Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 16.12.2018 9:33Suomi lyhentää velkaa kymmenen vuoden jälkeenLue lisää »
  • 12.12.2018 15:38Pääministeri Sipilän puhe eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa EU:n tulevasta kehityksestäLue lisää »
  • 10.12.2018 11:17Pääministeri Juha Sipilän puhe Suomalaisia ilmastotekoja - Enemmän ja nopeammin-seminaarissaLue lisää »

Blogin arkisto

Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle kustannuskilpailukykyä vahvista toimista 30.9.2015

Keskiviikko 30.9.2015 klo 10:35

Pääministeri Juha Sipilän esittelypuheenvuoro

(muutosvarauksin)

 

Arvoisa puhemies

Me kaikki haluamme varmasti rakentaa parempaa Suomea. Eiköhän meillä kaikilla ole myös tiedossa, että elämme yhtä Suomen taloushistorian heikoimmista ajanjaksoista.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvin laajasti hyväksytty tosiasia, että kilpailukykymme on jäänyt 15 prosenttia keskeisistä kilpailijamaistamme. Sen seurauksena työttömyys kasvaa nopeammin kuin muissa EU-maissa. Olemme velkaantuneet nopeammin kuin muut EU-maat keskimäärin, ja työllisyysaste on kaukana kilpailijamaidemme tasosta. Uskon, että jopa oppositio pääosin yhtyy hallituksen visioon vuoden 2025 Suomesta, jossa muun muassa mainitaan näin:

”Julkisessa taloudessa tulot ja menot ovat tasapainossa. Emme elä velaksi. Suomessa palkitaan ahkeruudesta, työstä ja toimeliaisuudesta. Kasvava talous perustuu hyvään johtamiseen, vahvaan yrittäjyyteen ja omistajuuteen sekä koko Suomen voimavarojen hyödyntämiseen.

ja

Julkinen valta tekee yhdessä suomalaisten kanssa vaikeitakin ratkaisuja tulevan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Avoin ja positiivinen asenne toisiimme sekä ympäröivään maailmaan tekee Suomesta ainutlaatuisen, hyvän maan.”

Tämä vuodelle 2025 rakennettu visio ohjaa hallituksen toimenpiteitä kymmenen miljardin kestävyysvajeen nujertamiseksi seuraavilla päätoimilla:

  • Teemme sovitut säästöt
  • Viemme päätetyt rakenteelliset uudistukset maaliin
  • Teemme hallitusohjelman mukaiset toimet työllisyyden ja kasvun eteen

Arvoisa puhemies

Työllisyys ja kilpailukyky eivät parane itsestään. Me olemme liian kauan odottaneet ja toivoneet kasvun ihmeen tulevan ja pelastavan. Hallituskauden työllisyys- ja kilpailukykyuudistukset lisäävät työn tarjontaa, yrittäjyyttä ja elinkeinorakenteen monipuolistumista sekä vahvistavat julkista taloutta yli miljardilla eurolla. Tavoitteena on nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin ja vahvistaa työllisten määrä 110 000 henkilöllä. Tavoitteena on, että investoinnit viimeinkin lähtevät liikkeelle ja ylittävät poistojen määrän.

Käytännön keinoina tavoitteeseen pääsemiseksi ovat seuraavat viisi kärkihanketta:

  • Kilpailukykyä vahvistetaan elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla
  • Työn vastaanottamista estäviä kannustinloukkuja puretaan ja rakenteellista työttömyyttä alennetaan
  • Paikallista sopimista edistetään ja työllistämisen esteitä puretaan
  • Työvoimahallintoa uudistetaan
  • Asuntorakentamista lisätään

Näiden toimien lisäksi hallitus purkaa normeja myös työllisyyden ja yrittäjyyden tieltä.

Noin 15 prosentin kilpailukykyeroa hallitus lähtee kuromaan umpeen parantamalla kustannuskilpailukykyä noin viidellä prosentilla. Lisäksi tarvitsemme maltillisia palkkaratkaisuja. Viimeinen kolmannes tavoitteesta jää yrityksissä ja yhteisössä tehtävän tuottavuuden parantamistoimien varaan. Kaikkien työelämän osapuolten panosta tarvitaan näissä talkoissa.

Mikäli kustannuskilpailukykyhyppy ja palkkamaltti toteutuvat mitattavalla tavalla vuonna 2017, hallitus voi luopua ehdollisista säästötoimista ja parantaa selkeästi palkansaajien ostovoimaa ensi vuoden budjetin 450 miljoonan lisäksi miljardin euron veronkevennyksellä.

Kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi hallitus käynnisti kesäkuussa neuvottelut yhteiskuntasopimuksen solmimiseksi. Ensimmäinen yritys tehtiin jo hallitustunnusteluvaiheessa.

Kun työmarkkinajärjestöjen kanssa ei päästy yhteisymmärrykseen edes tavoitteesta, hallituksen vastuu ja velvollisuus oli ryhtyä valmistelemaan itse sellaisia toimia, jotka ovat sen omissa käsissä.  Perustuslain mukaan hallituksen velvollisuus on edistää työllisyyttä ja turvata peruspalvelut. Sitä olemme nyt tekemässä ja sen tärkeämpää tekemistä meillä ei voi olla. 

 

Arvoisa puhemies!

Hallitus esitteli omat keinonsa kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi syyskuun 8. päivänä. Tämän jälkeen olemme kuunnelleet tarkalla korvalla keinoista käytyä julkista keskustelua ja palautetta, joka on tullut sekä tästä salista että työmarkkinajärjestöiltä.

Työmarkkinajärjestöt ovat yrittäneet vielä tämänkin jälkeen löytää korvaavia toimia hallituksen keinojen sijasta, mutta eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen. Nyt onneksi viime viikolla työmarkkinajärjestöiltä tuli konkreettisia esityksiä pöytään. Ne on syytä yhä katsoa rinnakkaisena prosessina hallituksen prosessin kanssa.

Työmarkkinajärjestöt pyrkivät hakemaan nyt siis yhtä aikaa ratkaisua sekä kustannuskilpailukykytoimiin että palkkamalttiin.

Arvoisa puhemies!

Hallituksen syyskuun alussa julkistetun paketin suurin kritiikki kohdistui sunnuntai- ja ylityökorvausten leikkaamiseen. Ne koettiin epäoikeudenmukaisiksi. Nämä kaksi tointa olivat alusta pitäen myös hallituksen arvion mukaan sellaisia, että ne eivät kohtele kaikkia palkansaajia tasapuolisesti. Hallituksen keinovalikoima on suppeampi, mutta etsimme tosissamme vaihtoehtoisia keinoja. Pidämme tavoitteesta kiinni, mutta keinoja olemme alusta pitäen ilmoittaneet pitävämme auki. Käänsimme itsekin kaikki kivet, kunnes parempi tapa löytyi. Keinona lomarahaan puuttumista pidettiin koko ajan parempana, mutta koska asiasta ei ollut lainsäädäntöä ja se oli määritelty vain työehtosopimuksissa, niin tulkinta oli, että siihen ei voida lainsäädännön keinoin puuttua. Ratkaisu kuitenkin löytyi säätämällä vuosilomalaissa lomarahasta.

 

Arvoisa puhemies!

Hallitus tavoittelee viiden prosentin suuruista kilpailukykyloikkaa seuraavilla keinoilla kilpailukyvyn vahvistamiseksi:

  • Loppiainen ja helatorstai muutetaan palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä. Jos työtä ei tehdä näinä päivinä, vastaavat tunnit voidaan tehdä muuna aikana, jolloin työ tulee korvatuksi tehdyn työn mukaan. Aloilla, joilla työtä tehdään kaikkina päivinä viikossa, loppiainen ja helatorstai eivät enää kuitenkaan ole sunnuntaityökorvaukseen oikeuttavia työpäiviä, vaan niiltä työpäiviltä maksetaan yksinkertainen palkka.
  • Sairausloman palkkaa koskevaa säännöstä muutetaan siten, että ensimmäinen työstä poissaolopäivä on palkaton ja sen jälkeisiltä kahdeksalta sairauspäivältä maksetaan 80 prosenttia normaalista sairausajan palkasta. Tämän jälkeen sairausajan palkka maksetaan työhön sovellettavan työehtosopimuksen mukaan. 
  • Vuosiloman enimmäispituudeksi säädetään kuusi viikkoa. Tämä merkitsee pisimpien vuosilomien lyhenemistä julkisella sektorilla sekä lisäksi joillakin yksityisen sektorin aloilla.
  • Työntekijälle säädetään lakisääteinen oikeus lomarahaan. Toimenpiteiden tasapuoliseksi kohdentamiseksi säädetään vuosilomapalkan ja lomakorvauksen lisäksi maksettaville lomarahoille enimmäismäärä. Se olisi noin 30 prosenttia vähemmän kuin useimmilla aloilla nyt on.
  • Yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksua alennetaan 1,72 prosenttiyksiköllä. Tarkemmin rahoituksen rakenne ja aikataulutus, mukaan lukien mahdollinen porrastus, kuvataan kevään 2016 julkisen talouden suunnitelman yhteydessä.

