Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 12.12.2018 15:38Pääministeri Sipilän puhe eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa EU:n tulevasta kehityksestäLue lisää »
  • 10.12.2018 11:17Pääministeri Juha Sipilän puhe Suomalaisia ilmastotekoja - Enemmän ja nopeammin-seminaarissaLue lisää »
  • 5.12.2018 15:45Pääministeri Juha Sipilän lausunto Oulun tapauksista Lue lisää »

Blogin arkisto

Tuoreita eväitä ulkopolitiikkapohdintaan

Perjantai 29.4.2016 klo 16:31

Neljän ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijan laatima arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista julkaistiin tänään. Paperi on hyvä. Tahdonkin kiittää Mats Bergquistiä, François Heisbourgia, René Nybergiä ja Teija Tiilikaista erinomaisesta, tiiviillä aikataululla tehdystä työstä.

Kirjasimme vuosi sitten hallitusohjelmaamme sen, että hallitus laatii ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jonka valmistelun yhteydessä arvioidaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomelle.

Valmistunut arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista on valmisteltu itsenäisenä asiantuntijatyönä. Hallitus ei ole vaikuttanut työn sisältöön tai johtopäätöksiin millään tavalla. Kyseessä on siis asiantuntijoiden oma arvio. Se ei muuta hallitusohjelman voimassa olevaa Nato-linjausta mihinkään suuntaan: Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Selvitys ei myöskään muuta omaa kantaani, joka on hallitusohjelman kirjauksen mukainen – Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.

On kuitenkin erittäin arvokasta, että Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista on nyt saatu hyvin pohdittu ja kirjoitettu, selkeäsanainen analyysi. Voi hyvin sanoa, että sisällöltään se on ensimmäinen laatuaan. Toivon itse, että se tulee toimimaan pohjana monipuoliselle pohdinnalle siitä, mitä Nato-jäsenyys Suomen kannalta tarkoittaisi, plussineen ja miinuksineen. Tähänastista Nato-keskusteluamme ovat vaivanneet niin historialliset rasitteet kuin nykypäivän keskustelukulttuuriin laajemminkin pesiytynyt ohipuhuminen.

Tulemme hyödyntämään Nato-arviossa tehtyä työtä myös lähiviikkoina valmistuvassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossamme, joka tulee muodostamaan pohjan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohjaamiselle tulevina vuosina.

On kuitenkin selvää, ettei nyt käynnissä oleva ulko- ja turvallisuuspoliittinen pohdinta sinänsä muuta hallituksen liittoutumisratkaisuja millään tavalla – kukaan ei ole viemässä Suomea salaa Natoon. Näin suuret ratkaisut edellyttäisivät Suomessa laajaa julkista keskustelua, huolellista poliittista päätöksentekoa ja useimpien puolueiden – mukaan lukien Suomen Keskustan – mielestä kansanäänestystä.

Kuten nyt valmistuneessa asiantuntija-arviossakin todetaan, pienet maat eivät usein muuta ulkopolitiikkansa perussuuntaviivoja. Meille jatkuvuus on merkittävämpi asia kuin suurvalloille.

Nato-arviosta käy ilmi monipuolisen läntisen yhteistyön syvällinen merkitys maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Kumppanuusyhteistyötä esimerkiksi Naton kanssa on tehty jo yli 20 vuotta. Tähän liittyen toivon, ettei nyt todennäköisesti alkava Nato-keskustelun uusi kierros keskity vain Nato-jäsenyyskysymyksen ympärille vaan huomioi myös sen monipuolisen ja kansallisen puolustuksemme kannalta hyödyllisen kumppanuusyhteistyön, jota meillä on Naton kanssa jo pitkään ollut.

Nyt laaditusta Nato-arviosta käy ilmi vahvasti myös se, miten tärkeää yhteistyö Ruotsin kanssa meille on. Turvallisuusympäristömme haasteet ovat samankaltaiset, intressimme Itämeren alueella ovat yhteneväiset. Olemme molemmat Naton edistyneitä kumppanimaita ja teemme tiivistä yhteistyötä niin kahdenvälisesti kuin suhteessamme Natoon. Me molemmat teemme tietysti omat, itsenäiset ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ratkaisumme nyt ja vastaisuudessa, mutta pidämme molemmat myös tiivistä kahdenvälistä vuoropuhelua sekä toistemme informoimista näistä asioista hyvin tärkeänä. Tämä tulee jatkumaan.

Nato-arvio käsittelee ansiokkaasti myös Venäjän kehitystä. Mahdollisten Venäjän reaktioiden ennakoiminen Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen on luonnollisesti pitkälti spekulointia. Niistäkin täytyy silti voida puhua. Ja samalla on muistettava se, minkä totesin jo edellä: Suomi tekee ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ratkaisunsa omista lähtökohdistaan käsin; nämä päätökset eivät kuulu kenellekään muulle.

Nato-arvio muistuttaa meitä siitä, että olemme itsenäisyytemme aikana, sen monissa eri vaiheissa, oppineet hallitsemaan ulkopoliittista toimintaympäristöämme huomioimalla sen eri ulottuvuudet ja sävyt. Tämä on vaatinut meiltä viisautta, harkintakykyä ja sopeutumiskykyä. Nämä pysyvät ohjenuoranamme myös jatkossa. Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueen rauha ja vakaus ovat Suomelle ensiarvoisen tärkeitä.

Toivon, että nyt valmistunut Nato-arvio antaa pohjaa analyyttiselle ja ennakkoluulottomalle keskustelulle Suomen Nato-suhteesta. Suomessa ajatusta Nato-jäsenyydestä sekä kannatetaan että vastustetaan, ja lisäksi on monia niitä, jotka eivät ole muodostaneet mielipidettään asiasta. Kaikille näille mielipiteille on tilaa nyt ja jatkossa – tärkeintä on rakentava keskustelu.

Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla, juhlapuhe Oulussa 27.4.2016

Keskiviikko 27.4.2016 klo 13:46

Pääministeri Juha Sipilä     

(muutosvarauksin)

Herra tasavallan presidentti, rouva Haukio, kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö,

Herr republikens president, fru Haukio, ärade krigsveteraner, bästa festpublik,

Tänään on kulunut 71 vuotta siitä, kun viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat käsivarren Lapista. Samalla päättyi itsenäisen Suomen historian raskain vaihe, lähes kuuden vuoden mittainen sotien aika. Talvisota, jatkosota ja Lapin sota merkitsivät mittaamattomia kärsimyksiä, joissa kansakunta menetti paljon, mutta säilytti kaikkein tärkeimmän, itsenäisyyden ja kansanvaltaisen järjestelmän.

Lapin sodan päättymisen päivää on vietetty vuodesta 1987 lähtien kansallisena veteraanipäivänä. Olen iloinen siitä, että kansallisen veteraanipäivän pääjuhlan järjestäjäpaikkakuntana on tänä vuonna Oulu. Pohjoisen Suomen satamakaupunkina Oululla oli merkittävä rooli viime sotien ankarina vuosina, myöhemmin jälleenrakennuksen aikana.

Sotavuosien selviytymiskamppailu ja jälleenrakennuksen vuosikymmenet ovat kantaneet meitä tähän päivään saakka. Maa ja kansakunta, joka selvisi Talvisodasta, säilytti itsenäisyytensä, uudelleen asutti yli 400 000 kotinsa menettänyttä, maksoi mittavat sotakorvaukset, jälleenrakensi maan ja teki siitä kovalla työllä modernin hyvinvointivaltion, on selviytyjien sukua. Sodan ajan keskeiset arvot – vastuullisuus, velvollisuudentunto, isänmaallisuus, lähimmäisestä huolehtiminen sekä luja ja horjumaton usko tulevaisuuteen – eivät ole menettäneet merkitystään tänäkään päivänä.

Arvoisat kuulijat,

Oma isoisäni, ukkini, oli myös sotiemme veteraani. Hän asui sotia edeltävän ajan Suojärvellä. Suojärvi oli pinta-alaltaan suurin luovutetun Karjalan kunnista. Ukkini oli kutsuttu jo lokakuussa vuonna 1939 ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Hän oli käynyt kotona muutama päivä ennen sodan syttymistä ja sanonut, ettei lapsia saanut riisua yöksi.

Ukkini halusi tallettaa historian ja nämä muistot meidän lastenlasten mieliin ennen kuin hän olisi itse liian heikko. Kahdeksankymmentävuotiaana, vuonna 1995, hän rupesi valmistelemaan yhteistä matkaa Karjalaan. Hän ryhtyi kuntoilemaan. Ensin yhden kilometrin matkan rollaattorilla ja myöhemmin jo viiden kilometrin päivittäisen lenkin potkukelkalla. Hän oli kesällä 1996 hyvässä kunnossa, kun suuntasimme matkamme kohti Suojärveä. Kävimme maastureilla läpi koko ukin talvisodan 21 päivän matkan aina siihen poteroon saakka, mistä vihollinen heitti käsikranaatin ukin suksien viereen Tolvajärven taisteluissa Ägläjärvellä.

