Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 12.12.2018 15:38Pääministeri Sipilän puhe eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa EU:n tulevasta kehityksestäLue lisää »
  • 10.12.2018 11:17Pääministeri Juha Sipilän puhe Suomalaisia ilmastotekoja - Enemmän ja nopeammin-seminaarissaLue lisää »
  • 5.12.2018 15:45Pääministeri Juha Sipilän lausunto Oulun tapauksista Lue lisää »

Blogin arkisto

Puhe puoluevaltuustossa 26.11.2016

Lauantai 26.11.2016 klo 11:06

(muutosvarauksin)

 

Hyvät ystävät, hyvät puoluevaltuuston jäsenet!

Maailman tilanne puhuttaa meitä keskustalaisia ja se, miten kansakuntana selviämme siitäEdessämme oleva koettelee yhteiskuntaamme ja yhtenäisyyttämme. Käynnissä on yksi historian murrosvaiheista. Sen kaikkia vaiheita ja vaikutuksia on vaikea ennakoida. 

Tyypillistä näille murrosvaiheille on kuitenkin se, että monet kansainväliset pelisäännöt eivät entiseen tapaan toimi tai niitä ei kunnioiteta. Valtiot kilpailevat vaikutusvallasta ja usein vallitsee käsitys, että oma etu saavutetaan toisen kustannuksella tai väkivallalla. Siksi murrosvaiheet tuovat usein myös levottomuutta ja konflikteja. Neivät myöskään kestä ikuisesti, vaan päättyvät väistämättä yhteisten pelisääntöjen vahvistamiseen ja kansainvälisten rakenteiden uudelleen luomiseen. 

Tämän vuoksi historian murroskohdissa ei koskaan pidä luopua toivosta. Pahin on useimmiten vältettävissä. Järki yleensä voittaa yhteisten pelisääntöjen ja rakenteiden luomisessa. Historia on osoittanut, että viisas varautuu pahimpaan. Monet ovat päätyneet aliarvioimaan käynnissä olevia muutoksia tai reagoineet niihin liian hitaasti, jolloin murroksesta on tullut selviytymiskamppailu. 

Länsimaisten demokratioiden ahdas liikkumatila, populistiset liikkeet, globalisaatiovastaisuus, protektionismin kasvu ja vapaakauppaan kohdistuvat ongelmat sekä yhteiskunnallinen kahtiajakautuminen asettavat meidät uuden eteen. Britanniassa äänestettiin kesällä EU:sta lähtemisen puolesta. Yhdysvalloissa valittiin presidentiksi henkilö, jonka valintaa pidettiin viimeiseen saakka hyvin epätodennäköisenä. Euroopassa on tulevan vuoden aikana edessä joukko vaaleja, joissa yhteiskunnallinen ilmapuntari voi värähtää uuteen asentoon. Seuraavaksi meitä huolestuttaa Italia. Kipeästi uudistuksia ja talouskasvua kaipaava maa voi joutua poliittiseen sekasortoon. Itävallassa presidentistääänestetään uudelleen. 

Nämä tapahtumat ovat monessa suhteessa historiallisia. Niillä onmerkittäviä seurauksia sekä Euroopassa että kansainvälisessä politiikassa laajemminkin. Yhdysvallat säilyy kuitenkin meille tärkeänä kumppanina huolimatta siitä, kuka Washingtonissa on vallassa. Meille on tärkeää, että Yhdysvallat noudattaa jatkossakin kansainvälisiä sitoumuksiaan eikä ryhdy toimiin, jotka heikentävät sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää. 

 

Hyvä puoluevaltuusto,

Venäjästä analyysimme on selväpiirteinen. Sen kehitys on huolestuttavaa sekä maan sisäisten että maan ulkoisten toimien valossa. Venäjän toimet esimerkiksi Aleppon pommituksissa ovat olleet kansainvälisen oikeuden räikeitä rikkomuksia. 