Lisäksi hallitus parantaa työntekijöiden muutosturvaa irtisanomistilanteissa, jotka tehdään tuotannollisten ja taloudellisten syiden perusteella. Tasaamme myös perhevapaan kustannuksia.

  • Irtisanottavalle työntekijälle tarjotaan yli 20 työntekijän yrityksissä irtisanomisajan palkan ohella oikeus uudelleen työllistymistä edistävään valmennukseen, jonka arvo vastaa vähintään yrityksen henkilöstön keskimääräistä kuukausipalkkaa.
  • Työnantajan on jatkossa tarjottava yli 20 hengen yrityksissä työterveydenhuollon palvelut kuuden kuukauden ajan irtisanomisajan jälkeen.
  • Nuorten naisten tasa-arvoista kohtelua ja työllistymistä edistetään tasaamalla perhevapaista työnantajille aiheutuvia kustannuksia 2 500 euron kertakorvauksella. Nyt tämä pitkään pöydällä ollut asia tulee samalla kuntoon.

Viimeksi listalle tullut toimi eli lomarahat on herättänyt keskustelua.  Tähän asti vuosilomapalkan ja lomakorvauksen lisäksi maksettavasta lomarahasta on sovittu alakohtaisilla työehtosopimuksilla. Nyt työntekijälle säädetään lakisääteinen lomarahaoikeus, jonka enimmäismääräksi säädetään noin 30 prosenttia vähemmän kuin useimmilla aloilla nyt on.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työnantajat, jotka noudattavat yleissitovaa työehtosopimusta tai jotka ovat järjestäytymisensä perusteella sidottu työehtosopimukseen, ovat velvollisia noudattamaan noin 30 prosenttia alempaa lomarahaa, ellei työsopimuksessa paremmasta sovita.

Aloilla, joilla ei noudateta mitään työehtosopimusta, työsopimuksella voidaan sopia lomarahasta tai sen maksamisesta niin kuin tähänkin saakka. Jos ei mitään sovita, noudatettaisiin vuosilomalakiin lisättävää säännöstä.

Kaikki hallituksen esittämien toimien yksityiskohdat täsmentyvät lainvalmistelussa ja ne valmistellaan normaaliin tapaan yhteistyössä työelämän osapuolten kanssa.

 

Arvoisa puhemies

Nämä esittelemäni toimet edellyttävät muutoksia työsopimuslakiin, työaikalakiin ja vuosilomalakiin. Tavoiteltujen vaikutusten saamiseksi säännökset toteutettaisiin enimmäispakottavina: niistä ei saisi sopia toisin työehtosopimuksissa. Säännökset eivät koskisi lain voimaan tullessa voimassa olevia työehtosopimuksia, eivätkä miltään osin työsopimuksia.

Hallituksen ehdottamilla toimilla on vahva linkitys perustuslakiin, siinä turvattuihin oikeuksiin ja asetettuihin velvoitteisiin. On selvää, että sopimusjärjestelmään puuttumista tulee arvioida perustuslain turvaaman ammatillisen yhdistymisvapauden ja siihen nojaavan sopimusvapauden kannalta. Niin hallitus on tiedonannossa tehnytkin, ja säätämisjärjestystä tullaan perusteellisesti arvioimaan aikanaan annettavissa lakiesityksissä.

Vähemmälle huomiolle tuntuu usein jäävän, että ehdottamillaan toimilla hallitus pyrkii nimenomaan turvaamaan perustuslaissa säädettyjen sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen edellytyksiä. Nämä pystytään turvaamaan vain, mikäli julkisesta taloudesta pidetään huolta. Työllisyyden edistäminen ja peruspalveluiden turvaaminen on niin ikään säädetty julkisen vallan velvoitteiksi. Maamme talouden tila, kantokyky tuottaa hyvinvointipalveluja ja suomalaisen työn kilpailukyvyn heikentyminen ovat vallitsevassa tilanteessa painavat yhteiskunnalliset perusteet kyseisille toimenpiteille.

Hallituksen tarkoituksena on, että tiedonannossa todettuja toimenpiteitä koskevien säännösten pakottavuus on voimassa kolme vuotta määräaikaisella lailla. Poikkeuksellinen aika vaatii poikkeuksellisia toimia ja siksi emme voi jäädä vain odottamaan. Aika ei nyt hoida näitä ongelmia ja emme voi antaa itsemme jäädä kansainvälisen kilpailun jalkoihin.

Arvoisa puhemies,

Keinot kustannuskilpailukyvyn vahvistamiseksi eivät ole hallituksessa arvovaltakysymys. Tärkeintä on, että itse tavoite toteutuu. Olemme edelleen valmiita keskustelemaan keinoista ja ottamaan työmarkkinajärjestöiltä vaihtoehtoja vastaan. Tavoitteenamme on, että nyt esittelyn pohjalta laaditut lakiesitykset hyväksytään eduskunnassa kesällä 2016.

Kilpailukykyä vahvistavat toimet ovat vain yksi osa kokonaisuutta, jolla Suomen talouden uutta nousua luodaan. Tämän lisäksi tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, kuten kuntien tehtävien karsintaa, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, työttömyysturvan uudistamista sekä paikallisen sopimisen lisäämistä.

Muuten talouden sopeutustoimet leikkauslistoineen jatkuvat vuodesta toiseen ja se koskee erityisesti ihmisiin, joilla ei ole työn tuomaa turvaa.

Suomen tilanne on vakava, mutta ei toivoton. Meillä vastuussa olevilla päättäjillä ei voi nyt olla mitään muuta tekemistä kuin Suomen suosta nostaminen.  Matkan varrella ei tyylipisteitä tule, mutta tärkeintä on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen ja uudistaminen.

Tekemättä ei voi jättää

Torstai 17.9.2015 klo 10:08

Taloutemme kurja tila ei voi enää olla yllätys kenellekään. Kansantaloutemme on supistunut. Kasvun ennustetaan olevan tulevinakin vuosina varsin vaatimatonta, Euroopan alhaisinta. Kilpailukykymme maailmanmarkkinoilla on rapautunut, eikä missään muussa Euroopan maassa työttömyys kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Olemme mitoittaneet julkisen sektorimme menot pysyvästi liian suuriksi tuloihin nähden. Tarvitsemme muutoksen Suomen suuntaan. Meidän on pystyttävä uudistumaan kaikilla tasoilla. Tämä koskee meitä kaikkia.

Vaihtoehtoja on aina. Nyt voimme johtaa muutosta aktiivisesti, olla itse tekemässä uutta nousua. Toinen vaihtoehto on pysähtyä paikalleen ja jättäytyä muiden vietäväksi – osaksi jonkun toisen suunnitelmaa. On aivan selvää, että näistä ensimmäinen on parempi.

Vielä aivan hiljattain olimme herkästi tuomitsemassa Kreikan päättäjät holtittomasta julkisen talouden hoitamisesta. Emme pitäneet edes ajatuksesta joutua Irlannin tai Portugalin tai muiden ongelmamaiden maksumieheksi. Olimme oikeutetusti sitä mieltä, mutta nyt pitää vastata huutoon. Meidän on huolehdittava omasta taloudenpidostamme.

Hallituksen perustuslaillinen velvollisuus on edistää työllisyyttä ja turvata peruspalvelut. Vahva julkinen talous on kansalaisen paras turva. Tulojen on oltava vuosien mittaan suunnilleen yhtä suuret kuin menot. Maltillinen velkaantuminen on aivan normaalia, jopa järkevää. Mutta nykymenolla velkaannumme melkein miljoona euroa tunnissa. Tästä lasku on lankeamassa lapsillemme ja lastenlapsillemme. Yksikään vastuullinen päättäjä ei toimi näin. Me emme ainakaan.

Siksi hallitus on nyt tarttunut toimiin, joilla talous käännetään kasvuun työn avulla. Kaksi kertaa karille menneiden yhteiskuntasopimusneuvottelujen tärkeimpänä tavoitteena oli tehdä Suomesta jälleen maa, johon voi investoida, joka palkkaa uusia työntekijöitä ja joka kykenee kestävän talouskasvun avulla turvaamaan laadukkaat julkiset palvelut kaikille. Oli valitettavaa huomata, että työntekijä- ja työnantajajärjestöt eivät tässä löytäneet toisiaan.