Tuolla matkalla ukkini liikuttui kahdessa paikassa. Ensimmäinen paikka oli, kun hän kertoi miesten tuskastuneen Talvisodan alun perääntymiseen. Hän kertoi miesten kapinoineen upseereille, että kohta ollaan Ruotsissa, jos emme ala tappelemaan. Tappelemaan ryhdyttiinkin ja sen seurauksena syntyi yksi sotahistorian suurimpia puolustusvoittoja. Suomi ei antanutkaan suurelle ja mahtavalle viholliselleen periksi, vaan osoitti sitkeydellään halunsa säilyttää vapaus.

Toinen liikuttuminen ukillani tapahtui, kun katselimme alueen harmaantuneita mökkejä. Hän totesi: ”Tajuatteko te lapset, miten hyvä maa Suomi on ja miten lujan takaa itsenäisyytemme on taisteltu.” Tajusin tuolloin hyvin konkreettisesti sen, mitä ukkini halusi minun tekevän. Olin juuri myynyt yritykseni ja haaveilin hieman kevyemmästä työstä. Ei hän sitä toivonut. Hän opetti minut omalla tavallaan ymmärtämään, että meidän nuoremman sukupolven talvisotamme on tämän isänmaan rakentaminen yhä paremmaksi paikaksi asua ja elää. Meidän jokaisen tulee olla oman elämämme yrittäjiä ja rakentaa maatamme niillä taidoilla, jotka meille itse kullekin on annettu. Meidän tulee kantaa vastuuta tulevaisuudesta ja tulevista sukupolvista emmekä saa jättää kaveriamme.

Suomi on ennenkin nostettu kovalla työllä, yhteiskunnan rakenteita uudistamalla sekä yhteistyöllä. Tämän päivän Suomessa meidän on kyettävä uudistamaan talouttamme ja koko yhteiskuntaamme, jotta Suomi säilyisi jatkossakin elinvoimaisena ja tasa-arvoisena maana. On huolehdittava kansakunnan taloudellisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Tähän työhön tarvitaan nyt kaikkien panosta ja vahvaa yhteistyötä.

Hyvä juhlayleisö,

Yhä harvemmalla meistä on enää omakohtaisia kokemuksia sodan vuosista. Suurilla ikäluokilla säie kulki omien vanhempien kautta, mutta sodat läpi eläneiden ikäluokkien poistuessa keskuudestamme tämä kytkös poistuu. Sotavuosien jälkeen syntyneillä yhdysside sotavuosiin rakentui isovanhempien kautta. Kansallisena veteraanipäivänä kansakunta on voinut kiinnittää huomionsa niihin miehiin ja naisiin, jotka kantoivat raskaimman taakan sotien vaikeina vuosina. Veteraanipäivä on kunnian ja kiitollisuuden osoitus koko veteraaniaikakaudelle ja myös kaikille veteraanityötä tekeville järjestöille.

Sotavuosien perintö kertoo syvästi puhuttelevalla tavalla kansakunnan sitkeydestä, uhrautuvaisuudesta ja selviytymiskyvystä itsenäisyyteemme ja yhtenäisyyteemme kohdistuneiden uhkien edessä. Sodasta selviytymistä voidaan pitää kansainvälisestikin katsottuna pienen pohjoisen kansan uskomattomana selviytymistarinana. Sama sitkeä sukupolvi nosti Suomen työllään maailman hyvinvointivaltioiden kärkijoukkoon.

Sodan jälkeen käynnistettiin sotainvalidien ja veteraanien huolto ja erityispalvelut. Sotiemme veteraaneja koskevat palvelut ja etuudet ovat ainutlaatuinen ja monimuotoinen kokonaisuus. Se on moraalisesti tärkeä ja taloudellisesti merkittävä. Vielä tänäkin vuonna valtion budjetissa osoitetaan näihin erityisetuuksiin 236 miljoonaa euroa. Pitkät ovat sodan jäljet.

Itsenäisen Suomen täyttäessä ensi vuonna sata vuotta valtioneuvosto haluaa vielä kerran panostaa sotiemme veteraanien palveluihin. Keskiössä ovat erityisesti kotona asumista tukevat palvelut. Kaikkien sotainvalidien oikeus sosiaalihuollon avopalveluihin toteutuu maaliskuun alussa, kun haitta-asteraja poistuu. Tätä koskevat päätökset on jo tehty.

Tämän lisäksi hallitus haluaa turvata sen, että kaikilla rintamaveteraaneilla on mahdollisuus saada tarpeitaan vastaavat, maksuttomat, kotiin vietävät kunnalliset avopalvelut. Haluamme toteuttaa tämän kunniatehtävän itsenäisyyden juhlavuoden teeman mukaisesti: Yhdessä. Yhdessä veteraanijärjestöjen kanssa, jotta järjestöt auttaisivat jäseniään hakemaan palveluita. Yhdessä kuntien kanssa, jotta ne aktivoituisivat tarjoamaan kotipalveluita rintamaveteraaneille, ja varmistaisivat niiden saatavuuden. 

Hallitus valmistelee omalta osaltaan tarvittavat päätökset syksyyn mennessä ja varautuu kohdistamaan kotiin vietävien kunnallisten avopalveluiden kustannuksiin tuntuvan lisäpanoksen ensi vuoden alusta lukien. Jokainen rintamaveteraani ansaitsee täyden tukemme.

Ärade krigsveteraner, bästa festpublik,

Nästa år fyller det självständiga Finland hundra år och därför vill statsrådet ännu en gång satsa på tjänster för våra veteraner. Satsningarna fokuseras i synnerhet på tjänster som stöder möjligheterna att bo hemma. Alla frontveteraner förtjänar vårt fulla stöd. Veteranernas arbete och insatser är en viktig del av vårt nationella arv. På statsrådets vägnar tackar jag er, ärade veteraner, för ert arbete och era ansträngningar för vårt gemensamma fosterland. 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisa juhlayleisö,

Sotiemme veteraanien saavutukset ovat osa kansakuntamme henkistä perintöä. Ne ovat luoneet perustan sille työlle, jota nuoremmat ikäluokat ovat puolestaan jatkaneet isänmaan hyväksi. Olette teoillanne ja työllänne ansainneet koko kansakunnan kiitoksen.

Historia kulkee mukana ja velvoittaa tulevia sukupolvia myös tunnetun laulun sanojen hengen mukaisesti:

Synnyinlahjaksi saatu on voimaa,
Josta muualla puutetta on.
Joka Suomea köyhäksi soimaa,
Sisu sille on tuntematon.
Vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan,
Katajaista se on ja se kestää vaan.
Kiven harmajan kautta se tien puhkaisee,
Ajat vaikeatkin hallitsee.

Tämä Taivas, Tämä Maa, sukupolvilta toisille jää.

Arvokasta veteraanipäivää!

Puhe puoluevaltuustossa 23.4.2016

Lauantai 23.4.2016 klo 11:00

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä

Keskustan puoluevaltuusto 20.4.2016, Jyväskylä

(muutosvarauksin)

 

Arvoisat keskustalaiset!

Hyvät ystävät!

Lupasimme vaaleissa uudistaa Suomen, laittaa Suomen kuntoon. Tavoitteemme oli rakentaa kotikunta-maakuntamallin mukainen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, purkaa himmelit ja rakentaa yhtenäiset tietojärjestelmät. Kerroimme ihmisille, että edessä on kovia leikkauspäätöksiä. Velkaa ei siirretä enempää tulevien sukupolvien maksettavaksi. Velaksi elämisen on loputtava kuudessa vuodessa.

Lupasimme myös laittaa valtion taseen töihin siten, että yritysten kasvurahoitus helpottuu ja selvitämme kunnolla paljon esillä pitämämme Infra Oy:n korjausvelan pienentämiseksi ja julkisten infrainvestointien kiihdyttämiseksi. Lupasimme hakea yrittäjyyden edellytysten parantamisesta vauhtia talouskasvuun ja tehdä kaiken voitavamme yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi. Lupasimme purkaa normeja ja edistää digitalisaatiota. Lupasimme edistää biotaloutta, lisätä suomalaisen puunkäyttöä ja luoda siten edellytykset koko Suomen tasapainoiselle kehittämiselle. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa lupasimme pitää pitkän linjan kulmakivistä kiinni. Hyvät ystävät, tätä me nyt teemme.

Vuosi sitten, viikko vaalivoiton jälkeen, kokoonnuimme Keskustan puoluevaltuuston kokoukseen Helsinkiin. Totesin silloin, että Suomen tilanteeseen ei ole pikalääkkeitä ja maamme tarvitsee ravistelua ja uudelleen ajattelua monissa asioissa. Näin on edelleen.

