Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 16.12.2018 9:33Suomi lyhentää velkaa kymmenen vuoden jälkeenLue lisää »
  • 12.12.2018 15:38Pääministeri Sipilän puhe eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa EU:n tulevasta kehityksestäLue lisää »
  • 10.12.2018 11:17Pääministeri Juha Sipilän puhe Suomalaisia ilmastotekoja - Enemmän ja nopeammin-seminaarissaLue lisää »

Blogin arkisto

Ulkopolitiikan pitää elää ajassa

Maanantai 30.3.2015 klo 10:51

(Kirjoitus on julkaistu alun perin sanomalehti Kalevassa 25.3.2015 "Viisas ulkopolitiikka takaa Suomen turvallisuuden")

Pienen kansakunnan turva on taito ymmärtää maailman muutoksia sekä viisaus määrittää siinä oma paikkansa. Suomen turvallisuusympäristö on viimeisen vuoden aikana muuttunut merkittävästi. Ukrainan sota on kiristänyt kansainvälistä ilmapiiriä ja se on johtanut kiristyneeseen vastakkainasetteluun Venäjän ja lännen välillä. Monet asiantuntijat uskovat, että tilanne jatkuu vaikeana vielä pitkään.

Venäjän toimet Ukrainassa ovat olleet selkeästi kansainvälisen oikeuden vastaisia eikä niitä voida hyväksyä.  Keskusta on antanut tukensa maamme valtiollisen johdon työskentelylle osana Euroopan unionia kriisin ratkaisemiseksi. Samalla olemme pitäneet tärkeänä sitä, että hoidamme tarvittaessa Venäjän kanssa niitä asioita, jotka maidemme välillä on aina hoidettava. Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa enemmän kuin muilla EU-mailla yhteensä.

Euroopan unionin asettamat pakotteet olivat vääjäämättömiä, mutta lienee selvää, että pelkkä pakotepolitiikka ei kuitenkaan riitä kriisin ratkaisemiseksi. Sen rinnalle tarvitaan myös jatkuvaa diplomaattista vuoropuhelua. EU:n samoin kuin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön on pyrittävä olemaan konfliktin ratkaisussa aktiivinen ja aloitteellinen. Euroopan unioni on toiminut yhtenäisesti kriisin ollessa päällä. Tätä ulkosuhdehallinnon uudistuksella on tavoiteltukin.

EU:n ulkosuhdehallinnon kehittämisessä on vielä paljon parantamisen varaa. Keskusta on jopa esittänyt, että selvitettäisiin, voisiko osa Suomen edustustoista nojautua EU:n yhteisiin edustustoihin tai joissakin maissa siirtyä yhteiseen edustustoverkostoon muiden Pohjoismaiden kanssa. Näin voisimme siirtää omia voimavarojamme enemmän sisältökysymyksiin eli suurlähettilään ja asiantuntijoiden perustehtäviin. Yhdessä voitaisiin hoitaa esimerkiksi kansalaisten palvelut, kuten passit ja viisumit sekä kiinteistöihin liittyvät asiat.

Kuten viime ajat ovat osoittaneet, muutokset turvallisuusympäristössä voivat tapahtua nopeastikin. Tämän vuoksi meillä on oltava jatkuvasti ajantasainen tilannekuva. Maamme ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan täytyy kaikissa tilanteissa olla selkeä sekä itsellemme että muille. Pyrkimys yksituumaisuuteen ei minusta ole vanhanaikainen tavoite, vaan Suomen ulkopolitiikan - pienen kansakunnan - vahvuus.

Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, mutta kansakuntana meidän on valmistauduttava myös pahimman varalle. Suomen turvallisuus edellyttää viisasta ulkopolitiikkaa, pitävää puolustusta sekä vahvaa, ehyttä ja toimivaa yhteiskuntaa.

Suomi on keskeisesti osa länttä ja aktiivinen kansainvälinen yhteistyö on meille välttämätöntä. Meidän on syvennettävä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa ja jatkettava Naton rauhankumppanuuden kehittämistä. Tällä hetkellä näköpiirissä ei ole syytä hakea Nato-jäsenyyttä, mutta tässäkin asiassa on hyvä säilyttää oma liikkumatilamme. Itseensä luottava maa osaa tehdä päätökset kulloisenkin harkinnan mukaan.