Olennaista on edelleen tavoite eli Suomen kilpailukyvyn palauttaminen. Hallitus on valmis ottamaan vastaan työmarkkinaosapuolten esityksen hallituksen keinojen sijasta. Esityksen on oltava kaikkien osapuolten, työntekijöiden ja työnantajien yhteinen.

Esimerkiksi entinen Euroopan sairas mies, nykyisin talouden mallimaaksi usein kuvattu Saksa on onnistunut työtekijöiden ja työnantajien välisessä sopimisessa meitä paremmin. Työntekijät tulevat usein työnantajaansa vastaan vaikeassa tilanteessa, ja työnantajat puolestaan pohtivat aktiivisesti, miten työ voitaisiin jatkossakin tehdä kotimaassa.

Samaa henkeä on löydyttävä myös Suomesta. Sitä on löytynyt ennenkin. Sotien jälkeen Suomi nousi köyhyydestä työllä ja ahkeruudella. Maa rakennettiin uudestaan, lapset laitettiin koulutielle ja terveydenhuolto koheni roimin askelin. 1990-luvun lamasta, joka tosin ei ole sotiin verrattava vitsaus, nousimme siitäkin ripeästi.

On oltava realisti. Edessä on monta vaikeaa vuotta. Mutta Suomi on edelleen yhteiskunta, jonka monet peruselementit ovat erinomaisessa kunnossa. Kansalaiset ovat hyvin koulutettuja, poliittinen järjestelmä on vakaa ja oikeusjärjestelmä lujalla pohjalla. Pohja, jolta ponnistamme, on edelleen paljon lujempi kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa.

Kilpailukykyä vahvistavat toimet ovat vain yksi osa kokonaisuutta, jolla Suomen talouden uutta nousua luodaan. Tämän lisäksi tarvitsemme rakenteelliset uudistukset, kuten kuntien tehtävien karsintaa, paikallisen sopimisen edistämistä, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen sekä työttömyysturvan uudistamisen. Muuten talouden sopeutustoimet leikkauslistoineen jatkuvat vuodesta toiseen ja se koskee erityisesti ihmisiin, joilla ei ole työn tuomaa turvaa.

Uusi, parempi päivä koittaa varmasti. Mutta se on meidän suomalaisten itse tehtävä. Vaihtoehtoja on, tekemättä ei voi jättää.

Juha Sipilä

Timo Soini

Alexander Stubb

Pääministerin puhe 16.9.2015 Yleisradiossa

Keskiviikko 16.9.2015 klo 21:23

Pääministeri Juha Sipilä

YLE 16.9.2015

 

Hyvää iltaa!

Suomen tilanne on poikkeuksellisen vakava. Siksi koen velvollisuudekseni ottaa myös uusia viestintätapoja käyttöön ja lähestyä teitä suoraan. Kiitos Yleisradiolle tästä mahdollisuudesta.

Suomen talouskasvu on Euroopan alhaisinta ja talous on supistunut pitkään.

Missään muussa Euroopan maassa työttömyys ei kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa.

Suomalainen työ ja tuotanto ovat menettäneet kilpailukykynsä.

Olemme velkaantuneet nopeammin kuin muut EU-maat keskimäärin.

Valtion ja kuntien menot ovat selvästi tuloja suuremmat.

Työllisyysasteemme on kaukana kilpailijamaidemme tasosta. Ruotsin työllisyysasteella taloutemme olisi jo kunnossa.

Pakolaistilanne kiristyy Euroopassa nopeasti ja maailma on rauhaton.

Aloitan pakolaistilanteesta, mutta muuten keskityn talouden karuun kuvaan ja uudistamisen tarpeeseen.

Pakolaisten tulva Eurooppaan on kiihtynyt kesän aikana. Miljoonia ihmisiä on liikkeellä. Ihmiset pakenevat sotaa, nälkää ja köyhyyttä. Ihmisten salakuljetuksessa liikkuvat usean miljardin laittomat rahat. Se on syy siihen, että perheen vahvimmat laitetaan edellä etsimään turvallista kotia muulle perheelle vaarallisia reittejä pitkin. Kansainvälinen yhteisö on ollut aivan liian heikko puuttumaan pakolaistulvan syihin saati tilkitsemään salakuljetusta.

Suomeen odotetaan tänä vuonna 15 000 – 30 000 turvapaikanhakijaa. Se on ennennäkemätön haaste yhteiskunnallamme. Meidän on pystyttävä löytämään inhimillisyyttä itsestämme tukalasta taloustilanteesta huolimatta. Järjestelmämme tarvitsee  resursseja turvapaikkahakemusten pikaiseen käsittelyyn, ripeyttä kielteisten päätösten saaneiden palauttamiseen ja kunnollista kotouttamista myönteisten päätösten saajille.

Suomesta turvapaikansaaneiden on voitava tuntea olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi. Suomi kantaa kansainvälisen vastuun pakolaistulvasta ja hallitus on jatkuvassa toimintavalmiudessa ja aktiivinen myös EU-tasolla.

Jos tunnet, että haluat tehdä tässä asiassa itse enemmän, ota yhteyttä esimerkiksi Suomen Punaiseen Ristiin. Monet teistä ovat jo toimineetkin – kiitos siitä.

 

Hyvät kuulijat,

Suomen valtio on velkaantunut melkein miljoona euroa tunnissa

seitsemän vuotta – yötä päivää - pyhää arkea.

Näin emme voi jatkaa. Rahat loppuvat.

Nyt on korkea aika miettiä missä mennään. Emme pääse pakoon tosiasioita.

Kansainvälinen talous on kasvanut viimeiset vuodet, mutta emme ole päässeet tuohon kyytiin mukaan. Emmekä pääse, ellemme tosissamme tahdo ja tee sen mukaisia toimia.

Hankalat päätökset eivät lopu näihin viikkoihin. Lähivuodet ovat vaikeita. Joudumme tekemään sarjan kivuliaita päätöksiä, joiden avulla yhteiskuntamme rahoitus saatetaan kestävälle pohjalle.

Ymmärrän, että muutos on vaikeaa. Osa vastustaa säästöjä, osa uudistuksia ja osa nyt käsillä olevia kustannuskilpailukyvyn eli suomalaisen työn kannattavuuden parannuksia. Kaikki vastuulliset suomalaiset kuitenkin haluavat lopettaa velaksi elämisen. Meidän tulisi nyt löytää keskinäisen syyttelyn sijaan yhteinen uudistamisen henki.

Ei ole olemassa pohjatonta rahakirstua. Hyvinvointi ansaitaan ahkeruudella, osaamisella ja kovalla työllä. Meidän on saatava mahdollisimman monelle suomalaiselle töitä, jotta he pääsevät rakentamaan yhteiskuntaamme.

Perustuslain mukaan hallituksen velvollisuus on edistää työllisyyttä ja turvata peruspalvelut. Sitä olemme nyt tekemässä ja siihen tarvitsemme tukeanne.

Säästämme, koska rahat uhkaavat loppua. Teemme suuret rakenteelliset uudistukset turvataksemme peruspalvelut. Uudistamme työmarkkinoita, koska vain sillä tavalla voimme päästä takaisin kilpailijamaidemme, Saksan, Ruotsin ja Tanskan rinnalle kansainvälisillä markkinoilla.

Panostamme kärkihankkeisiin, koska muutos tarvitsee myös investointeja. Puramme merkittävästi normeja ja byrokratiaa saadaksemme pyörät taas pyörimään. Yhdessä nämä toimenpiteet nostavat meidät siitä alhosta, johon olemme joutuneet.

 

Hyvät kuulijat,

Tiedän, että valtion menoleikkaukset kohdistuvat kipeästi moniin ihmisiin. Jos emme tee niitä, muutaman vuoden päästä edessä on vieläkin kipeämmät päätökset. Haluan kantaa vastuuni ja tehdä suunnan kääntämiseksi tarvittavat päätökset. Tasavallan presidentin sanoin tekemättä ei voi jättää. Emme voi siirtää laskua tämän päivän hyvinvoinnista tuleville sukupolville.

Meidän on tärkeä ymmärtää, että ongelmiin joutuneissa kriisimaissa kuten Irlannissa ja Portugalissa on tehty paljon rankempia päätöksiä kuin me nyt Suomessa esitämme. Sekä Irlannissa että Portugalissa julkisen sektorin palkkoja alennettiin noin 15 prosenttia. Irlannissa työttömyysturvaa alennettiin 40 prosenttia. Julkisista menoista nipistettiin huomattavasti enemmän kuin nyt Suomessa.