Sanoin teille, että Keskustan joukkue on huolella valmistautunut ja tartumme innolla hankalaan ja vaativaan muutosurakkaan. Edessä oleva aika ei tule olemaan helppoa myöskään puoluevaltuuston jäsenille. Tämä on ollut totisesti totta.

Kerroin myös keskustelustani lastenlasteni kanssa.  Kaksi lastenlastamme olivat meillä yötä muutamia vuosia sitten. Aamupalalla jugurttia oli jäljellä enää yhteensä yksi kupillinen. Toinen totesi, että miksi minä saan vaan puoli kuppia ja toinen iloisesti, hei, minäkin saan saman verran. Tulemme olemaan monta kertaa tilanteessa, missä meidän on vain yhdessä päätettävä, että kuppi onkin puoleksi täynnä eikä puoleksi tyhjä. Erityisesti meidän on opeteltava tätä asennetta ja soviteltava odotuksemme Suomen hankalaan tilanteeseen. Tästä on kyse myös nyt.

Hyvät keskustalaiset!

Elimme vuositolkulla velkaantumis- ja päättämättömyyskierteessä. Selittelyjen aika päättyi vuosi sitten. Tämän hallituksen oli vihdoin tunnustettava tosiasiat ja ryhdyttävä töihin. Tunnustan, että leikkaukset ovat tuntuneet pahalta, sisuskaluissa asti. Vuosi on ollut kova.

Oma tavoitteeni oli saada kipeät säästöpäätökset ja isojen reformien päälinjaukset tehtyä ensimmäisen vuoden aikana. Ne on tehty. Nyt keskitymme työllisyyden parantamiseen. Hallitus etenee määrätietoisesti prosessikaavion ja hallitusohjelman mukaisesti. Uudistukset ja isot asiat ovat aikataulussa. Teemme samaan aikaan yhteiskuntasopimusta, sote- ja maakuntauudistusta, kuntien tehtävien karsintaa, muutosta valtionomistajapolitiikkaan, liikenneuudistuksia, toisen asteen koulutuksen reformia, työllisyys- ja yrittäjyyspakettia, normien purkua kaikilta hallinnonaloilta, digitalisaation edistämistä jne.

Viime vaalikaudella sote jäi tekemättä, kuntien tehtäviä ei karsittu, valtion omistusta lahdattiin 3,3 miljardilla eurolla, infra rapautui, toisen asteen koulutuksen reformi jäi tekemättä, tuli 100 000 uutta työtöntä, normit jäivät purkamatta, digitalisaatio ei edennyt mihinkään, luottoluokitus laski ja velkarajat paukkuivat. Työpöytämme oli täynnä tekemättömiä töitä - isompia ja pienempiä.

Suomi oli siis pitkään uudistamatta. Normaalissa tilanteessa yksi tai kaksi isoa uudistusta riittää vaalikaudelle. Nyt teemme montaa samanaikaisesti. Uudistuksia ei pidä pelätä emmekä katso tämän enempää peruutuspeiliin.

Tärkeintä on, että keskustelemme asioista. Täälläkin varmasti keskustellaan liikennekaaresta ja Infra Oy:stä, joka on ollut keskustan vaaliohjelmissa kaksissa edellisissä vaaleissa. Parhaillaan teemme selvitystä, olisiko esimerkiksi Infra Oy:n kaltainen toimija Suomessa mahdollinen, mitkä olisivat sen hyödyt ja haitat. Kyseessä on selvitys, joka on laaja ja huolellinen. Toivon siitä avointa keskustelua. Liikennekaari lähti puolestaan lausunnoille. Lausuntokierroksen jälkeen hallitus muodostaa asiasta kantansa. Tähän mennessä Keskusta on sitoutunut siihen, että joukkoliikenteen ja taksin kulku turvataan koko maassa myös tulevaisuudessa. Sen turvaamisen edellytyksistä on myös liikennekaaressa kyse.

Valtion omistajapolitiikasta hallitus tekee päätöksiä toukokuun puolivälin tienoilla ja sen jälkeen viemme ne eduskuntaan keskusteltavaksi.

Viime vaalikaudella ja ennen vaaleja pidimme vahvasti esillä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien yhtenäistämistä. Tämä on nyt se kohta, kun meidän pitää saada osana sote-uudistusta yhtenäiset tietojärjestelmät sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Meidän pitää uskaltaa jäädyttää nykyjärjestelmien kehittäminen ja oikeasti rakentaa seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana kansallisen palveluväylän ja yhteisen potilastietojärjestelmän päälle kansallinen tietojärjestelmäarkkitehtuuri, johon voidaan liittää uusia, erilaisia palveluja sovitun rajapinnan kautta. Yhtään tietojärjestelmähankintaa, joka ei ole yhteensopiva tämän järjestelmän rajapinnan kanssa, ei kannata nyt tehdä. Kaiken tämän pitäisi olla valmiina 1.1.2019, kun reformi astuu voimaan. Ainakin alkuvaiheessa tässä voisi olla myös uuden valtionyhtiön paikka.  

Hyvät kuulijat!

Muutama sana poliittisen kulttuurin muutoksesta. Aloitimme viime kaudella poliittisen keskustelukulttuurin muuttamisen. Teimme sen tietoisesti oppositiokaudella. Haluamme estää amerikkalaisen kulttuurin rantautumisen Suomeen hurjine henkilöön menevineen loanheittokampanjoineen. Periaatteemme oli: Me emme käy henkilöihin kiinni ja henkilökohtaisuuksiin. Pysymme asiassa. Tuimme maamme hallitusta, ellei meillä omasta mielestämme ollut parempaa ehdotusta ja vaihtoehtoa asian hoitamiseksi. Näin toimimme parhaan kykymme mukaan.

Nyt Suomi on menossa hurjaa vauhtia täysin toisenlaiseen suuntaan. Samalla usko politiikkaan vähenee. Ei voisi olla ärsyttävämpää kuin toisiaan haukkuvat poliitikot. Näin ainakin itse arvioin keskusteluja aikanaan kotisohvalta. Oppositio on valinnut erilaisen poliittisen kulttuurin kuin me. Puheissa vilisevät sanat EI, uhka, vaara ja riski. Kun tätä on nyt 11 kuukautta kuunnellut, ei ihme, että Suomi on ollut uudistamatta. Meidän missiomme Suomen suunnasta on kirkas ja selkeä – meidän ei tarvinnut lähteä viime kaudella, eikä vaaleissa, tuohon peliin mukaan.

Suomalaisen yhteiskunnan yksi vahvuus on se, että meillä on toistemme kanssa suorat ja vilpittömät kontaktit eri ryhmittymiin, edunvalvojiin ja erilaisiin ihmisiin. Tämän vuoksi ensimmäisenä työnäni kielsin kaikki sellaiset tapaamiset, joiden tapaamispyynnöt tulevat viestintätoimistoista. En halua omalla toiminnallani edistää tämänkään amerikkalaisen kulttuurin laajentumista Suomessa. Jos valtion organisaation edustaja ei voi lähettää tapaamisehdotusta pääministerille muuten kuin viestintä- tai konsulttitoimiston kautta, hän on väärässä tehtävässä.  

Meidän on säilytettävä mutkattomat ja luottamukselliset välit ihmisten ja organisaatioiden kesken. Siihen me suomalaiset emme tarvitse ketään välikädeksi.  Annetaan jatkossakin suoraa palautetta toinen toisillemme niin kuin tähän asti. Esimerkiksi itse olen käynyt avointa keskustelua työmarkkinajärjestöjen toimijoiden kanssa koko menneen vuoden. Kuten olen aiemmin jo kertonut, puhelinkin on pitänyt ladata pariin otteeseen päivän aikana tiiviin yhteydenpidon vuoksi.

Hyvät keskustalaiset, hajautetun yhteiskunnan kannattajat!

Keskusta haluaa pitää koko Suomen asuttuna. Keskittämisen sijaan lähtisin hakemaan Suomelle kilpailuetua hajauttamisesta. Uskoni siihen, että koko Suomi voidaan pitää asuttuna verrattuna Ruotsin keskittämiseen, on vahva.

Hajautetussa mallissa ihminen voi asua kotonaan – koko Suomessa. Karstulasta tai Kinnulasta voidaan tehdä etätyötä minne tahansa. Etätyö voidaan tehdä kotoa tai kunnan ”yrityspalvelukeskuksesta”. Nykyisen teknologian huimat mahdollisuudet tehdä hajautetusti työtä, koulutusta, hallintoa, palveluja, energiaa ja elintarviketuotantoa pitää saada paremmin käyttöön.

Suomalaisilla yrityksillä on erinomainen pohja rakentaa virtuaaliyliopistoa tai -terveysasemaa. Kun laajakaista viimein saadaan joka kotiin, tarjoaa suomalainen teknologia erinomaisen alustan hajautettuun elämiseen.

Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa yritysten
mahdollisuuksiin sijoittua lähelle raaka-aineita. Osaamiseen perustuva yritystoiminta voi jatkossa sijoittua hajautetusti periaatteessa mihin vaan, kunhan tietoliikenneyhteydet toimivat. Hajautetussa mallissa voidaan tehdä Suomelle pysyvä kilpailuetu, kunhan tahtoa löytyy.  

Merkittävin aluepoliittinen päätös vuosikymmeniin on maakuntahallinto. Kotikunta-maakuntamalli oli meidän tavoite jo kuntavaaleissa 2012. Nyt se toteutuu. Maakunnille rakennetaan itsehallinto ja maakunnille siirretään kunnilta ja valtiolta tehtäviä. Tärkein näistä on sote, mutta maakunnan yksi tärkeä tehtävä on elinvoimaisen maakunnan rakentaminen, mikä on tulevaisuudessa myös kuntien tehtävä.

Miten koko Suomi pysyy sitten asuttuna? Siten, että meillä on avoimen sektorin työpaikkoja ja edellytykset yritystoiminnalle ja työllisyyden kehitykselle. Näiden edellytysten luominen on maakuntien eli alueiden ihmisten, teidän kaikkien vastuulla. Valtion tehtävänä on luoda edellytykset tälle kehitykselle.

Hyvien tietoliikenneyhteyksien ja digitalisaation avulla pitkät välimatkat katoavat. Torstaina lähetin tervehdyksen lapsuuden kuntaani Puolangalle. Kuntaan on lanseerattu videoasiointipalvelu, jonka avulla kuntalaiset, matkailijat ja mökkeilijät voivat hoitaa juoksevia asioitaan kotisohvalta käsin videon välityksellä. Videoasiointi helpottaa elämää siellä pitkien välimatkojen kunnassa, kun jatkossa asiointi kunnan työntekijöiden kanssa hoituu etänä. Myöhemmin tämä malli on tarkoitus laajentaa paikallisten yritysten asiakaspalvelukanavaksi.

Tietoliikenneyhteyksistä ja liikenneinfrastruktuurista huolehtiminen on julkisen vallan tehtävä. Näihin olemme panostaneet ja tulemme panostamaan. Teimme poikkeuksellisen satsauksen väylien korjausvelan pienentämiseen: 600 miljoonaa koko Suomeen vaalikauden aikana. Korjaustyöt ja tietyömaat alkavat näkyä katukuvassa ensi kesänä. Tämän lisäksi päätimme huhtikuussa kehysriihessä merkittävästä liikennepaketista, joka edistää teollisuutta, työllisyyttä ja asuntorakentamista eri puolille Suomea.

Lisäksi biotalouden nousu ja puun mahdollisuudet tuovat Suomeen nyt valonpilkahduksia. Itse asiassa viime vuosi osoitti, että Suomi elää edelleen vahvasti metsästä.

Työ- ja elinkeinoministeriön listan mukaan tiedossa olevia biohankkeita on melkein 30. Esimerkiksi Kuopioon ja Kemijärvelle on suunnitteilla miljardiluokan investoinnit ja Äänekoskea jo rakennetaan.

Vauhditimme biotaloutta kehysriihessä myös Euroopan metsäinstituutin perusrahoituksen vahvistamisella. Sen päätoimipaikka toimii Joensuussa.

 

Hyvät ystävät,

Suomi on yksi maailman parhaista maista elää ja asua. Tämän toivoisin meidän kaikkien muistavan joka ikinen päivä.

On tärkeää, että muistamme, millaisessa maassa asumme, keitä olemme ja mistä tulemme - sillä vain sillä tavalla voimme tietää, minne olemme menossa. On tärkeää miettiä tätä juuri nyt, kun olemme Suomen satavuotisjuhlan kynnyksellä. Tätä on tavattoman tärkeää miettiä myös siksi, että maailma ympärillämme on muuttunut nopeasti ja peruuttamattomasti. Meidän pitää nähdä ja ymmärtää, mikä on paikkamme tässä muuttuneessa maailmassa.

Maailma ympärillämme ei päästä meitä tällä hetkellä helpolla. Sekä kansainvälisessä politiikassa että maailmantaloudessa edes keskipitkän aikavälin perspektiivi on juuri nyt poikkeuksellisen samea. Maahanmuuttotilanne, Euroopan kehitys, Venäjän toiminta, maailmantalouden myllerrys - tapahtumia riittää, ja vain pakki puuttuu. 

Miten Suomi voi pärjätä tällaisessa tilanteessa? - "Pieni ja sisukas Suomi", kuten Vanhala taas viime päivinä otsikoissa olleessa Tuntemattomassa sotilaassa meitä kutsui. 

Pienuus antaa meille ketteryyttä ja luotettavuutta - olemme maailmalla kekseliäiden ja rehellisten ihmisten maineessa. Sisukkuus tuo meille kestokykyä, jota tarvitaan, kun harjoitetaan esimerkiksi kestävyyslajia nimeltä ulkopolitiikka.

Pärjäämme vain olemalla aktiivisia, katsomalla eteenpäin. Poteroihin emme voi kaivautua. Syvästi keskinäisriippuvaisen maailman suuressa pelissä mikään maa ei ole plyyssisohvilla katsomossa vaan mukana tapahtumissa, joko niihin varautuneena tai niiden yllättämänä.

Meitä ympäröivän maailman kaikki neljä ilmansuuntaa ovat meille hyvin merkityksellisiä. Lännessä on perheemme ja arvoyhteisömme. Pohjoisessa on suuria mahdollisuuksia tuova arktinen. Kauempi etelä haastaa tällä hetkellä Euroopan pohtimaan identiteettiään ja yhtenäisyyttään. Itä on suunta, jonka olemme aina osanneet hoitaa viisaasti. Mikään näistä ei sulje pois toistaan.

Tämän ajattelun pohjalta me myös toimimme. Vaalimme pohjoismaita tärkeimpänä viiteryhmänämme. Puolustamme vahvasti EU:n yhtenäisyyttä. Tiivistämme viimeisen parin vuosikymmenen aikana ilmeisesti liian vähälle julkiselle keskustelulle jäänyttä hyvää suhdettamme Yhdysvaltoihin. Vahvistamme arktista profiiliamme. Pidämme huolen laajasta perspektiivistämme ymmärtääksemme globaalien muutostrendien alkusyitä ja kannamme vastuuta yhteisten ongelmien ratkaisusta. Olemme lisänneet ja käymme hyvää vuoropuhelua Venäjän kanssa, vaikka olemmekin sen kanssa joistakin asioista perustavanlaatuisesti eri mieltä. Solmittu rajasopimus palautti uskoa siihen, että voimme sopia vaikeistakin asioista vaikeissa paikoissa.

 

Hyvät ystävät,

Kun raskaita asioita on tullut päätettäväksi, keskustan ministeriryhmä, eduskuntaryhmä ja minä olemme punninneet asioita keskustan arvojen pohjalta.

Minulle Santeri Alkio on ennen kaikkea intohimoinen uudistaja. Alkio kasvoi suomenmielisten edistysuskoon. Kaunokirjallisesti hän kertoo ydinasian nuorena julkaisemassaan romaanissa Teerelän perhe. ”Minkä kuohuva elämä on tuominnut väistymään, se aikansa taisteltuaan hiljaa ja meluttomasti asettuu lepomättäälleen. Mikä elää, sitä vie vauhti eteenpäin, mielessä ainaisen edistymisen ajatus”.

Edistyksen täytyy joskus kulkea ”raunioiden läpi, vanhaa murskaten ja sulattaen. Kaikki sivistystaistelu tarkoittaa vanhan, yli-ikäisen hävittämistä ja uuden luomista”.

Silloinkin kun rakennetaan murskaantuneille raunioille, ihmiskunta tarvitsee ”lujaa uskoa ihanteelliseen tulevaisuuteen”. Ilman sitä kukaan ei jaksa rakentaa. Tulee asetettua ”yhteiskuntaa uudistavien aatteiden etunenään”.

Uudistusaatteet ovat edistystä ylläpitävä voima perimmiltään osa ”yhtä jatkuvaa luomistyötä”. Alkion mukaan aatteita ovat ”kaikki ne mielipiteet, joiden mukaan ihmisille suunnitellaan tehtäviä ja tarkoitusperiä”. Tästä on nytkin kyse.

Vuoden 1909 maalaisliiton puoluekokous evästi silloista pientä maalaisliiton eduskuntaryhmää ajankohtaisilla asioilla Alkion alustuksen pohjalta.

"Tärkeimpänä valtiollisena tehtävänä on valtiollisen aseman turvaaminen sekä valtiollisen tilanteen ja maan kansantaloudellisen aseman tekeminen kansalaisille selväksi. Samalla on herätettävä ja kasvatettava taloudellista itsetietoisuutta ja itseauttamiskykyä yksilöissä ja kansassa sekä nostatettava heikkojen uupuvaa itseluottamusta ja "vahvempain lähimmäisiinsä ja kansaansa kohdistuvaa velvollisuuden tuntoa".