Samalla pidämme keskusteluyhteyttä Venäjään erittäin tärkeänä. Sen merkitys tunnustetaan myös EU:ssa ja meidän rooliamme tässä arvostetaan. Yksikään konflikti tai erimielisyys ei ole ratkennut ilman sitä, että keskustellaan ja kuunnellaan ja että keskustelukumppaniin suuristakin näkemyseroista huolimatta suhtaudutaan arvostavasti. Ihmisten väliset kontaktit ovat yksi naapuruussuhteemme vakauden takeista. Tämän vuoksi pidämme myös pakotteiden ulkopuolella olevan taloudellisen kanssakäymisen ja venäläismatkailijoiden virran uudelleen vahvistumista tervetulleena. Tapaan kollegani pääministeri Medvedevin vielä tämän vuoden puolella. Olen ehdottanut, että voisimme tavata täällä pohjoisessa, tarkemmin sanottuna Oulussa.

Rohkeillekin avauksilla on nyt tilausta. Eilen julkistettiin Paavo Lipposen ja Reijo Sventonkoilliskaapeliselvitys. Aikaikkuna auki on nyt auki tämän hankkeen määrätietoiselle toteuttamiselle. Olemme saaneet vihreää valoa Japanista, Venäjästä, Kiinasta, Saksasta, Norjasta ja EU-komissiosta. Tulen tekemään kaikkeni, että tämä hanke saadaan vauhtiin tämän hallituskauden aikana. Tämäntasoista konkretiaa me tarvitsemme esimerkiksi arktisessa politiikassa.

 

Hyvät ystävät,

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja kestää tämän ajan. On ollut tärkeä valinta, että olemme pitäneet yleisesti asevelvollisuudesta kiinni. On äärimmäisen tärkeää, että ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vallitsee Suomessa edelleenkin yli hallitus- ja oppositiorajojen yksimielisyys. Tätä todisti ulkoasiainvaliokunnan lähes yksimielinen mietintö selonteosta. 

Tätä henkeä rakennamme myös puolustuspoliittisessa selonteossa. Se valmistuu tammikuussa eduskunnan käsiteltäväksi. Puolustuskyvyn ylläpitäminen on keskeinen osa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta. Hankinnoista aiheutuvat kulut tulevat samalle ajankohdalle kuin ikääntymiskulumme ovat korkeimmalla tasolla. Tämän vuoksi on haettava parlamentaarista yksituumaisuutta näistä hankinnoista. Olen sitoutunut löytämään yhteisen ratkaisun eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa hankintojen rahoittamiseksi.

Eurooppa-neuvostossa joulukuussa käsitellään puolustusyhteistyötä. Suomen ja Keskustan pitkäaikainen linja on tässä ollut puolustusyhteistyön syventäminen Euroopan unionissa. Keskustelin tästä kesäkuussa Ranskassa. Silloin teimme asiasta yhteisen aloitteen presidentti Hollanden kanssa. Suomi on valmis etenemään erityisesti materiaali- ja tutkimusyhteistyössä. 

Meille keskustalaisille on tärkeää, että me Euroopan unionissa pidämme sovitusta kiinni. Tässä tilanteessa ei ole mitään tarvetta syventää EU:n integraatiotaNyt on toimeenpantava se, mitä olemme yhdessä päättäneet. Kriisien ratkaisuista pitäisi päästä eteenpäin suomalaisille tärkeissä kauppasuhteissa. Kauppaesteiden poistaminen on vientivetoiselle Suomelle tärkeää.

Britannian ero EU:sta on Suomelle paha takaisku. Iso-Britannia on meille monessa tärkeä liittolainen ja uskon, että se tulee olemaan sitä jatkossakin. Ero on kivulias myös Iso-Britannialle. Viimeisten tutkimusten mukaan Brexitin hintalappu on noin 250 miljardia. Riippumatta Brexitinyksityiskohdista on kuitenkin ilmeistä, että kauppa EU:n ja Britannian välillä vähenee, investoinnit laskevat ja vähentyvän maahanmuuton seurauksena työikäisen väestön määrä on pienempi kuin tilanteessa, jossa Britannia olisi päättänyt jäädä EU:n jäseneksi. Kaikki nämä tekijät ovat omiaan vähentämään talouskasvua myös pidemmällä aikavälillä

 

Hyvät naiset ja herrat,

Eurooppaa myllertänyt pakolaiskriisi näkyi vuosi sitten täällä Torniossa. Turvapaikanhakijoiden virta tavoitti Euroopan pohjoisimman osan. Reitti Suomeen kulki Tornion kautta.