Mitä heikommin valtio hoitaa asioitaan, sitä vaikeammaksi ja kipeämmäksi käyvät ratkaisut, joilla tilanne korjataan. Olimme etunenässä neuvomassa kreikkalaisia. Otetaan nyt neuvot itse käyttöön. Emme saa päästää tilannetta siihen, että muut päättävät asioistamme.

 

Hyvät kuulijat,

Huomasin yhteiskuntasopimusneuvotteluiden aikana, että Suomessa työntekijä- ja työnantajajärjestöt ovat ajautuneet liian kauaksi toisistaan. Oman kokemukseni mukaan saksalainen työnantaja miettii ensisijaisesti sitä, miten työ voidaan jatkossakin tehdä kotimaassa ja samoin Saksassa työntekijät tulevat oma-aloitteisesti työnantajaa vastaan vaikeassa tilanteessa. Tätä henkeä tarvitaan enemmän Suomessa.

Tavoitteemme on, että suomalaiset yritykset investoivat Suomeen ja palkkaavat uusia työntekijöitä Suomessa.

Tavoitteemme on, että ulkomaiset yritykset investoivat Suomeen, siirtävät ja perustavat tuotantoa Suomeen ja työllistävät Suomessa.

Yrityksiltä ja yritysjohtajilta odotamme johtajuutta ja taitavuutta sekä ripauksen lisää isänmaallisuutta.    

Suomi on ollut vastaavassa tilanteessa aikaisemminkin. Sotien jälkeen Suomi teollistui ja nousi köyhyydestä ennennäkemättömällä ahkeruudella, sitkeydellä ja yhteen hiileen puhaltamisella. Tämän takasi ennen muuta halu mennä eteenpäin. Suomi uskalsi tehdä rohkeita ratkaisuja. Näin on toimittava myös tänään ja lähivuosina.

Suomi ei nouse pelkästään säästämällä tai veroja kiristämällä. Tähän maahan tarvitaan enemmän työpaikkoja. Niiden luomiseksi hallitus on päättänyt toimista, joilla parannetaan suomalaisen työn kilpailukykyä.

Hallituksen viime viikolla ilmoittamia työelämätoimenpiteitä on arvosteltu kiivaasti. Vaikka muutosturva paranee irtisanomistilanteessa merkittävästi ja vanhempainvapaan kustannuksia tasataan naisvaltaisten alojen tilanteen helpottamiseksi, ymmärrän silti hyvin ihmisten hämmennyksen. Demokratiaan kuuluu myös oikeus mielenilmaukseen ja lailliseen lakkoon.

Työelämän ulkopuolella olevat, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät kantavat jo oman taakkansa säästöpäätösten kautta. Myös työtä tekevien on kannettava oma panoksensa työttömien hyväksi.

Monet ovat esittäneet sisäisen devalvaation keinoa. Sen olisivat maksaneet kaikki suomalaiset, kun arvonlisäveroa olisi jouduttu korottamaan usealla prosenttiyksiköllä. Arvonlisävero on tasavero ja se rokottaisi ihmisten taloutta salakavalasti. Sisäinen devalvaatio olisi myös temppu, ei pysyvä uudistus.

 

Minulta on kysytty, miksi hallitus ryhtyi näin poikkeuksellisiin toimiin.

Tein kaksi epäonnistunutta yritystä yhteiskuntasopimuksen solmimiseksi. Yritin tosissani ja neuvottelujen kariutuminen oli suuri pettymys. Tein vielä viimeisenä iltana kompromissiesityksen. Olin todella yllättynyt, kun siihenkään kaikki eivät tarttuneet. Silloin minulle oli selvää, että todellista valmiutta yhdessä sopimiseen ei ole.

Suomella ei ole varaa jäädä odottamaan, josko kolmas yritys onnistuisi. Siksi hallituksen vastuu ja velvollisuus oli ryhtyä päätöksiin itse.

 

Minulta on myös kysytty, miksi hallitus puuttui sopimusvapauteen.

Käytämme niitä keinoja, joita hallituksella ja eduskunnalla on. Lainsäätäjän keinot ovat nyt vähän karkeampia kuin jos olisimme päässeet yhdessä sopuun keinoista työmarkkinajärjestöjen kanssa. Lain muuttaminen ei auta, jos työehtosopimuksissa voidaan sopia toisin.

Minulta on niin ikään kysytty, miten viennin kilpailukykyä parantaa se, jos leikkaamme sairaanhoitajan tai poliisin sunnuntaikorvauksia.

Myönnän, että valvoin tämän kysymyksen äärellä ennen päätöksen tekemistä. Sunnuntaikorvauksen pienentäminen vähentää merkittävästi julkisen puolen kuluja ja mahdollistaa osaltaan työnantajan sosiaaliturvamaksun alentamisen.

Sunnuntaikorvauksen vaihtoehtona olisi esimerkiksi pidentää kaikkien päivittäistä työaikaa vajaalla kolmella minuutilla tai leikata pientä osaa lomarahoista. Tämä olisi voitu yhteiskuntasopimusneuvotteluissa sopia. Nämä ovat työehtosopimusasioita. Hallituksella ei ole päätösvaltaa tähän.

Vetoan vielä kerran työmarkkinaosapuoliin. Etsikää hankaliksi koettujen keinojen, kuten sunnuntailisän, tilalle helpompia keinoja työehtosopimusten sisältä. Aikaa on vielä muutama päivä ennen kuin eduskunta alkaa käsitellä hallituksen esittämiä toimia. Koko hallituksen esittämä paketti voitaisiin korvata jatkamalla päivittäistä työaikaa parillakymmenellä minuutilla tai luopumalla lomarahoista. 

Haluan korostaa, että paketin yksityiskohdat eivät ole arvovaltakysymys hallitukselle, mutta tavoitteesta emme voi tinkiä. Suomalainen työ ja työllistäminen on tehtävä nopeassa tahdissa taas kannattavaksi.

Tämä on tärkeä viesti yrityksille ja yrittäjille: he voivat luottaa siihen, että Suomi on sellainen maa, johon voi perustaa yrityksiä ja luoda työpaikkoja.

 

Entä onko hallituksella mandaatti, valtakirja uudistaa Suomea?

Äänestäjien valtakirja meillä on. Odota, katsele ja ota velkaa –asenne ei enää toimi. Nyt pitää oikeasti tehdä muutos eikä miettiä tyylipisteitä. Osa oppositiostakin tukee uudistuksia.

Omalta osaltani lupaan, että kaikessa työssäni pyrin toteuttamaan uudistuksia niin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kuin mahdollista. Työelämäpaketin yksityiskohtainen lainsäädäntö tehdään tuttuun tapaan työelämän osapuolia kuullen.

 

Mitäkö minä oikein ajattelen?

Tiedän, että nyt on viimeisiä hetkiä laittaa Suomi kuntoon. Suomi on taitekohdassa. Hallitusohjelman vision mukaan ”julkinen valta tekee yhdessä suomalaisten kanssa vaikeitakin ratkaisuja tulevan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Avoin ja positiivinen asenne toisiimme sekä ympäröivään maailmaan tekee Suomesta ainutlaatuisen, hyvän maan”. Se on ainoa tavoitteeni - kaikki hallituksen toiminta tähtää siihen. En voisi koskaan antaa itselleni anteeksi, jos jätämme nyt tekemättä ja pudotamme kinttaat.

Moni asia tehdään jatkossa pienemmällä rahalla kuin aiemmin. Sopeutuminen vaatii luovuutta, uudistamisen halua ja tinkimätöntä työtä yhteisten tavoitteiden eteen.

 

Hyvät kuulijat,

Meillä suomalaisilla on erityinen luontosuhde, otamme innolla uutta teknologiaa käyttöön, olemme käytännönläheisessä ongelmanratkaisukyvyssä maailman parhaita. Olemme hieman outo kansa - teemme mieluummin kuin puhumme ilmanaikuisia. Suomalainen kädenpuristus merkitsee enemmän kuin satasivuinen juridinen sopimus. Näille vahvuuksille pystymme rakentamaan uutta.

Hallitus on tässä vakavassa paikassa – yhtenäinen ja tosissaan.

Kaivetaan nyt sisu sekä yhdessä tekemisen ja välittämisen henki. Jos jokin on varmaa, niin se, että tästäkin selvitään.

Ratkaisujen paikka, UKK-luento Paasikivi-seurassa 3.9.2015

Torstai 3.9.2015 klo 18:20

Pääministeri Juha Sipilä

 

Muutosvarauksin

 

Arvoisat kuulijat,

 Minulle on kunnia-asia päästä pitämään UKK-luento perinteikkäässä Paasikivi-seurassa tänään, presidentti Kekkosen syntymäpäivänä.

 Lämmin kiitos vielä kerran puheenjohtaja Vanhaselle kutsusta.