Tämän kaiken voisi sanoa myös 107 vuotta myöhemmin. Suomen kuntoon saattaminen vaatii nyt meiltä keskustalaisilta selkärankaa, jaksamista ja lujaa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Olemme rakentaneet tätä maata usein vaikeassa paikassa. Niin nytkin. Ajat eivät helpotu lähitulevaisuudessa, vaikka tunnelin päässä näkyy jo valon pilkahduksia.

Mutta emme voi pysähtyä emmekä antaa periksi. Uskon, että olemme oikealla asialla tulevien sukupolvien puolesta. Tälle työlle tarvitsen teidän tukea ja luottamusta.

Pääministeri Juha Sipilä Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton kevätseminaarissa

Perjantai 22.4.2016 klo 11:24

(muutosvarauksin)

 

Arvoisa tilaisuuden puheenjohtaja, hyvät kuulijat,

Kiitän lämpimästi kutsusta tähän tilaisuuteen.

Päätöksenteko perustuu aina arvoihin. Sivistys, koulutus ja tutkimus sekä tulevaisuuden rakentaminen näiden pohjalta ovat sekä minulle henkilökohtaisesti, hallitukselle että puolueelleni keskeisiä arvoja. Samoin keskeinen arvo on se, että pidämme huolen niistä, jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan. Kahdeksaksi vuodeksi unohdimme yhden, itselleni erityisen tärkeän arvon, ylisukupolvisuuden. Olemme eläneet tulevien sukupolvien kustannuksella. Arvojen väliltä täytyy löytää tasapaino – yhtään arvoa unohtamatta.

Arvoihin perustuvaa päätöksentekoa on helppo kritisoida osoittamalla sormella yhtä arvoista. Arvot ovat happotestissä silloin, kun menee huonosti. Silloin, kun kaikelle muutokselle sanotaan ei. Voin vakuuttaa, että joka ikinen päivä kysyn itseltäni, laitammeko Suomea kuntoon oikeassa järjestyksessä, riittävän nopeasti ja oikeita toimenpiteitä tehden.

Tämän tasapainoilun seurauksena tiedän ja tunnistan, että luottamus hallituksen ja tiedeyhteisön välillä on heikentynyt. Kipeät säästöpäätökset on kuitenkin nyt tehty. Hallituksen tärkein tehtävä on hakea keinoja kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi. Tähän työhön tarvitsemme myös teitä. Hallituksen ja tiedeyhteisön tiivis ja toimiva vuoropuhelu on välttämätöntä, mutta myös suuri mahdollisuus.

Seuraavat viikot hallitus työskentelee valtion taseen saamiseksi tehokkaampaan käyttöön. Suomen on tulevaisuudessakin investoitava uuteen ja keskitettävä voimavaransa alueille, joilla voimme menestyä kansainvälisesti. En usko, että ilman toimivaa päätöksentekijöiden ja tiedeyhteisön välistä dialogia voimme tässä onnistua.

Erilaisten arvioiden pohjalta Suomen kaikki yliopistot kuuluvat noin 4 prosentin joukkoon maailman parhaita yliopistoja. Maakohtaisissa koko yliopistojärjestelmän arvioissa olemme viime vuosina olleet 3–4 parhaan joukossa.

Hajautettu yliopistolaitos on ollut toisen maailmansodan jälkeisen koulutukselliseen tasa-arvoon pyrkivän hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen kulmakivi. Pienelle maalle on ollut ensiarvoisen tärkeää saada kaikki maan henkiset voimavarat mahdollisen hyvin hyödynnettyä. Niin se on jatkossakin.

Yliopistolla on korkea sivistystehtävä. Sen on kasvatettava kansalaisia, joilla on luja arvopohja ja vastuu toimia ihmiskunnan parhaaksi sekä ymmärrys oikeasta ja väärästä. On myös muistettava, että yliopistolla on aina opetustehtävä. Se opettaa maan parhaimmat akateemiset ihmiset paikoilleen yhteiskunnassa.

Tätä puhetta valmistellessani törmäsin kollegani verkkosivuilla tavattoman hyvin tiivistettyyn kuvaukseen tieteen merkityksestä yhteiskunnassa. Pirjo Koivukangas, kauppatieteiden tohtori, terveystaloustieteilijä, kuvaa tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutusta kirjoituksessaan seuraavasti:

Tiede palvelee yhteiskuntaa. Voimme ajatella, että lähes kaikki, mitä meillä on, on aluksi syntynyt tieteellisestä ideasta. Olemme saaneet huomaamattamme elämyksiä, kuten valot, teknologian, kulttuurin ja suuren joukon hyödykkeitä. Olemme saaneet ajatuksiimme ja arvoihimme ulottuvuuksia. Olemme saaneet ihmisyyden kirjon. Näiden kaikkien alkuviritelmä on ollut tieteellisen tiedon läpivalaisemaa.

Kirjoituksessa viitataan myös Joseph Schumpeteriin, jota uskallan kutsua nykyisen innovaatioajattelun isäksi. Schumpeterille innovaatio, uusi asia, syntyy siellä, missä ihminen haluaa tehdä asioitaan paremmin. Schumpeter kutsui innovaattoria ”häiriköksi”, koska innovaattori haastaa totutut tavat.

Tiede synnyttää työvälineitä elämän helpottamiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Maailmaa seuratessa kehityksen näkee monilla aloilla. Vihreiden biotieteiden ja puhtaiden teknologioiden kehityksen ansiosta olemme siirtymässä maailmanhistorian valossa nopein askelin kohti merkittävästi vähemmän maapalloa kuormittavaa tuotantoa. Lääketieteen ja terveysteknologian ansiosta tuhannet ja tuhannet suomalaiset elävät arjessaan terveemmin ja paremmin nauttien elämästään pidempään. Informaatioteknologian huimien edistysaskelien ansiosta tiedonsiirto on nopeaa – on kyse sitten ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai koneiden, laitteiden ja esineiden tai niihin liittyvien ohjelmistojen ja järjestelmien yhteen liittämisestä. Liikkumisen ja logistiikan älykkäät teknologiat vähentävät kustannuksia, ympäristön kuormitusta ja parhaimmillaan käsitystämme siitä, mikä on lähellä tai kaukana.

Tutkimus- ja innovaatiotoiminta vie maailmaa nopeasti eteenpäin. Kehitys ei ole pysähtymässä. Digitalisaatio ja teknologian kehitys ovat tässä suuria mahdollistajia. Digitalisaatio liittyy keskeisesti kaikkiin edellä viitattuihin megatrendeihin, mutta myös kulttuuriin ja eri tieteiden laajaan kirjoon.

Digitalisaation ja teknologisen kehityksen taustalla on pääosin luonnontieteet. Viime päivien uutisistakin olemme havainneet, että luonnontieteiden suosio on romahtanut. Pelkään, että Suomi menettää mahdollisuuden olla edelläkävijä teknologisessa kehityksessä . Olen kantanut huolta matematiikan ja luonnontieteiden kiinnostavuudesta jo 1990-luvulta asti, ja huoleni kasvaa kokoa ajan. 15-vuotiaana tehdään  päätöksiä, jotka ratkaisevat osaltaan jopa teollisuutemme tulevan kilpailukyvyn.

Usealla alalla on olennaista vankka perustutkimuksen pohja. Megatrendejä on sopivassa mittakaavassa seurattava, mutta perustutkimuksen ytimen korkeasta tasosta ei pidä luopua. Soveltavan tutkimuksen rahoituksen päävastuu on yrityksillä. Julkisia varoja ei pidä käyttää yritysten tukemiseen ilman, että yritys ottaa selvästi riskiä uusien innovaatioiden luomiseksi.

Suomen menestykselle on tärkeää, ettemme ole vain kehityksessä mukana hyödyntämässä muiden luomaa tietoa ja kehittämiä innovaatioita. Kaikilla edellä mainitsemillani sektoreilla suomalaiset tutkijat ja innovatiiviset yritykset ovat luoneet uutta, kehittäneet uusia toimintamalleja ja lisäarvoa asiakkaille ja viime kädessä kansalaisille. Tämä jatkuva ja väsymätön prosessi luo osaamista, joka generoituu yhteiskuntaan takaisin muun muassa  menestyvien yritysten ja niiden työntekijöiden maksamina verotuloina. Paikalleen ei voi jäädä hetkeksikään.

Schumpeterin tavoin hallitus pyrkii kyseenalaistamaan sellaisia toimintamalleja, jotka eivät toimi eivätkä tuota tavoiteltua lisäarvoa. Lukuisten julkista taloutta, työmarkkinoita, toimialojen sääntelyä ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskevien päätösten jälkeen luottamus Suomeen on alkanut palautua – vaikkakin pienin askelin. Valoa taloudessa näkyy pikkuhiljaa.