Sotilaallinen liittoutumattomuus on paitsi Suomen etujen mukaista, myös tärkeä osa vakauden ylläpitoa Pohjolassa. Mikäli valtionjohto joskus haluaa muuttaa puolustuspoliittista perusratkaisua, Keskustan mielestä Nato-jäsenyydestä on järjestettävä kansanäänestys.

Viime aikoina on puhuttu myös EU-armeijasta komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin aloitteesta. En pidä sitä lyhyellä tähtäimellä realistisena vaihtoehtona, sillä etenkin Nato-maat vastustavat päällekkäisiä rakennelmia. Suomen näkökulmasta EU-yhteistyötä kannattaa kuitenkin edistää, sillä parhaimmillaan se voi tuoda helpotusta huoltovarmuuteen ja kriisiaikana puolustusmateriaalin saatavuuteen.

Suomen vahvan kansallisen puolustuksen malli on toiminut ja toimii hyvin. Tarvitsemme jatkossakin koko maan puolustamiseen pystyvää, yleiseen asevelvollisuuteen ja säännönmukaisiin kertausharjoituksiin perustuvaa sekä ajanmukaisesti varustettua armeijaa. Tämä tarkoittaa, että puolustuksen resursseja on tulevina vuosina lisättävä. Meidän on myös kriittisesti käytävä läpi, olemmeko kunnolla varautuneet nykyaikaiseen sodankäyntiin ja uusiin uhkiin.

Suomalaiset ovat tunnettuja ongelmanratkaisukyvystään. Olemme parhaillamme, kun ratkomme ongelmia käytännönläheisesti. Maapallon suuria ongelmia ovat ilmastonmuutos sekä ruoka-, vesi- ja energiapula. Meillä on erinomaista osaamista kaikkiin näihin neljään eri osa-alueeseen. Nuo neljä kysymystä tulevat olemaan valtavirtoja, jotka ohjaavat myös uuden työn syntymistä ja ihmisten käytännön valintoja. Viides valtavirta on digitalisaatio ja sen osana informaation siirtyminen internetiin. Näillä kaikilla asioilla on myös vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Näissä näen Suomelle suuria mahdollisuuksia.

Avainsanat: EU, ulkopolitiikka, Ukraina

EU-paneelista ja vaalikoneista

Tiistai 17.3.2015 klo 17:42

Vaalien alla on yhä kasvava määrä paneeleja puolueiden puheenjohtajille. Omassakin kalenterissani niitä on noin 20. Kaikkiin ei yksinkertaisesti pääse.

Enemmän kuin mielelläni olisin osallistunut EU-keskusteluunkin. Loppuvuodesta löimme kalenterit kiinni puheenjohtajapaneelien osalta. Ohjeistin, että kalenterin saa nyt täyttää muilla vaalitilaisuuksilla. Näin myös tehtiin. Tämä EU-paneeli ei sopinut kalenteriin, johon tuli ruuhkaa myös poikani kuoleman vuoksi.

Vaalikoneita olen myös täyttänyt. Nekin ruuhkautuivat samasta syystä. Kuusi konetta olen jo alkuviikosta täyttänyt, kaksi on vielä kesken.

Kaksi viimeistä viikkoa olen priorisoinut ajankäyttöni siten, että keskityin puolueen keskeisten vero- ja talouslinjausten valmisteluun ja loppuhiontaan.

Kertakorvaus helpottamaan naisvaltaisten pienyritysten taakkaa perhevapaissa

Sunnuntai 8.3.2015 klo 9:22 - naisvaltaiset yritykset, perhevapaakustannusten tasaus, vanhempainvapaa, yrittäjä

Suomi on maa, missä työssäkäyvillä naisilla on parhaat mahdollisuudet tasa-arvoiseen kohteluun, toteaa The Economist -lehti julkaistessaan ns. lasikattoindeksiä tällä viikolla.

On totta, että Suomen tilanne on hyvä verrattuna moneen muuhun maahan. Päivähoito, oikeus erilaisiin perhevapaisiin sekä mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä parantavat omalta osaltaan Suomen sijoitusta tässä vertailussa. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ja tasa-arvon edistämisessä on kuitenkin paljon parannettavaa.