 Näin luentoni alkuun lienee paikallaan jakaa yksi Kekkos-muisto. Isälläni nimittäin oli tapana muistella presidentti Kekkosen vierailua Puolangalla vuonna 1975. Kekkonen vihki siellä Metsätyömieskodin. Piispa oli tilaisuudesta myöhässä ja isä oli pidätellyt juhlan alkua, jotta piispakin ehtisi mukaan. Kun minuutti oli kulunut hiljaisuutta, presidentti oli tokaissut – ketä tässä vielä odotellaan. Silloin juhla laitettiin käyntiin. Tuon vierailun muistan itsekin.

 Muistelin tätä puhetta valmistellessani vuotta 1975 myös toisesta näkökulmasta. Suomen talous oli silloin tilanteessa, jossa presidentti Kekkonen joutui runnomaan kokoon kansallisen hätätilan hallituksen. Puheessaan hän totesi silloin muun muassa:

 Lainaus: ”Jo vuosikausia olemme kuluttaneet enemmän kuin olemme ansainneet, eikä tilanne tässä suhteessa parane ilman korjaavia toimia.”

 Lainaus: ”Maamme taloudellinen tilanne on tällä hetkellä vaikeampi kuin yleisesti näytään ymmärrettävän.”

 Lainaus: ”Taloudellisen aktiviteetin ja työllisyyden ylläpitäminen on viime vuosina perustunut suureen ulkomaiseen lainanottoon, johon ei enää ole edellytyksiä.”

 Tuostakin tilanteesta aikanaan noustiin, ja niin meidän täytyy nousta myös nyt. Vuonna 1952 presidentti Kekkonen pohti, onko maallamme malttia vaurastua – nyt meillä pitää olla malttia uudistaa vaurautemme perustaa.

 

Hyvät naiset ja herrat,

 Olen viime aikoina joutunut puhumaan paljon kriisitietoisuudesta ja uudistusten välttämättömyydestä – mikä ei varmasti teiltäkään ole jäänyt huomaamatta. Viestini on uskoakseni ollut hyvin selvä.

 Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä sitä, ettei yhteiskunnallinen keskustelumme näinäkään aikoina juutu pelkkään synkistelyyn. Henkinen ilmapiirimme oirehtii tavalla, joka alkaa jo syödä omaa energiaamme. Etenkin silloin, kun ajat ovat vaikeat, on meidän pystyttävä katsomaan eteenpäin ja ulospäin. Sisäänpäin käpertyminen kaventaa perspektiiviä ja näivettää luovan ajattelun.

 Siksi pidän tärkeänä sitä, että puhumme myös Suomen olemassa olevista vahvuuksista ja tulevista mahdollisuuksista, ja teemme kaikkemme niiden edistämiseksi. Tässä yhteydessä pidän erittäin tärkeänä myös sitä, että pidämme perspektiivimme globaalina, täydellä 360 asteen visiolla.

 

Hyvät ystävät,

 Nykypäivän keskustelua politiikasta ja taloudesta väitetään usein historiattomaksi. Menneisyyttä ei tunneta, joten vanhoja virheitä toistetaan kerta toisensa jälkeen. Pyöriä yritetään keksiä uudestaan.

 Väitän kuitenkin, että samaan aikaan meitä vaivaa myös käänteinen ilmiö: historiaan juuttuminen. Menneitä toimintatapoja ja johtopäätöksiä toistetaan kerta toisensa jälkeen. Näin toimitaan, vaikka maailma ympärillämme on muuttunut, ja muuttuu edelleen joka päivä.

 Niin sisäpolitiikassa, ulkopolitiikassa kuin taloudessakin aika on kullannut monien muistot. Kaikki oli paremmin 70-luvulla, 80-luvulla tai 90-luvulla. Kyllä silloin osattiin tehdä oikeita päätöksiä, kyllä maailma silloin hahmotettiin kirkkaammin. Samanlaisia päätöksiä kannattaisi siksi tehdä edelleen.

 Tässä keskustelussa taitaa kuitenkin unohtua se, ettei vaikkapa 1970-luvun oikeita päätöksiä tehty silloisten menneiden vuosikymmenten muistojen pohjalta. Ne hyvät päätökset tehtiin realistisesti omassa ajassaan. Tämä on hyvä muistaa myös tänään, presidentti Kekkosen syntymän 115-vuotispäivänä. Me tämän päivän päättäjät olemme edellisille sukupolville velkaa sen, että ymmärrämme päätöksiä tehdessämme oman aikamme, sekä tulevien aikojen ja sukupolvien, vaatimukset.

 Toisaalta kuitenkin myös ymmärrän menneiden aikojen haikailua. Maailma oli silloin aidosti yksinkertaisempi, ja niin päätöksentekijöiden kuin tavallisten kansalaistenkin oli helpompi hahmottaa vallitsevaa toimintaympäristöä.

 Tänään ulkoinen toimintaympäristömme on paljon monimutkaisempi, monitahoisempi ja nopealiikkeisempi. Eilisen totuus voi olla jo tänään vanha.

 

Arvoisat kuulijat,

 Suomen ulkoisesta toimintaympäristöstä puhuttaessa keskustelu on viime aikoina – perustellusti – keskittynyt lähinaapurustoomme. On aivan oikein todettu, että geopolitiikka ja reaalipolitiikka ovat tehneet paluun Eurooppaan, jos ne nyt täältä koskaan katosivatkaan. Nämä tosiasiat olemme aina osanneet pitää mielessämme.

 Geopolitiikka ja reaalipolitiikka ovat ikiaikaisia maailmanselitysmalleja, jotka onnistuvat edelleen selittämään monia kansainvälisen politiikan tapahtumia ja asiayhteyksiä valitettavankin hyvin, niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Ne muistuttavat meitä valtioiden harjoittaman valtapolitiikan perusluonteesta.

 Itse olen kuitenkin kaivannut ulkoista toimintaympäristöämme koskevaan keskusteluun myös laajempaa perspektiiviä siitä, mitä muuta maailman isossa kuvassa tapahtuu. Analyysiä niin sanotusti pitkäaikaisesta suursäätilasta sen sijaan, että tutkitaan alueellista täsmäsäätä.

 Sekä politiikan että talouden nopeasyklisyys – jossa jopa vuosikvartaali tuntuu joskus erittäin pitkältä ajalta – peittää liian usein alleen kehityskulkuja, jotka muuttavat elämäämme perustavaa laatua olevilla tavoilla, joko hitaasti sivuoven kautta sisään hivuttaen tai suoraan etuoven kautta sisälle rysäyttäen. Nämä ovat kehityskulkuja, joita perinteisen valtapoliittisesti vahvakaan valtio ei välttämättä pysty täysin hallitsemaan,.

 

Hyvät ystävät,

 Euroopan ajankohtainen maahanmuuttotilanne on hyvin konkreettinen esimerkki tällaisesta suuresta kehityskulusta, joka on nyt saapunut porstuaamme sekä sivu- että etuovien kautta. Syyrian konflikti on jatkunut jo vuosia, ja yhä kasvava määrä syyrialaisia pyrkii ymmärrettävästi pakenemaan maasta sodan ja ISILin jaloista. Afganistanin tilanne jatkuu vaikeana. Pohjoisessa Afrikassa on useita epävakauden pesäkkeitä. Arabikevääseen liitetty toivo on hiipunut.

 Tämä kaikki on ollut käynnissä naapurustossamme jo vuosia, mutta kukaan ei silti osannut odottaa, että juuri tänä kesänä sadat ja taas sadat tuhannet ihmiset päättävät lähteä etsimään turvaa ja parempaa elämää Euroopasta. Me Euroopassa olemme tulleet yllätetyiksi, vaikka jälkiviisaasti voi sanoa, että tämän olisi ainakin jollain tapaa voinut ennakoida. Tai tarkemmin sanoen: me kaikki olisimme voineet kuunnella tarkemmalla korvalla niitä, jotka sen osasivat tehdä.

 Maahanmuuttokysymyksen mittakaava kasvaa edelleen. Haasteen kokoluokkaa ei meillä vielä ole ymmärretty. Ongelmien ratkaisu on aina työläämpää, kun niitä aletaan hoitaa vasta silloin, kun tilanne on niin sanotusti päällä. Mutta se ei saa tarkoittaa sitä, ettei asialle tehtäisi mitään. Päinvastoin, kansainvälisen yhteisön, ja Suomen muiden mukana, pitää ponnistella uupumattomasti, jotta konflikteista ja muusta inhimillisestä hädästä johtuvan maahanmuuton takana olevia ongelmia saataisiin ratkaistua. Nämä ponnistelut voivat koostua erilaisista toimista, eikä aina ole kyse vain siitä, kuinka paljon rahaa meillä on käytettävissä.