Taloutemme on edelleen hyvin herkässä tilanteessa eikä vielä ole mahdollisuutta huokaista. Olemme jääneet pahasti jälkeen keskeisimmästä viiteryhmästämme – muista Pohjoismaista ja Saksasta. Suurin haasteemme on ollut kykenemättömyys uudistuksiin. Ongelmamme ovat ennen kaikkea rakenteellisia ja heikentyneeseen kilpailukykyyn liittyviä. Näin ollen lääkkeetkin tulee kohdentaa näiden ongelmien ratkaisuun. Tämä koskee myös koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa. Rakenteet ja toimintamallit on nyt uskallettava rohkeasti perata.

Mielestäni voi aiheesta kysyä, miten ihmeessä tässä näin kävi. Miksemme päässeet paremmin osallisiksi maailmantalouden kasvusta, vaikka teimme vuosia poikkeuksellisia lisäinvestointeja osaamiseen ja tutkimukseen. Tekesin, Suomen Akatemian ja korkeakoulujen rahoitusta lisättiin merkittävästi. Esimerkkinä voidaan mainita, että Suomen Akatemian myöntövaltuudet kasvoivat vuoden 2005 noin 175 miljoonasta eurosta 360 miljoonaan euroon vuonna 2010. Vastaava kehitys tapahtui myös Tekesin osalta.

Ymmärsimme tarpeen uudistaa perinteistä metsätaloutta ja varauduimme sen riskin varalta, että Nokia-klusteri ei toisikaan aiemmin koettua menestystä ja talouden lisäarvoa. Tavoitteemme oli monipuolistaa talouden ja yritysten toimialarakennetta. Mutta tavoitteet eivät toteutuneet. Toimialarakenne on edelleen kapea ja Suomessa toimivan teollisuuden ja tuotannon kilpailukyky on heikko. Olemme toki monissa asioissa – kuten metsäteollisuudessa – onnistuneet, mutta silti voidaan sanoa, että kokonaisuutena mentiin pieleen ja vieläpä aika pahasti.

Tiedeyhteisöltä odotan esityksiä instituutioiden ja sellaisten käytäntöjen uudistamiseksi, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että viime vuosikymmenen tutkimus- ja innovaatiopolitiikka ei ole täyttänyt selvästi sille asetettuja tavoitteita. Rima on jatkossa asetettava paljon korkeammalle – niin tuottavuuden, tutkimustoiminnan relevanssin kuin yleensä tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteistyön näkökulmasta. Entiseen menoon ei ole varaa. Velaksi elämisen vaihtoehdon perään ei kannata haikailla, sillä sitä on kokeiltu nyt lähes kahdeksan vuotta.

Säästöistä huolimatta meillä on muuhun maailmaan verrattuna erinomaiset edellytykset pärjätä hieman pienemmilläkin koulutuksen ja tutkimuksen kokonaisresursseilla. Korkeakoulujen kokonaismenojen BKT-osuus on Suomessa edelleen OECD-maiden 5. korkein, EU:ssa ja Pohjoismaissa olemme ykkössijalla. Valtion budjetista tutkimus-, koulutus- ja innovaatiotoimintaan ohjattavan rahoituksen BKT-osuudella mitattuna kuulumme maailman viiden kärkimaan ryhmään. Tekesin valtuuksia on nyt leikattu, mutta mainittu Suomen Akatemian myöntövaltuus yhdessä strategisen tutkimuksen myöntövaltuuden kanssa on edelleen vuosikymmenen vaihteen tasoa. Vastoin yleistä käsitystä yliopistojen ja Suomen Akatemian perusrahoitus ylittää tänä vuonna reaalisesti sen tason, jolla rahoitus oli kansantalouden viimeisenä lihavana vuonna 2008.

 

Arvoisat kuulijat,

Uudistusten rinnalla on koko ajan arvioitava tutkimus- ja innovaatiojärjestelmämme vaikuttavuutta ja luotettava riippumattoman ja empiirisen tutkimuksen voimaan. Työ- ja elinkeinoministeriö on päättänyt teettää OECD:llä riip­pu­mat­toman kansain­vä­lisen arvion Suomen inno­vaa­ti­o­jär­jes­tel­mästä. Sen on mielestäni erittäin tarpeellinen. Tavoitteena on löytää tekijät, jotka vaikeuttavat tutki­mus­tu­losten välittymistä hyödykkeiden ja palveluiden tuotantoon. OECD:n arvioinnin tulokset saadaan käyttöön keväällä 2017. Sen jälkeen niitä voidaan hyödyntää tutki­mus­ra­hoi­tuksen valmistelussa. Analyysi tutkimus- ja innovaatiorahoituksen vaikuttavuudesta on välttämätöntä. Julkisesta investoinnista on saatava enemmän irti.

Esitän seuraavassa joitain pohdintoja, mitä voimme tehdä tieteen tilan parantamiseksi sekä Suomen aseman kehittämiseksi kilpailussa tutkimusintensiivisten yritysten investoinneista ja uusista työpaikoista.

Ensinnäkin – kuten edellä viittaisin – on olennaista kääntää katse pelkästä rahan määrästä rakenteisiin, nykyisiin tutkimuksen rahoitusinstrumentteihin ja toimintamalleihin.

Hanke- ja projektirahoitusmaailma on mielestäni mennyt liian pitkälle. Pitäisikö meidän kohdistaa merkittävämpi osa rahoituksesta suoraan yliopistoissa toimiviin huippututkimusyksiköihin, luottaa teidän tutkijoiden, professoreiden ja yliopiston kykyyn arvioida tutkimuksen relevanssia ja mitata onnistumista pidemmällä aikaperspektiivillä ja suurempina kokonaisuuksina kuin nyt? Yksi keskeinen mittari on luonnollisesti se, millä tavalla yksityinen sektori tukee ja on kumppanina tutkimustoiminnassa.

Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi terveystieteissä Ruotsi tukee merkittävilläkin summilla suoraan kansallisia huippututkimusyksiköitä. Suomen osalta ensimmäinen merkittävä askel tähän suuntaan oli hallituksen kehysriihessä tekemä rahoituspäätös genomikeskuksen ja biopankkikokonaisuuden sekä kansallisen syöpäkeskuksen rahoittamiseksi. Arvioimme vastaavalla tavalla myös muita esityksiä tutkimuksen infrastruktuurien kehittämiseksi. Suomi on pieni maa, eikä omalla hiekkalaatikolla leikkiin ole liiaksi aikaa. Osaamiskeskittymät kilpailevat joka päivä investoinneista esimerkiksi Ruotsin, Tanskan, Saksan, Alankomaiden ja Ison-Britannian yliopistokampusten kanssa. Epäilemättä onni suosii paitsi rohkeaa ennen kaikkea myös luovaa ja ahkeraa.

Toiseksi meidän on jatkettava yliopistojen uudistamista, tiivistettävä yliopistojen yhteistyötä sekä vahvistettava korkeakoulukampusten profiloitumista. Hallitusohjelma on tässä täysin linjassa muun muassa  viimeisen Suomen Akatemian Tieteen Tila -raportin suositusten kanssa. On löydettävä oikea tasapaino tieteen kansainvälisten huippujen ja laaja-alaisen, koko Suomen voimavaroja korostavan koulutuspolitiikan välillä. Teknologian hyödyntäminen mahdollistaa muun muassa aiempaa helpommin opetuksen järjestämisen paikasta riippumatta ja helpottaa koko korkeakoululaitoksen tarjonnan hyödyntämistä.

Kolmanneksi on tehtävä valintoja ja tuettava innovaatiomyönteisten markkinoiden kehitystä. Hallitus korostaa tiedeyhteisön roolia tutkimustoiminnan painopisteiden valinnassa, mutta ei ole väärin sanoa, että puheeni alussa kuvatut sektorit – biotalous, cleantech, lääketutkimus- ja terveysteknologia, älykäs liikenne ja digitalisaatio ovat investointiemme ja uudistusten keskiössä. Tämä tarkoittaa niin tutkimuspanoksia kuin markkinoiden toimintaa. Esimerkiksi innovaatiopolitiikan ja liikennepolitiikan on kuljettava paljon paremmin yhtä matkaa, käsi kädessä. Siiloitumista emme siedä. Mitä järkeä Suomen on investoida älykkään liikenteen teknologiaan, jonka käyttöönotto tuotannon rakenteista johtuen olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta kotimarkkinoilla? Tällä viikolla ministeri Bernerin käynnistämillä liikenteen selvityksillä on siis suora yhteys niin tutkimus- ja innovaatio- kuin yleensä elinkeinopolitiikkaankin.