Vilkkaimpina päivinä rajan ylitti viisi-kuusisataaturvapaikanhakijaa. Viranomaisten, kaupungin ja torniolaisten yhteistyönä saimme nopeasti pystyyn Tornion järjestelykeskuksen, ja sen myötä rekisteröityä täällä Torniossa kaikki Suomeen tulleet turvapaikanhakijat. Tämä osoitti meiltä eurooppalaisittainkin poikkeuksellista kyvykkyyttä. Haluan lausua torniolaisille kiitoksen yhteistyöstä.

Nyt olemme siirtyneet turvapaikkatilanteen osalta uuteen vaiheeseen. Käsittelyprosessien ja palautusten ohella erityistä huomiota on kiinnitettävä myönteisen päätöksen saaneiden kotoutumiseen.

Uudet suomalaiset tarvitsevat monenlaista apua ja tukea, mutta ennen kaikkea lähiyhteisön, johon voi kiinnittyä. Avain hyvään kotoutumiseen on paikallisella tasolla, viime kädessä meillä jokaisella. Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja heidän toivottamisessaan tervetulleiksi on kysymys perusarvoistamme ja sitoumuksistamme. Noin 200 kuntaa on tehnyt myönteisen päätöksen ottaa vastaa maahanmuuttajia. Olen ylpeä teistä keskustalaisista kuntapäättäjistä, jotka olette kantaneet oman vastuun tämän kriisin hoitamisesta. Olette todellisia arjen sankareita, vaikka ilmapiiri ei välttämättä ole aina ollutkannustava. Mutta vain kantamalla vastuuta saavutammejohtopäätöksiä, jotka ovat yhteiskunnallisesti kestäviä ja eheyttä vahvistavia. 

 

Hyvät keskustalaiset,

Sitten muutama sana politiikan tekotavoista. Minulta on kysytty voiko puoluetta tai maata johtaa kuin yritystä. Olen vastannut, että ihmisten johtamisen periaatteet ovat mielestäni täsmälleen samat. Olen johtanut yrityksiä 25 vuotta ja nyt politiikassa kohta viisi vuotta. Havaintoni ovat vahvistuneet. Vision eli suuren yhdessä asetetun tavoitteen merkitys politiikassa on vielä suurempi kuin yrityselämässä. 

Politiikassa ihmisillä täytyy olla suurempi syy lähteä tekemään tätä työtä ja hoitamaan luottamustehtäviä, koska yhteisten asioiden hoitamisesta tulee rajattomasti kielteistä palautetta ja lokaa niskaan. Yrityksiä syytetään pahimmillaan kvarttaalitaloudesta, jossa kolmen kuukauden tulos ohjaa kaikkea toimintaa. Itse en sitä kokenut enkä nähnyt missään, mutta jossain voi olla näinkinlyhyen tähtäimen johtamisesta kokemuksia. 

Sen sijaan minulle on ollut täydellinen yllätys politiikan tekemisen lyhytjänteisyys. Politiikassa gallup tulee joka kuukausi pariin kertaan. Esimerkiksi Yleltäkin tulee 12 kappaletta galluppejavuodessa eli täysi tusina. Niitä sitten syynätään ja katsotaan, mikä tapahtuma, uutinen, lause tai avaus vaikutti mihinkin ja kuinka paljon. Tämä on todellista lyhyen tähtäimen johtamistaKyllä,hyvät ystävät, tällainen on varsinaista tusinataloutta. Politiikassa meidän pitää tehdä töitä arvojemme mukaisesti ylisukupolvisesti. Heittäkää ne puoluebarometrit ja gallupit roskakoriin. Minä en halua johtaa puoluetta tusinatalouden ohjausopeilla. Meillä onpuolueessa aate ja arvot sekä ylisukupolvinen näky Suomen kuntoon laittamisesta. Pidetään siitä kiinni ja toimitaan sen mukaisesti.