 Omat silmäni ongelman eri ulottuvuuksista avautuivat parin viikon takaisella Libanonin-matkalla. Noin neljän miljoonan asukkaan Libanonissa on nyt jo puolisentoista miljoonaa alueen konflikteja paennutta ihmistä, suurin osa heistä Syyriasta. Syyrian tilanteen ratkaiseminen, ja konfliktin kestävä jälkihoito, ovat huikean iso haaste, mutta ilman niiden hoitamista nykyisen maahanmuuttotilanteen keskeinen solmukohta ei ala purkautua. Tilannetta ei helpota se, että raakalaismainen ISIL hyötyy alueen tilanteen sekavuudesta joka ikinen päivä. EU:n täytyy yhdessä muiden keskeisten kansainvälisten toimijoiden kanssa tehdä Syyrian kriisin ratkaisemiseksi nykyistä enemmän.

 Maahanmuuttotilanne kertoo omaa selvää kieltään siitä, että Suomi on kertakaikkisesti kytköksissä ympäröivän maailman tapahtumiin; niin naapurustomme perinteiseen geopolitiikkaan kuin muilla mantereilla sijaitsevien maiden vakauteen ja inhimilliseen hätäänkin. Maantieteelliset etäisyydet eivät pidättele maailman megatrendejä. Siksi meidän on ymmärrettävä, mikä on paikkamme maailmassa, jossa politiikan, talouden, turvallisuuden ja inhimillisen kehityksen mannerlaatat ovat jatkuvassa liikkeessä.

 

Hyvät ystävät,

 Meillä kotona peräänkuulutan nyt inhimillisyyttä, hädänalaisista ihmisistä välittämistä, auttamisenhalua. Ihmisarvo on jakamaton. Elämme aikoja, jolloin oma huono olo purkautuu helposti vääriin kohteisiin. Hyvinvointiyhteiskunnastamme ei saa tulla huuteluyhteiskuntaa. Tästä meillä jokaisella on valtavan suuri vastuu.

 Tietysti meidän pitää olla maahanmuuttokysymyksen käsittelyssä huolellisia. Suureen joukkoon tulijoita mahtuu aina myös niitä, jotka eivät ole aidosti hädänalaisia. Totesimme jo hallitusohjelmassa, että laadimme maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista selvityksen, joka mahdollistaa tosiasioihin pohjautuvan keskustelun ja paremman kotouttamispolitiikan sekä päätöksenteon. Juuri tässä akuutissa tilanteessa tämänkaltaisen selvityksen tuloksia ei kuitenkaan vielä ole käytettävissä. Sitäkin tärkeämpää on, että käsittelemme asiaa nyt vastuullisesti ja humaanisti. Peräänkuulutan faktapohjaista keskustelua.

 

Hyvät kuulijat,

 Sanoin jo puheeni alussa, ettei maassamme käytävä keskustelu saa missään tapauksessa kääntyä sisäänpäin ja näivettyä yksinkertaistuksiin. Emme saa myöskään juuttua synkistelyyn. Meidän on välttämätöntä nähdä lasi edelleen vähintään puoliksi täysinäisenä, ellei jopa piripinnassa.

 Haluan pitää huolen siitä, että me suomalaiset muistamme edelleen olevamme lahjakkaita, koulutettuja, osaavia ja välittäviä ihmisiä, maailman huippuja monessa. Haluan pitää huolen siitä, että alamme taas suoriutua sillä tasolla, jolla voimme olla ja jolla meidän pitäisi olla. Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi – ja nyt on tullut aika kaivaa Jussi ylös suosta.

 Palataan siksi maailman isoon kuvaan ja suuriin taustalla vaikuttaviin trendeihin. Niistä kumpuaviin haasteisiin – mutta myös mahdollisuuksiin. Puolitäysiin laseihin.

 Puhuin viime viikolla jokavuotisilla suurlähettiläspäivillä Suomen ulkomaanedustustojen päälliköille ja pohdin sielläkin Suomen pärjäämisen reseptiä. Kerroin heille, että jo takavuosina kansainvälisessä yrityselämässä toimiessani ja maailmalla matkustaessani mietin paljon sitä, mikä on sellaista suomalaisten ainutlaatuista erityisosaamista, joka erottaa meidät muista. Erityisosaamista, joka voi olla myös kilpailuvalttimme ja avata yrityksillemme uusia markkinoita.

 Mielestäni tämä tekijä on edelleen, kaikista ajankohtaisista kotimaisistakin haasteista huolimatta, kykymme ratkaista käytännönläheisesti erilaisia visaisia ongelmia.

 Mitä tarkoitan näillä visaisilla ongelmilla? Tarkoitan muun muassa juuri niitä maailman isossa kuvassa vaikuttavia megatrendejä, joita kukaan ei pääse pakoon. Siksi niitä on parempi mennä vastaan pystypäin, ratkaisun avaimet kädessä.

 Kuten hallitusohjelmamme nimikin kertoo: uskon vakaasti, että olemme edelleen ja myös vastaisuudessa Ratkaisujen Suomi. Aktiivinen, avoin, kansainvälinen ja rohkea ratkaisujen Suomi.

 Jotkut teistä saattoivat olla kuuntelemassa edellistä puhettani Paasikivi-seurassa toukokuussa 2013. Jotkut kuulolla olleista saattavat vielä muistaa, että sivusin silloinkin teemaa Suomesta ongelmien ratkaisijana. Halusin palata tähän teemaan tänään aiempaa monisanaisemmin, sillä se on mielestäni nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.

 

Arvoisat kuulijat,

 Emme ole suotta painottaneet hallitusohjelmassamme ja myös tällä viikolla ajankohtaisissa kärkihankkeissamme esimerkiksi biotaloutta ja digitalisaatiota niin paljon kuin olemme tehneet. Kysehän ei ole vain Suomen omasta uudistumisesta vaan myös siitä, miten voimme olla mukana maailman megatrendeissä, ratkaisemassa niistä syntyviä visaisia ongelmia. Tällaisia megatrendejä ovat muun muassa ilmastonmuutos, veden, ruoan ja energian riittävyys, kaupungistuminen sekä teknologian kehitys.

 Nämä sanat eivät ole mitään ylätason helinää. Otetaan esimerkki. Moni teistä seurasi varmasti yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja Pekingissä. Eikä keneltäkään varmasti jäänyt huomaamatta, miten urheilijat puuskuttivat paitsi Pekingin helteessä, myös Pekingin saasteissa. Tästä ei käy syyttäminen urheilijoiden keuhkokapasiteettia vaan seuraavia faktoja: Kiina on 1,4 miljardilla asukkaallaan maailman väkirikkain maa; lähes joka viides maapallon asukas on kiinalainen. Pekingissä itsessään on hyvän matkaa yli 20 miljoonaa asukasta. Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat maailman suurimmat noin neljänneksen osuudella maailman kokonaispäästöistä.

 Mutta hyvä uutinen on, että Kiinan kerrotaan sijoittaneen pelkästään viime vuonna uusiutuviin energianlähteisiin yli 80 miljardia euroa, mikä oli kolmasosa kaikista globaaleista sijoituksista uusiutuviin.

 Valtavia lukuja, valtavia haasteita, valtavia mahdollisuuksia. Kyse on kaupungistumisesta, ilmastosta, energiasta, teknologiasta. Jos Kiina tukehtuu saasteisiin, alkaa myös sen talouskasvu yskiä. Siksi se tarvitsee kipeästi uusia ulospääsyjä tästä tilanteesta.

 Katsotaan vielä Kiinan perässä tulevaa toista Aasian jättiläistä, Intiaa – jonka talous muuten kasvaa tällä hetkellä Kiinan taloutta ripeämmin. Intian väkiluku on ”vasta” 1,3 miljardia, mutta se tulee pyyhältämään Kiinasta ohi vuoteen 2030 mennessä. Intian osuus maailman kokonaispäästöistä on tällä hetkellä vain viiden prosentin kieppeillä, mutta trendin voi nähdä olevan nouseva: Intian viime vuonna vallankahvaan tarttunut hallitus on ottanut yhdeksi päätavoitteekseen valmistavan teollisuuden investointien lisäämisen maassa.

 Intia siis vahvistuu taloudellisesti, mutta myös sen ympäristön kantokyky tulee heikkenemään niin todennäköisesti kasvukäyrälle kipuavan teollisuustuotannon kuin yhä jatkuvan väestönkasvun myötä. Maan pääkaupungin Delhin ilma ei ole vielä yhtä sakeaa kuin Pekingin, mutta sen näkymättömämmät pienhiukkastasot tekevät siitä WHO:n mukaan jo nyt maailman saastuneimman kaupungin.