Naisvaltaiset yritykset listaavat perhevapaakustannusten epätasaisen jakautumisen yhdeksi suurimmaksi ongelmakseen. Kyse on sekä nuorten naisten työmarkkina-asemasta että pienten ja erityisesti mikroyritysten kasvumahdollisuuksista.

Ongelmaan on yritetty etsiä ratkaisua pitkään siinä kuitenkaan onnistumatta. Myös valtiota on pyydetty apuun kustannusten tasaukseen. Valtion osallistumiseen ei ole mahdollisuutta tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa vielä itse kustannus johtuu työehtosopimuksista, ei lainsäädännöstä.

Olemme Keskustassa kartoittaneet, mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla vielä nykyistä tasaisempaan ja yhteisvastuullisempaan vanhempainvapaiden kustannusten jakoon.  Ehdotan, että vanhemmuuden kustannukset tasattaisiin nykyisen järjestelmän sisällä esimerkiksi siten, että työnantajalle maksettaisiin 2500 euron kertakorvaus äitiyslomalle jäävää kohti. Sen kustantamiseksi kerättäisiin työnantajilta ja työntekijöiltä yhteensä 125 miljoonaa euroa vuodessa ja tuo summa palautettaisiin kokonaisuudessaan nuoria naisia työllistäville yrityksille. Se tarkoittaisi sairausvakuutusmaksun korotusta noin 0,08 %:lla. Jos tuo jaettaisiin tasan työnantajan ja työntekijän kesken, maksua pitäisi korottaa 0,04 %:lla. Se on 3000 euron palkassa 1,2 euroa kuukaudessa. Tällä ratkaistaisiin osittain perhevapaiden kannalta suurimpana koettu ongelma, eli ensimmäisen 2 – 3 kuukauden täyspalkka, joka äidille maksetaan, kun hän jää vanhempainvapaalle. Samalla se helpottaisi pienten ja keskisuurten yritysten asemaa ja madaltaisi kynnystä palkata nuoria naisia.

Perhevapaakustannusten tasaamiseen auttaa myös se, että isät pitävät entistä enemmän perhevapaita. Rohkaisen isiä siihen, sillä en usko, että yksikään isä katuu myöhemmin päätöstään.

Hyvää Naistenpäivää!

 

Politiikkaan uudenlaista tulosvastuullisuutta

Perjantai 6.3.2015 klo 17:03

(Kirjoitus on julkaistu alun perin MTVn nettikolumnina 6.3.2015)

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta jappastiin ensin kolme vuotta lähtökuopissa. Kataisen hallitukselle parlamentaarinen valmistelu ei aluksi sopinut. Sitten umpisolmussa ollutta SOTE-uudistusta lähdettiin avaamaan kaikkien eduskuntapuolueiden voimin vähän vajaa vuosi sitten. Myös me oppositiopuolueet halusimme lähteä hallituksen avuksi, solmua avaamaan. Nyt vajaan vuoden juoksun jälkeen maali siirtyi eteenpäin.

Lähtökohtaisesti vuodessa pystytään tekemään paljon, myös suuria uudistuksia. Kysymys ei siis ole pelkästään kiireestä ja aikapulasta. Joukko sote-sotureita teki hurjan työmäärän ja ehdottomasti parhaansa noin kolmessa kuukaudessa. Työ ei ollut helppoa, oli jarrutusta ja omienkin arvostelua. Kiitokset teille, pidän tätä edelleenkin näyttönä sellaisesta poikkeuksellisesta yhteistyöstä, jota Suomi tarvitsee jatkossakin.

Pidän yhteisesti sovitun uudistuksen jäämistä tällä hallituskaudella kesken epäonnistumisena, josta on kyettävä myös oppimaan. Pystyivätkö keskeiset tekijät keskittymään prosessin eri vaiheissa oikeisiin asioihin, suuriin kysymyksiin? Kuultiinko suurissa kysymyksissä oikea-aikaisesti asiantuntijoita? Oliko tekijöillä 100 prosenttinen tuki työlle koko ajan?