 

Hyvät ystävät,

Keskustan vaalien alle tekemän talousohjelman mukaan velaksi eläminen julkisessa taloudessa loppuu vuonna 2021. Kuntatalous on nyt tällä uralla. Lupauksemme mukaisesti tämä hallitus ei ole siirtänyt omia ongelmiaan kunnille. Emme leikkaa kuntien valtionosuuksista eli ihmisten palveluista, kuten edellinen hallitusteki. Kymmenen miljardin urakasta neljä miljardia hoidetaan säästöillä, neljä uudistuksilla ja kaksi talouskasvua ja työllisyyttä edistämällä. Neljän miljardin säästöt ovat suunnilleen kasassa ja suuret uudistukset etenevät. Julkisen talouden tasapaino saavutetaan suunnilleen sillä hetkellä, kun työllisyysaste saavuttaa 72 prosenttia. Mutta mitä kuuluu työllisyydelle ja kasvulle?

Talouskasvussa olemme jo vuoden verran kulkeneet positiivisilla luvuilla. Suomi on saavuttamassa Saksaa kilpailukyvyssä että nyt myös talouskasvussa. Työllisyysaste on noussut yhden prosenttiyksikön. Työttömyys pienenee. Suomessa on myös maailman paras hallinto ja nousimme Legatum instituutin vertailussa viidenneltä sijalta ykköseksi.

Juttelin tilitoimistoyrittäjän kanssa. Hän sanoi, että hänen pienten ja keskisuurten asiakasyritysten tulos on vuoden aikana parantunut. Ne investoivat ja työvoimaa palkataan. Hyviä uutisia on kuulunut Turusta, Uudestakaupungista, Kemijärveltä ja tuosta naapurista Kemistä. Ilmoituksia sadoista jopa tuhannesta työpaikasta on tullut tiheästi. Nyt Suomeen jälleen uskalletaan investoida. Ilmapiiri on selvästi parantunut ja Suomeen luotetaan. Kilpailukykysopimuksen vaikutukset alkavat näkyä. Kiitos vielä kerran kaikille kiky-sopimuksen tekijöille. 

Erityisen positiivinen uutinen taloudesta on kotitalouksien luottamuksen parantuminen. Tämän taustalla on kasvanut varmuus siitä, että työpaikan menetys ei enää uhkaa. Tulevalle työllisyyskehitykselle lupaa hyvää se, että teollisuuden tuotanto on nyt 3,5 prosentin kasvussa verrattuna viime vuoteen.

 

Hyvät ystävät,

Julkistimme torstaina rohkean ilmasto- ja energiastrategiammeOllin johdolla. Se näyttää ylittäneen oppositionkin odotukset. Suomessa luovutaan kivihiilen käytöstä energiantuotannossa kokonaan. Nyt ne Helsingin kivihiilikasatkin viimein häviävät. Valmistelemme siihen lain. Uusiutuvan osuus nousee 50 prosenttiin koko energian kulutuksestamme ja omavaraisuus 55 prosenttiin. Öljyä korvataan kotimaisella uusiutuvalla vauhdilla, autojen tankeissakin on kohta 30 prosenttia biopolttoaineita. Piensähköntuotantoon tulee helpotuksia ja maatiloja kannustetaan biokaasun käyttöön traktoreissa ja autoissa.

Sovimme Kööpenhaminassa Pohjoismaiden pääministerikokouksessa yhteisten askelmerkkien laatimisesta päästöjen vähentämiseksi liikenteessä. Lupasin, että Suomi ottaa tässä johtoroolin ja teemme ehdotuksen etenemisestä. Liikenneministeri Anne hoitaa tätä.

Asumiseen ja rakentamiseen on myös tehty vaaliohjelmamme mukaiset toimet ympäristöministeri Kimmon johdolla. Annoimme torstaina eduskunnalle tästä esityksemme. Se sisältää useita muutoksia, jotka helpottavat kaavoitusta ja rakentamisen luvitusta.Normeja puretaan urakalla. Kunnan päätösvalta kaavoituksessa kasvaa. Kylärakentaminen ja maatilojen lisärakentaminen helpottuu.  Myös kylien ranta-alueiden nykyistä tiiviimpi rakentaminen sujuvoituu. Vapaa-ajan asunnon voi jatkossa muuttaa pysyvään asuinkäyttöön entistä joustavammin. 