 Erämaajärven rannalla, sinisen taivaan alla lomailevan suomalaisen voi olla helppo päivitellä näitä faktoja – pitäisivät nyt ympäristöstään parempaa huolta. Mutta jos meitä olisi yhtä paljon kuin intialaisia suhteessa maan pinta-alaan, olisi meitä noin 130 miljoonaa. Puhtaiden teknologioiden tarve omassa arjessamme voisi tuntua merkittävästi suuremmalta. Saimaan rannalle ei kannata nytkään jäädä päivittelemään, vaan puhtaudesta kannattaa tehdä bisnes.

 

Hyvät naiset ja herrat,

 Maailman megatrendit eivät ole vain kehityskulkuja itsessään. Ne vaikuttavat myös maailmantalouteen tavoilla, jotka tekevät pelkästä BKT-kasvulukuihin tuijottamisesta riittämätöntä. Ja kun ne vaikuttavat maailmantalouteen, vaikuttavat ne myös siihen, miten maailmanpolitiikan pelimerkkejä jaetaan. Ja näin voidaan päätyä kulkemaan geoekonomian kehälle, ja sen kautta lopulta myös perinteisen geopolitiikan reunamille. Ympyrä sulkeutuu.

 Ja kun geopolitiikan reunamille päästiin, niin todettakoon, ettei suinkaan ole sattumaa, että nostin edellä esiin juuri Kiinan ja Intian. Paitsi, että ne ovat tällä hetkellä maailman väkirikkaimmat valtiot, ovat ne myös niitä maita, jotka hallitsivat maailmantaloutta ennen Euroopasta liikkeelle lähtenyttä teollista vallankumousta. On selvää, että niiden aika on jälleen koittanut. Ja jälleen yksi ympyrä sulkeutuu.

 Haastan teidät ajattelemaan, mitä muita ympyrän kehiä ympärillämme on, ja mitkä niistä ovat seuraavaksi sulkeutumassa.

 

Hyvät kuulijat,

 Maailmantalouden historiallista kehitystä on toden totta usein kuvattu erilaisina sykleinä. Sitä on kuvattu myös aaltoina. Tulevaisuudentutkija, professori Markku Wilenius on todennut tällaisia aaltoja olleen tähän mennessä kuusi. Lyhyen kaavan mukaan voi sanoa ensimmäisessä aallossa vallankumouksen syntyneen höyrykoneista, toisessa aallossa rautateistä. Kolmannessa aallossa tuli sähkö, neljännessä fossiiliset polttoaineet. Viidennessä aallossa maailman mullistivat informaatio- ja viestintäteknologiat, ja nyt käynnissä olevassa kuudennessa aallossa ratkaisevassa roolissa ovat teknologiat, jotka lisäävät luonnonvarojen käytön tehokkuutta.

 Viidettä ja kuudetta aaltoa yhdistää se, että ne ovat tehneet maailmasta syvällisesti keskinäisriippuvaisen tavalla, joka poikkeaa suuresti neljästä ensimmäisestä aallosta.

 Pieni Suomi seurasi neljää ensimmäistä aaltoa takapenkistä. Otimme ja omaksuimme, mitä meille annettiin. Viidennessä, ICT-aallossa, nousimme kuitenkin globaalien trendien kärkeen, niiden tekijäksi. Nyt meidän täytyy varmistaa se, että pysymme samoissa asemissa parhaillaan liikkeellä olevan kuudennen aallon aallonharjalla.

 

Arvoisat kuulijat,

 Palaan vielä maailman konkreettisiin kehitystrendeihin. Siirryn kuitenkin kuumista Aasian kaupungeista toisenlaisiin tunnelmiin.

 On kuvaavaa, että kun Suomen uuden hallituksen ulkoministeri matkusti ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin ja tapasi siellä kollegansa, tapahtui tämä Alaskassa ja arktisten asioiden parissa.

 Arktisilla alueilla voidaan tietysti haluttaessa taas päästä perinteisten geopoliittisten kysymysten äärelle: mantereiden ja mannerjalustojen hallintaan, meriin, luonnonvaroihin. Mutta samalla arktiset kysymykset tuovat yhteen perinteisen voimapolitiikan vinkkelistä hyvin erikokoisia toimijoita, joiden kaikkien tulevaisuus on riippuvainen alueen ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Sulava jää on ihan yhtä märkää kaikille.

 Kiinnostava lisäulottuvuus arktisissa asioissa on se, että Arktisessa neuvostossa saman pöydän ääreen istuvat Pohjoismaat, Kanada, Yhdysvallat ja Venäjä. Istuvat eri kokoonpanoissa edelleen, vaikka joissakin muissa maailmanpolitiikan kysymyksissä niiden näkemyserot ovat erittäin merkittäviä.

 Suomesta tulee Arktisen neuvoston puheenjohtaja vuonna 2017, Yhdysvaltojen nyt käynnissä olevan puheenjohtajuuskauden jälkeen. Tämä tulee tarjoamaan mahdollisuuden paitsi yhteisistä arktisista haasteista, myös muualla maailmassa käynnissä olevista kriiseistä puhumiseen.

 Jotkut teistä kysyvät ehkä nyt, palaanko tässä pohtimaan Paasikiven–Kekkosen linjaa ja Kekkosen klassikkolausahdusta kansainvälisen politiikan lääkäreistä ja tuomareista. Lääkärin takki toki Suomelle edelleen sopii tuomarin viittaa paremmin – mutta tämä lääkäri kyllä tietää tismalleen, minkä kunnan terveyskeskuksessa hän on töissä ja millaisten vaivojen hoitoon hänen ylipäätään kannattaa ryhtyä.

 Takavuosikymmeninä Suomen ulkopoliittinen toimintaympäristö oli vaikea ja oma liikkumatilamme oli pieni. 1990-luvun alussa koittivat pariksikymmeneksi vuodeksi uudet ajat, jolloin toimintaympäristö oli täynnä toivoa, ja myös ulkopoliittinen liikkumatilamme vapautui.

 Viimeksi kuluneiden vuosien aikana olemme tulleet tässä suhteessa taas uuteen vaiheeseen, jossa ulkopoliittinen toimintaympäristömme on jälleen täynnä haasteita – erilaisia, myös uudenlaisia. Mutta omaa liikkumatilaamme emme ole menettäneet. Siitä tulemme myös pitämään kiinni. Kuten suurlähettiläspäivien puheessa sanoin: Hyvän itsetunnon omaava maa osaa tehdä omat, oikeat valintansa vaikeissakin paikoissa.

 Keskustan ruotsalaisen sisarpuolueen johto kertoi pari päivää sitten esittävänsä lokakuun puoluekokouksessaan, että puolue ottaisi kantaa Ruotsin Nato-jäsenyyden puolesta. Ruotsin nykyinen hallitus ei Nato-jäsenyyttä aio edistää. Olemme myös uusineet Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin kanssa vanhan herrasmiessopimuksen siitä, ettemme yllätä toisiamme tässä asiassa.

 Täällä meillä linjaukset ja tulevat askeleet ovat jo entuudestaan selvät. Hallitusohjelman mukaan Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomelle arvioidaan hallitusohjelman mukaisesti tulevassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa.

 

Arvoisat kuulijat,

Hyvät Paasikivi-seuran jäsenet,

 Kansainvälistä asemaa ja vaikutusvaltaa voi hakea monella tavalla. Maailman megatrendien keskellä Suomen vaikutusvallan keskeinen pilari on ”smart power” – kykymme ratkaista käytännönläheisesti visaisia ongelmia.

 Pidän ratkaisevan tärkeänä sitä, että me suomalaiset katsomme nyt ennakkoluulottomasti eteenpäin ja kunnianhimoisesti ylöspäin. Sekä kotona että rajojemme ulkopuolella. Kun tavoite on tarpeeksi korkealla, kasvamme sitä tavoitellessamme samalla myös itse pituutta. Rimaa pitää uskaltaa nostaa.

 Tämä on erinomaisen tärkeä periaate juuri tänään, jolloin vietämme vuoden 1924 korkeushypyn Suomen mestarin, Urho Kaleva Kekkosen syntymäpäivää.

Valtioneuvoston tervehdys Aalto-yliopiston lukuvuoden avajaisissa 1.9.2015

Tiistai 1.9.2015 klo 13:59

Pääministeri Juha Sipilä

Arvoisa rehtori

Hyvät aaltolaiset ja kutsuvieraat

 

Hallitus ei ole päässyt aloittamaan työtään rauhaisissa olosuhteissa. Kansantuotteemme on edelleen yli 5 prosenttia alempana kuin huippuaikoina ennen vuoden 2008 kriisin puhkeamista. Pitkän aikavälin suunnitelmat oli tehty sille pohjalle, että BKT ylittäisi kuluvana vuonna 20 prosentilla vuoden 2008 tason.