Samaa sukua on hallituksen päätös tukea ennakkoluulottomasti pilotointia ja kokeiluja. Suomi pilottimarkkinana kuulostaa jo vanhalta jargonilta. Teemme parhaamme. Sanojen on muututtava teoiksi – samalla tavalla kuin kohta neljännesvuosisata sitten televiestintämarkkinoilla. Juhlapuheissa olemme usein korostaneet varsinkin ulkomaisille vieraille fiksuuttamme televiestintämarkkinoiden sääntelyn ja tutkimuspanosten yhdistämisessä. Unohdamme kuitenkin itse kokeilla oppejamme monilla sektoreilla, joissa korkea osaaminen, yrittelijäisyys ja toimivat markkinat saattavat saada aikaan maailmanluokan läpimurtoja.

 

Arvoisa tiedeyhteisö,

Tieteen, elämän ja yhteiskunnan yhteys on viime vuosisatojen menestystarina. Tiede vie suurten globaalien haasteiden keskellä Suomea ja koko ihmiskuntaa eteenpäin. Tässä työssä Suomen on oltava eturintamassa. Haastetaan totuttu, uusi asia syntyy siellä, missä ihminen haluaa tehdä asioitaan paremmin.

Kiitos.

 

Pääministeri Juha Sipilä Pellervon Päivässä 7.4.2016

Perjantai 8.4.2016 klo 10:02

(muutosvarauksin)

 

Hyvät kuulijat,

arvoisat osuustoimintalaiset!

On mukava olla tänään täällä puhumassa monestakin syystä. Ensinnäkin uskokaa tai älkää, osuustoiminta on yksi maailman megatrendeistä. Toisekseen, osuustoiminta on ollut ja tulee olemaan Suomessa tärkeässä asemassa kansakuntamme ja talouselämämme kehityksessä. Kolmanneksi, itse olen ollut mukana noin neljänkymmenen yrityksen toiminnassa. Viimeisin perustamani yritys oli osuuskunta.

Osuustoiminta oli aikansa todellinen kärkihanke; kysymys oli sosiaalisen markkinatalouden rakentamisesta uuden yhteiskunnallisen murrosvaiheen alkumetreillä.

Sekä tuottajaosuustoiminnan että palveluosuustoiminnan idea oli sama. Oli luotava tasavertaisuuteen perustuvia avoimia osuuskuntia, jotka järjestivät tuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin siten, että hyöty tuli suoraan jäsenille ilman välikäsiä. Maidontuottaja sai tuotteestaan oikean hinnan. Osuuskaupan asiakas maksoi sen, mitä kuului maksaa.  Sähköosuuskunnasta tuli kaikille sähkö ja kylän mylly rakennettiin yhdessä.

Ratkaisevaa oli myös rahamarkkinoiden synty. Maaseudun osuuskassat ryhtyivät vastaanottamaan säästöjä ja lainoittamaan maaseudun yritystoimintaa, mihin yksityiset pankit eivät tunteneet riittävästi mielenkiintoa. Omat palovakuutusyhdistykset toivat vakuutukset tavallisen väestön arkipäivään.

Kaikki tämä oli kestävän perustan rakentamista pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Ilman osuustoimintaa eli taloudellista yhteistoimintaa Suomi olisi aivan toisenlainen maa kuin mikä meistä tuli. Osuustoiminnan merkitys kansallisen hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden rakentajana ja kansantalouden tukijalkana on edelleenkin keskeinen.

Kansainvälistyneessä taloudessamme kysytään usein, onko osuustoiminnan aika ohi. Mitä virkaa osuustoimintayrityksillä tässä globaalissa taloudessa enää on?

Vastaan lyhyesti: osuustoiminnan aika ei ole ohi. Päinvastoin, osuustoiminnalla on tulevaisuus edessään sekä meillä kotimaassa että maailmalla.

Osuustoiminta on kansan taloutta, erikseen kirjoitettuna. Tämän päivän markkinoilla vallitsevat samantyyppiset kysymykset kuin 1900-luvun alussa, jolloin osuustoiminta meillä alkoi. Kysymys on edelleen siitä, miten markkinatalous voisi toimia siten, että sen hedelmät tulisivat mahdollisimman laajojen kansalaispiirien hyödyksi. Joudumme koko ajan kehittämään lainsäädäntöä ja omia ratkaisujamme tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Otan tästä pari esimerkkiä.

Äskettäin käytiin keskustelua, oliko sähkönjakeluyhtiö, joka on luonnollinen monopoli, ryhtynyt kohtuuttomiin hinnankorotuksiin kuluttajille. Ratkaisu syntyi neuvottelemalla, ja hinnankorotukset kohtuullistettiin, mutta asiaan kannattaa palata.

Peruskysymys on, onko järkevää korvata julkinen monopoli yksityisellä. Jos monopolille ei ole olemassa vaihtoehtoa, onko yksityinen jotenkin parempi kuin julkinen? Ilmeinen vastaus on, ettei se ole parempi, vaan selvästi huonompi vaihtoehto.

On selvää, että yhteiskunnan tulee asettaa tällaisessa tilanteessa monopolille tiukat ehdot. Asettaahan yhteiskunta ehtoja myös niille yrityksille, jotka toimivat vapailla markkinoilla.

Meillä on toisaalta esimerkkejä siitä, että kotimainen yritys voi joutua kilpailulakien viidakossa erikoislaatuiseen tilanteeseen. Kilpailulait voivat suosia paljon suurempaa kansainvälistä yritystä vain sen takia, että suomalaisen yrityksen paikallinen markkina-asema on suurempi kuin ulkomaisen. Sellainen tuntuu epäloogiselta ja jopa kohtuuttomalta.

Esimerkit osoittavat, että markkinatalous ei ole valmis vaan lainsäädäntöä on kehitettävä jatkuvasti. Meidän on myös katsottava, millaisia ratkaisuja muut EU-maat tahollaan vastaavissa tilanteissa tekevät.

Ruokamarkkinoilla osuustoiminnallisilla yrityksillä on vahva markkina-asema. Osaltaan se on taannut sen, että suomalainen elintarviketuotanto on kestänyt aikojen vaihtelut. Tuotamme tässä maassa puhdasta, terveellistä ja luonnonmukaista ruokaa. On välttämätöntä, että meillä säilyy jatkossakin vahva, kotimaisiin raaka-aineisiin perustuva elintarviketalous. Ruoka on myös merkittävä vientituote. Tulevaisuudessa entistä tärkeämpi.

Ruuantuotannon eettiset vaatimukset ja eläinten hyvinvointi ovat maassamme maailman huippua. On kohtuullista vaatia, että tuontiruoka täyttää samat ehdot kuin kotimainen. Jos me vaadimme omilta tuottajiltamme laatua, on sitä vaadittava myös muilta. Tämä kaikki koituu paitsi suomalaisen tuottajan, myös kuluttajan hyödyksi. Kuluttaja ja tuottajat ovat samassa veneessä ja keskenään liittolaisia – eivät vastapelureita.

Osuustoiminta on kotimaista yritystoimintaa. Suomi on tilanteessa, jossa jokainen uusi työpaikka on kullanarvoinen. Kilpailukykysopimus, jota hallitus ajaa, on työllisyyssopimus. Me sovimme yhdessä siitä, että luomme tähän maahan uutta työtä.

Osuustoimintayritysten luomat työpaikat ja yritysten tulos jäävät hyödyttämään Suomen kansantaloutta. Uusien työpaikkojen synnyttämisessä pienyrityksillä on keskeinen rooli. Jos jokainen pienyritys, yhdenmiehen yritykset mukaan lukien, voisi palkata yhden uuden työntekijän, saisimme kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Monesti kuitenkin sekä yrittäjäksi ryhtymisen että yrityksen laajentamisen kynnys on liian korkea.

Pienosuuskunnat, jotka ovat menestyneet monilla palvelualoilla, ovat hyvä esimerkki uudesta ajattelusta. Pienosuuskunnat tarjoavat yksinyrittäjille mahdollisuuden yrittää, hallita riskiä ja verkostoitua. Meidän pitää kehittää juuri tällaisia yrittäjyyden uusia muotoja Suomessa.

Hyvät kuulijat,

Toimivassa sosiaalisessa markkinataloudessa tarvitsemme yhteistoimintaa ja kilpailua, riskinottoa ja sen hallitsemista. Yhtä mallia ei ole, vaan tarvitsemme erilaisia yrityksiä.

Osuustoiminnalla on suuri merkitys kasvun aikaansaamisessa. Osuustoimintayritykset kuuluvat kasvavaan ja kehittyvään talouteen.

Osuustoiminnallinen finanssisektori, pankit ja keskinäiset vakuutusyhtiöt, on Suomessa laaja ja menestyvä. Sen toiminta ulottuu kaikkialle Suomeen ja kaikkiin kansanryhmiin.