Yritysten toimintaedellytykset paranevat, rakentaminen vauhdittuu ja kunnat voivat sujuvammin kehittää aluettaan. Valtion viranomaiset taas voivat keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin.

Sovimme Ruotsin pääministerin kanssa pari viikkoa sitten, että lähdemme yhdessä helpottamaan puurakentamisen normeja. Yhdessä voisimme muodostaa merkittävän markkina-alueen.

Liikenteessä Suomi siirtyy 2100 –luvulle ennakkoluulottoman liikennekaaren vauhdittamana. Tämä on herättänyt kiinnostusta monissa muissa maissa. Voi, kun uskaltaisimme edetä vielä liikenneverkkoyhtiössäkin. Sillä Suomi saisi infran rakentamiseen todellista vauhtia. Vaikka nytkin satsataan teihin ja tietoliikenneinfraan kolme miljardia koko hallituskaudella,enemmän tarvittaisiin. Infra Oy – idea on kova juttu. Muuallakin on alettu liikkumaan tähän suuntaan.

 

Hyvät ystävät!

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on tehty kuin Iisakin kirkkoa monta vaalikautta. Se on keskeisin osa kestävyysvajeen paikkaamista, melkein kolmannes koko urakasta.  Viime vaalikausi aloitettiin rakentamalla 70 suurkunnan mallia ja kuntaliitos-pakkoselvityksiä tehtiin melkein joka kunnassa. Eikö me nyt tehdä tämä valmiiksi? Väärinymmärrystä, pelottelua ja painostusta on nyt ilmassa niin paljon, että lupasin käyttää tähän aikaa. Kerrataanpa vielä, mistä tässä on kysymys.

Meidän sote-menot lisääntyvät ja nykyisillä talouden edellytyksillä nykytasoisia palveluita ei pystytä turvaamaan ilman isoa uudistusta. Me olemme aina lähteneet siitä, että meidän on vahvistettava perustason palveluja eli niitä lähiterveyskeskuksen tarjoamia palveluita. Yksityiset eivät tietenkään hoida tiettyjä viranomaistehtäviä kuten lastensuojelun huostaanottoja taimielenterveyspotilaiden tahdonvastaista hoitoaPainopistettä on siirrettävä erikoissairaanhoidosta perustasolle. Palveluketjut on saatava sujuviksi eikä ihmisiä enää pompotella paikasta toiseen. Ja tämä koko kokonaisuus on siirrettävä kuntia suuremmille hartiolleeli maakunnille. 

Kaikkien ihmisten valinnanvapautta on lisättävä, mutta julkinen toimija muodostaa edelleen sote-palvelujen vahvan rungon. Tietojärjestelmät on viimein saatava toimimaan. Arjen ammattilaiset pyörittävät uudistunutta kokonaisuutta rautaisella ammattitaidolla 1.1.2019 lähtien. Tämän kaiken oppositio haluaa repiä rikki viisi kuukautta sen jälkeen, kun kaikki on saatu toimimaan ja palauttaa uudistuksen lähtöruutuun.

Askarruttaako teitä valinnanvapaus ja julkisten palvelujen yhtiöittäminen? Mitä valinnanvapaus tarkoittaa käytännössä? Jos sinulla on lonkassa ongelma ja haluat mennä lääkäriin, niin ensimmäinen valinnan paikka on seettä menetkö tuttuun terveyskeskukseen vai yksityiselle lääkäriasemalle. Tämä pitää harkita huolella, koska samalla päätät pidempiaikaisesta sitoutumisesta käyttää jatkossakin samaa ovea lääkäriin. Yksityinen lääkäriasema ei saa valita asiakkaitaan, vaan asiakas valitsee palvelun tarjoajan. Nyt jokaisella suomalaisella on valinnanvapaus siinä, mikä oli aiemmin mahdollista vain varakkaimmille. 