Olen yllättynyt todellisten uudistuksien läpiviemisen vaikeudesta. Suomessa totuttiin pitkän nousukauden aikana siihen, että yhteiskuntaa pystyttiin rakentamaan jatkuvasti kasvavien taloudellisten resurssien avulla. Puhuttiin jakovarasta, mitä uutta kulloinkin pystytään kansalaisille lupaamaan. Kuntien tehtävät ovat lisääntyneet hurjasti. Eduskunta on myös normittanut hyvin tarkasti sen, miten tehtävät tulee käytännössä toteuttaa. Normeja ja byrokratiaa on liikaa. Ne vievät luovuuden ja liian pitkälle vietynä ovat jo ihmisten työssäjaksamisen suurimpia ongelmia.

Lähtökohtaisesti nousukaudella pitäisi pystyä vahvistamaan "tasetta" pahojen päivien varalle ja ennen kaikkea investoitava tulevaisuuteen. Sellaisiin hankkeisiin, mitkä uusilla toimintatavoilla tuovat kansalaisille parempia palveluja, mutta edullisemmin. Laskukaudella iskuja voidaan ottaa vastaan yhteiskunnan toimesta niin, että yksittäiset ihmiset ja yritykset eivät joudu kantamaan kohtuutonta taakkaa muuttuneen ympäristön vuoksi. Kaikissa olosuhteissa huolehdimme yhdessä niistä, jotka eivät itse siihen pysty.

Tarvitsemme kipeästi uudistumista. Suomi ei selviä ilman selvää johtamisotteen muuttamista. Johtamisen muutoksen on lähdettävä hallituksesta ja sen ohjelmasta. Hallituksen on oltava pienempi, johtamistavan kollegiaalinen ja ohjelman strateginen. Strateginen ohjelma tarkoittaa sitä, että keskitytään muutamiin suuriin asioihin, jotka sitoudutaan viemään määrätietoisesti maaliin hallituskauden aikana. Hallituksen työtä ei voi mitata hallituksen esitysten määrällä, vaan suurten uudistusten läpiviennillä. Seuraavan hallituksen täytyy tasapainottaa taloutta, luoda edellytyksiä uusille työpaikoille, saada biotalouteen vauhtia, purkaa normeja ja byrokratiaa, pienentää hyvinvointieroja sekä uudistaa johtamista, kokeilemisen kulttuuria ja koulutusta. Rakennepoliittiset uudistukset on saatava maaliin.

Keskusta on tehnyt oman esityksensä strategiseksi hallitusohjelmaksi ja sitoutunut myös työskentelytapojen muutokseen. Politiikkaan on saatava aivan uudenlaista tulosvastuullisuutta.

Avainsanat: sote, talous, johtaminen

SOTEkin siirtyy seuraavalle hallitukselle

Torstai 5.3.2015 klo 13:32

Umpisolmussa ollutta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta lähdettiin avaamaan kaikkien eduskuntapuolueiden voimin vähän vajaa vuosi sitten. Myös me oppositiopuolueet halusimme hakea ratkaisua hallituksen apuna.

Perustuslakivaliokunnan tämän päivän päätös on selvä. Uudistus ei valmistu tällä hallituskaudella. Aika loppuu kesken. Sekin on selvää, että uudistusta tarvitaan. Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on tällä hetkellä erittäin epätasa-arvoinen, josta OECD on meitä moneen kertaan huomauttanut. Ihmisten on päästävä lääkäriin ajoissa ja heillä on oikeus asianmukaisiin sote-palveluihin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Seuraavan hallituksen on vietävä kesken jäänyt työ loppuun ensitilassa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että "sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiselle on perustuslakivaliokunnan mielestä olemassa perusoikeusjärjestelmään pohjautuvia painavia perusteita, jotka puoltavat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuun siirtämistä yksittäisiä kuntia suurempien toimijoiden hoidettavaksi, vaikka esityksen taloudellisten vaikutusten luotettava arviointi onkin vaikeaa”. Valiokunta toteaa myös, että ”tehtävien siirtäminen kunnilta perustuslain 121 §:n 4 momentissa tarkoitetuille kuntaa suuremmille itsehallintoalueille, joilla kansanvaltaisuus toteutuisi välittömien vaalien kautta ja joilla lisäksi olisi verotusoikeus, olisi perustuslain kannalta mahdollinen vaihtoehto”. On siis selvää, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on jatkossa järjestettävä kuntaa suuremman järjestäjän toimesta. Vaihtoehtoja on ainakin kaksi:

1. Seuraavalla vaalikaudella jatketaan yksitasoisen, kuntayhtymään perustuvan ratkaisun pohjalta siten, että sote-rahoitusuudistus ratkaistaan samalla kertaa sote-järjestämislain kanssa. Näyttää siltä, että tarpeen on myös valtionosuusjärjestelmän uudelleen arviointi. Keskusta on valmis jatkamaan valmistelua vaalien jälkeen tältä pohjalta.