Olin talvella OP-ryhmän uuden pääkonttorin avajaisissa. Totesin, että toisin kuin lukuisissa muissa maissa, meillä pankkisektori ei ole ongelma, vaan osa ratkaisua. Olemme läksymme oppineet, jäihän pankkikriisin jälkeen meille vain yksi suuri suomalainen pankkiryhmä, osuustoiminnallinen OP-ryhmä.

Hyviä esimerkkejä osuustoimintasektorin voimasta ovat Metsägroupin uusi biotuotetehdas ja Valion uudet investoinnit. Nämä osoittavat, että biotaloudesta löytyy paljon uutta voimaa ja kehitystä. Uudet biotalouden tuotteet avaavat tietä siirtymiselle fossiilitaloudesta kohti bioaikakautta.

Suomessa on runsaasti uudistuvia luonnonvaroja, jotka antavat mahdollisuuden biotalouden monipuoliseen kehittämiseen. Metsät, pellot ja vesi ovat kansallisomaisuuttamme. On syytä sanoa, että tämä käsitys kirjattiin selkeästi myös uuteen metsähallituslakiin, joka säilyttää valtionmaat ja vedet kaikkien suomalaisten omistuksessa. Osuustoiminnalle voi löytyä myös luontaisia mahdollisuuksia sote-palveluiden järjestämisessä. Tässä osuustoimintaliikkeen kannattaa aktivoitua.

Mitä pahempi paikka, sen vahvempia toimijoita tarvitsemme. Maailmanmarkkinoiden hintatason lasku ja Venäjän kaupan pulmat ovat osuneet pahasti paitsi maataloustuottajiin myös elintarvikealan yrityksiin. Ilman osuustoimintarakenteiden mukanaan tuomaa yhteisvastuuta olisimme vielä pahemmassa tilanteessa.

Koulujen yrittäjyyskasvatuksessa osuuskunnat ovat laajasti käytössä yrittäjyyden oppimisympäristönä.

Yliopistoja kannus­tamme huomioimaan osuuskuntamallin tutkimuksessa ja opetuksessa. Rohkaisen osuustoiminnallisia yrityksiä ja niiden lähellä olevia säätiöitä myös mukaan yliopistorahoitukseen. Yhteistyötä on syytä jatkaa ja panostuksia lisätä.

Hyvät ystävät!

Suomi eli liian monta vuotta päättämättömyydessä ja velkaantumiskierteessä. Nyt tarvitsemme samanaikaisesti säästöjä, isoja uudistuksia sekä työllisyyttä ja kasvua luovia keinoja. Olemme joutuneet tekemään kovia päätöksiä käänteen tekemiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi – viimeiseksi kehysriihessä toissapäivänä.

Jotta voimme jättää Suomen paremmassa kunnossa tuleville sukupolville, hallitus on sitoutunut tekemään tarvittavat säästöt ja reformit koko 10 miljardin euron kestävyysvajeen kattamiseksi. Julkisen talouden tasapainottamiseksi hallitus on tehnyt nyt sopeuttamispäätöksiä vuoden 2019 kehystasossa neljän miljardin edestä. Ne on tehty – kipeät neljä miljardia on kasassa. Viimeiset tehtiin kehysriihessä.

Myös reformit, erityisesti sote- ja maakuntauudistus, etenevät määrätietoisesti. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisessa olemme puolivälin paikkeilla. Tämäkin työ jatkuu suunnitelman mukaisesti.

Oma tavoitteeni oli saada kipeät säästöpäätökset ja suurimpien reformien linjaukset tehtyä ensimmäisen vuoden aikana. Ne on nyt tehty.

Kehysriihessä päätettiin myös käynnistää merkittäviä työllisyyttä ja asuntorakentamista edistäviä infrahankkeita.

Nyt hallituksella ei voi olla mitään tärkeämpää tehtävää kuin edellytysten luominen uusien työpaikkojen syntymiselle.

Hallitus on tehnyt jo useita työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistäviä toimia. Samoin toivomme yhteiskuntasopimuksen menevän maaliin. Näiden arvioidaan toteuttavan uusien työpaikkojen toiveesta runsaat puolet. Työllisyystavoitteen saavuttaminen takaa myös sen, että velaksi eläminen loppuu hallitusohjelman mukaisesti tai jopa vähän aikaisemmin.

Pitkästä aikaa tässä maassa alkaa näkyä tekemisen meininkiä. Investoinnit ovat kokonaisuutena kasvussa. Vauhditamme kasvua ja työllisyyttä muun muassa kannustinloukkuja purkamalla, itsensä työllistämistä helpottamalla, kokeilujen käyttämistä työllisyyden parantamiseksi jne. Hallitus kertoo osan työllisyys- ja yrittäjyystoimista ensi viikon tiistaina ja loput valmistellaan budjettiriiheen mennessä.

Luotan yhteiskuntasopimuksen etenemisen purkavan myös investointisumaa. Yhteiskuntasopimus toisi toteutuessaan 35 000 uutta työpaikkaa, työmarkkinajärjestöt ovat arvioineet vaikutukseksi peräti 45 000 työpaikkaa.

Suomen ongelmat ovat meidän omissa käsissämme. Nyt on entistä tärkeämpää nostaa henkistä ilmapiiriämme apatiasta toivon ja uutta luovaan tilaan.

Suomen tilanne on vakava, mutta tunnelin päässä alkaa näkyä valoa – eikä se nähdäkseni ole vastaantuleva juna.

Kiitos.

Hallituksen työ etenee prosessikaavion mukaisesti

Tiistai 5.4.2016 klo 22:04

Hallitus on juuri päättänyt julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017 - 2020. Etenemme hallitusohjelman mukaisesti. Ensimmäisen vuoden aikana vaikeita päätöksiä ja valintoja on tehty paljon. Ymmärrän niistä syntyvän huolen.

Jotta voimme jättää Suomen paremmassa kunnossa tuleville sukupolville, hallitus on sitoutunut tekemään tarvittavat säästöt ja reformit koko 10 miljardin euron kestävyysvajeen kattamiseksi. Julkisen talouden tasapainottamiseksi hallitus on tehnyt nyt sopeuttamispäätöksiä vuoden 2019 kehystasossa neljän miljardin edestä. Ne on tehty – kipeät neljä miljardia on kasassa. Viimeiset siihen liittyvät täydentävät päätökset teimme tänään.

Moni kysyy minulta, olenko huolissani leikkauksista. Totta kai olen. Mutta enemmän olen huolissani työttömyydestä ja työpaikkojen luomisesta. Työn avulla ihmiset ovat osa yhteisöä, kuuluvat johonkin, uskovat itseensä ja tulevaisuuteen.

Hallituksen tärkein tavoite on luoda ihmisille töitä. Tavoitteemme on työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin eli noin 110 000 uuden työpaikan luominen. Hallituksella ei voi olla mitään tärkeämpää tehtävää kuin edellytysten luominen uusien työpaikkojen syntymiselle.

Hallitus on tehnyt jo useita työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistäviä toimia. Samoin toivomme yhteiskuntasopimuksen menevän maaliin saakka. Näiden arvioidaan toteuttavan uusien työpaikkojen toiveesta runsaat puolet. Työllisyystavoitteen saavuttaminen takaa myös sen, että velaksi eläminen loppuu hallitusohjelman mukaisesti tai jopa vähän aikaisemmin.

Pitkästä aikaa tässä maassa on tekemisen meininkiä. Investoinnit ovat kokonaisuutena kasvussa. Vauhditamme kasvua ja työllisyyttä muun muassa kannustinloukkuja purkamalla, itsensä työllistämistä helpottamalla, kokeilujen käyttämistä työllisyyden parantamiseksi jne. Hallitus kertoo osan työllisyys- ja yrittäjyystoimista ensi viikon tiistaina ja loput valmistellaan budjettiriiheen mennessä.

Kehysriihessä päätettiin myös käynnistää merkittäviä työllisyyttä ja asuntorakentamista edistäviä infrahankkeita, jotka ovat Luumäki–Imatra, Vt 4 Oulu–Kemi, Vt 5 Mikkeli–Juva, Vt 12 Lahden eteläinen ohikulkutie, Raide–Jokeri, Tampereen raitiotie sekä Helsinki–Turku nopean ratayhteyden jatkosuunnittelu.

Myös reformit, erityisesti sote-uudistus, etenevät määrätietoisesti. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisessa olemme puolivälin paikkeilla. Tämäkin työ jatkuu suunnitelman mukaisesti.

Oma tavoitteeni oli saada kipeät säästöpäätökset ja reformien linjaukset tehtyä ensimmäisen vuoden aikana. Ne on tehty. Kerromme huomenna tarkemmin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä maakuntahallinnon uudistuksen linjauksista. Lakiesitykset lähtevät aikataulun mukaisesti lausunnoille huhti-toukokuun vaihteessa.

Olen tyytyväinen hallituksen toimintakykyyn vaikeassa toimintaympäristössä. Keskitymme nyt päätösten toimeenpanon varmistamiseen sekä työllisyyteen.