Julkisen talouden kyky rahoittaa nykymuotoista yliopistojen toimintaa on ehkä pysyvästi alentunut. Ne, jotka sopeutuvat tilanteeseen ja löytävät luovia tapoja säilyttää ja parantaa toimintakykyään niukkojenkin resurssien olosuhteissa, ovat tulevaisuuden voittajia.

Suomi ei ole toipunut vuoden 2008 syksyllä alkaneesta talouden perustan murenemisesta, vaan elämme yhtä Suomen taloushistorian heikointa aikakautta.

Nokia-vetoisen ICT-klusterin ansiosta talouskasvu oli vuosikymmenen ajan ripeää. Yhteiskuntaa kehitettiin sillä oletuksella, että nopea kasvu jatkuu loputtomiin. Työskentelin noina aikoina pienehköissä ICT-yrityksissä eri tehtävissä. Muistan elävästi sen kasvun ajan ja tekemisen meiningin.

Elektroniikkateollisuudella oli sen kukoistusvuosina varaa tuntuviin palkankorotuksiin. Monilla muilla toimialoilla yksikkötyökustannusten kasvu aiheutti ongelmia ja ongelmat kärjistyivät vuoden 2007 jälkeen. ICT-klusterin koon romahtaminen merkitsi korkean teknologian vientituotteiden osuuden olennaista pienenemistä. Samalla muun teollisuuden kustannuskilpailukyky osoittautui ratkaisevasti heikentyneeksi.

Kun me nyt lähdemme rakentamaan Suomelle tulevaisuutta, toimenpiteiden reunaehdot ovat ahtaat. Kustannuskilpailukyvyn parantaminen on välttämätöntä, mutta saavutetuista eduista luopuminen vaikeaa.  Myönteinen asia on se, että ratkaisun avaimet ovat omissa käsissämme.

Members of the Aalto Academic Community,

It is not, however, possible to build the future of our country on the basis of cutting costs alone. We need to focus on efforts that improve productivity and create new innovations. We must boldly renew ourselves, dare to give up old operating practices, and change our way of thinking. Renewal must be a continuous process and state of mind.

In the longer term, our standard of living is defined by the value of our work and the efficiency of our actions. In these efforts, universities – Aalto University in particular – have an elemental role. The development work carried out by universities, research institutes and enterprises play a key role in building up Finland’s success.

Hyvät kuulijat,

Vaurauden ja kestävän kehityksen rakentamisessa yliopistojen merkitys on aivan keskeinen. Me emme pysty säilyttämään nykyistä elintasoamme, ellemme kykene tuottamaan korkean jalostusasteen hyödykkeitä, joista maksetaan hyvin maailmanmarkkinoilla. Elintason ja työpaikkojen turvaamiseksi vientisektorin olisi vahvistuttava ja vahvistuttava nimenomaan korkean jalostusasteen hyödykkeiden alueella.

Uutta kansainvälisesti saatavilla olevaa tietoa virtaa Suomeen yritysten kautta. Yliopistoilla on kuitenkin tehtävä ulkomaisen tiedon välittämisessä suomalaisen yhteiskunnan käyttöön. Uusien ideoiden kehittäminen on toki tärkeää, mutta on muistettava, että maailmalla kehitetään koko ajan valtavasti uusia innovaatioita, joilla voisi olla merkitystä suomalaisissa käytännöissä. Hyvien ideoiden lainaaminen, niiden kehittäminen ja uudenlainen soveltaminen on usein kustannustehokas ratkaisu tuotteiden ja tuottavuuden parantamisen prosesseissa.

Hyvät yliopistolaiset,

Suomi tarvitsee innovaatiopankin. Innovaatiopankki olisi yritysten ja yksityisten keksijöiden sekä investoreiden kohtauspaikka. Sillä pyrittäisiin vauhdittamaan innovaatioiden ja patenttien hyödyntämistä. Se toimisi sähköisenä alustana, osana hallituksen kärkihanketta, jonka tavoitteena on lisätä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä innovaatioiden kaupallistamiseksi.

Startup-yritykset ovat meille mahdollisuus parantaa tuottavuutta ja uutta taloudellista pohjaa. Tällä saralla toiminta näyttää vilkastuvan meillä vuosi vuodelta. Näkyvimpänä ovat Slush-tapahtumat, mutta merkittäviä ovat myös esimerkiksi Aalto Enterpreneurship Society ja Startup Sauna. Opiskelijoiden aktiivisuus näyttää ilahduttavalla tavalla suuntautuvan uuden luomiseen. On selvää, että läheskään kaikki ideat eivät lähde lentoon, mutta toisaalta mahdollisuudet ovat rajattomia. Globaaleissa verkoissa kasvun mahdollisuudet ovat eksponentiaalisia.

Maailmalla on valtavasti rahaa, joka etsii sopivia sijoituskohteita myös startup-yrityksiä. Esimerkiksi viimeisimmässä Slush-tapahtumassa suorastaan tunkeili ulkomaisia sijoittajia. Toisaalta osaavaa rahaa on Suomessa niukalti.

Hallitusohjelmassa korostetaan kokeilujen tärkeyttä yhteiskunnan uudistamisessa. Kokeilufilosofian painotus ei rajoitu yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Innovatiivinen talous perustuu pitkälle yritysten ja yrittäjien kokeiluihin. Tekninen keksintö, tuote- tai prosessi-idea ei ole aito innovaatio, ennen kuin se on altistettu markkinatestille ja on sen läpäissyt. Parhaatkaan riskirahoituksen ekspertit eivät pysty ennakoimaan mikä idea toimii, mikä ei. Sen takia on olennaisen tärkeää, että luomme ympäristön, jossa erilaisten ideoiden kokeilulle on kunnolliset edellytykset. Tätä pyrimme hallitusohjelmassa edistämään mm. riskirahoitusta lisäämällä, yrittämisen byrokratiaa vähentämällä ja tukemalla innovatiivisia julkisia hankintoja.

Hyvät kuulijat,

Valtion ensi vuoden budjettia on tehty ahtaissa kehyksissä. Joudumme leikkaamaan myös opetuksesta ja tutkimuksesta. Ymmärrän hyvin sen huolen, jota yliopistojen johdossa tunnetaan näinä aikoina. Lisäksi Tekesin resurssien pieneneminen heijastuu myös Aalto-yliopiston toimintaan.

Innovaatiotoiminnan tulokset eivät automaattisesti parane rahoitusta lisäämällä. Meillä on runsaasti esimerkkejä siitä, kuinka niukkuudenkin olosuhteissa syntyy hyödynnettäviä ideoita ja kuinka rahan puute ei poista yrittämisen nälkää.

Kun Aalto-yliopisto perustettiin, sille annettiin kansallinen erityistehtävä: tukea korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen keinoin Suomen menestymistä, rakentaa myönteisellä tavalla suomalaista yhteiskuntaa, sen kansainvälisyyttä ja kilpailukykyä sekä edistää kansalaisten hyvinvointia. Ajateltiin mm. sitä, että taideaineet voisivat läheisesti tukea teknisiä ja kaupallisia tieteitä mm. yliopiston vaikuttavuuden vahvistamisessa. Olen saanut ymmärtää, että taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu on osana Aalto-yliopistoa nousemassa maailmanluokan taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin korkeakouluksi.

Hallitusohjelmassa korostetaan digitalisaatiota. Digitalisaatio ja sen eri sovellutukset muodostavat suuren tutkimuskokonaisuuden Aalto-yliopistossa. Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että Aalto-yliopistossa oleva tämän alan tietämys saadaan rajoituksetta yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden käyttöön, kun hallituksen suunnittelemia digitalisaatiosta viedään eteenpäin. Suomen on mahdollista ottaa tuottavuusloikka julkisissa palveluissa ja yksityisellä sektorilla tarttumalla digitalisaation mahdollisuuksiin ja purkamalla turhaa sääntelyä ja byrokratiaa.

Arvoisat opiskelijat,

2 556 uutta aaltolaista aloittaa opiskelunsa nyt syksyllä. Haluan toivottaa fukseilla ja pidempään opiskelleille voimia ja tsemppiä arkeenne. Olkaa rohkeita, sallikaa itsellenne epäonnistumisia, kokeilkaa uutta ja muistakaa nauttia myös opiskeluajan vapaudesta. Teekkareita voin lohduttaa, että ainakin me olemme sen aina osanneet!

Näillä sanoilla toivotan valtioneuvoston puolesta kaikille aaltolaisille hyvää lukuvuotta.