2. Keskustan aiemmin esittämä kotikunta-maakuntamalli on ollut asiantuntijalausunnoissa esillä tihenevään tahtiin ratkaisuna, joka täyttää myös ratkaisun perustuslailliset vaatimukset. Keskusta on valmis jatkamaan valmistelua myös tältä pohjalta. Tämä ratkaisisi myös metropolihallintoon liittyvät kysymykset.

Keskusta on omalta osaltaan valmis tekemään uudistusta jatkossakin yhteistyössä muiden puolueiden kanssa. Uudistusta ei ole varaa jättää tekemättä, sillä ihmisille kaikkein tärkeimpien palveluiden tulevaisuus on turvattava. Hyvinvointiyhteiskunnan palvelut eivät saa rapautua.

Kysymys on historiallisen suuresta ja samalla vaativasta uudistuksesta. Hallitukselta meni kolme vuotta hukkaan ja kunnolliseen työhön päästiin vasta viime keväänä. Aika kuitenkin loppui kesken. Lähtökohtaisesti vuodessa pystytään tekemään paljon, myös suuria uudistuksia. Johtamisen ja päätöksenteon näkökulmasta tästä on otettava opiksi. Keskityttiinkö prosessin eri vaiheissa oikeisiin asioihin, suuriin kysymyksiin. Kuultiinko asiantuntijoita oikea-aikaisesti.

Pidän yhteisesti sovitun uudistuksen jäämistä tällä hallituskaudella kesken suurena epäonnistumisena koko poliittiselle järjestelmälle, josta on kyettävä myös oppimaan. Nyt on aika katsoa eteenpäin. Sen valmistelu- ja kehittämistyön, joka eri alueilla on ollut käynnissä, on syytä jatkua.

Avainsanat: sote, maakuntamalli, perustuslakivaliokunta, palvelut

Takaisin töihin

Sunnuntai 1.3.2015 klo 11:15

Rakas poikamme Tuomo siunattiin haudan lepoon eilen, lauantaina. Takana on uskomattoman raskas puolitoista viikkoa. Asiaa on vaikea ymmärtää tai hyväksyä. Surua on mahdotonta kuvailla, olemme olleet perheen kesken yhdessä tiivisti koko ajan. Myös ystävät ovat muistaneet ja käyneet kotonamme. Purimme surua poikieni ja vävymme kanssa tekemällä Tuomolle, kalakaverillemme, veneenmuotoisen puuarkun.

Tuomo jää muistoihimme valoisana ja elämänmyönteisenä nuorena miehenä. Jään kaipaamaan syvällisiä keskustelujamme ja Tuomon aitoa välittämistä. Monet kerrat hän lähetti viestiä ja huolehti minunkin jaksamisestani. Tuomo oli helposti lähestyttävä ja hän osasi erityisellä tavalla huomioida ihmiset, jotka muuten olisivat jääneet huomiotta.

Olemme saaneet valtavan määrän lämpimiä ja osaaottavia viestejä tutuilta ja tuntemattomilta. Tuhannet kiitokset kaikille myötäelämisestä. Kaikki nämä viestit ovat osaltaan auttaneet jaksamaan.

Aloitan työt huomenna maanantaina. Tiistailta on peruttu yksi tilaisuus, mutta muuten on tarkoitus edetä aiemmin sovitun kalenterin mukaisesti. Toivon, että yksityisyyttämme menetyksessämme kunnioitetaan tästä eteenkinpäin. Tässä ja edellisessä blogissani on kerrottu se, mitä aiomme asiasta kertoa julkisuuteen.

Suru on hyvin henkilökohtaista ja vetoan teihin kaikkiin, että saamme perheeni kanssa tehdä surutyötä jatkossakin yksityisesti. Monet valoisat muistot Tuomosta auttavat meitä jaksamaan. Työn osalta on aika palata arkeen. Toivon, että minut kohdatessanne voitte puhua ja tarttua asioihin niin kuin aina ennenkin.