio voisi esimerkiksi ostaa lehtien tai STT:n sisältöjä tai antaa omiaan maksutta muiden käyttöön.

Avainsanat: media, journalismi, Yle, arvonlisävero