Seuraavaksi lääkäri kirjoittaa lähetteen maakunnan ylläpitämään erikoissairaanhoidon yksikköön. Siellä lonkka kuvataan ja todetaan leikkauksen tarve. Lonkka leikataan joko julkisessa sairaalassa tai yksityisessä, pelkästään lonkkaleikkauksiin keskittyneessä yksikössä. Välittömästi leikkauksen jälkeen sinua aletaan kuntouttamaan. Se on lähettäneen peruspalveluyksikön vastuulla. Jos valinnanvapaus lopullisessa linjauksessa ulotetaan tähänkin kuuluvaksi, voit saada asiakassetelin ja mennä pienen yksityisen fysioterapeutin, paikallisen ammatinharjoittajan,ohjaukseen. Kaikkea tätä orkesteroi maakunta. Sillä on rahat ja se hyväksyy kaikki toimijat. Tiedon yhteensovittamisella seurataan hoidon etenemistä ja kaikki hoitoon osallistuvat tietävät täsmälleen tilanteesi. Eihän tämä nyt niin kauhealta kuulosta kuin mitä oppositio pelottelee.

Entäpä se yhtiöittäminen? Käytännössä perustaso, eli esimerkiksi terveyskeskukset yhtiöitetään, samoin kuin ne erikoissairaanhoidon toimet, jotka ovat valinnanvapauden piirissä. Mutta ketä se haittaa tai kiinnostaa, jos laskussa tai palkkakuitissa lukee Lapin maakunta tai Lapin maakunnan terveyspalvelut Oy. Oppositio tekee rakenteista kauheita mörköjä, me keskitymme palveluiden kuntoon saamiseen. Rakenteet pitää olla, mutta se on sivuseikka palveluita käyttävän ihmisen kannalta. Valtaosa palveluista tulee olemaan edelleenkin julkisia ja esimerkiksi Etelä-Karjalan Eksote saa jatkaa, se on selvä. Tästä tulee hyvä uudistus, maailman paras. Tsemppiä Juhalle ja Anulle – urakka on kova. 

Taloudessa on paljon myönteistä, mutta kaikilla ei mene hyvin. Maalaisliitto-Keskusta on aina halunnut kantaa radikaalia sosiaalieettistä vastuuta kaikkein sorretuimmassa asemassa olevista tai sinne ajautumassa olevista ihmisistä. Tähän työhön haluan meitä kaikkia kannustaa. Tälle työlle on todellakin nyt tilausta, kun julkista taloutta laitetaan kuntoon. 

Uskallan myös esittää toiveen. Pitäkää meidät päättäjät ajan tasalla. Kertokaa avoimesti ja rohkeasti, kenellä on suurin hätä ja mihin meidän pitäisi voimamme keskittää. Puhukaa heidän suullaan, joiden ääni ei kuulu julkisessa keskustelussa ja mahdu päivälehtien otsikoihin. Puhukaa heidän suullaan, joiden takana ei ole vahvoja ja varakkaita etujärjestöjä, ja jotka eivät jaksa ja pysty tuomaan itseään ja omaa hätäänsä esille. Arvostan teidän ääntänne juuri silloin, kun puhutte hätää kärsivien äänellä, tavallisen arjen äänellä.

Tähän asiaan tarvitaan uusia ratkaisuja ja pidemmän aikavälin näkemys. Eriarvoistuminen on vakava asia. Olen päättänyt perustaa työryhmän eriarvoistumisen pysäyttämiseksi nykyisten talousraamien puitteissa. Sen puheenjohtajaksi on lupautunut professori Juho Saari.

 

Hyvät keskustalaiset!

Kasvun ja työllisyyden tavoitteet etenevät, lisää pökköä pesään heitetään koko ajan. Suomi tulee kuntoon niin kuin me lupasimme. Välillä uskoa koetellaan, mutta tästäkin selvitään – takaan sen.

Pyydänkin teiltä apua. Kuntavaalien ehdokasasettelulla ratkeaa pitkälti kuntavaalien tulos. Kuntavaaleista on tulossa yleispoliittiset vaalit. Nyt kaikki keräämään ehdokkaita. Otetaan loppukiri viime kunnallisvaalien tapaan. Rakennetaan me keskustalaiset tulevaisuuden kunta.

 

Hyvät ystävät!

Viime kädessä vaikeat ajat koettelevat arvoperustaamme. Pelko on ilmaus epävarmuudesta ja se on epämiellyttävä tunne, jota ei pidä lietsoa vaan josta pitää auttaa pääsemään eroon. Meidän tehtävä on luoda yhteyttä erilaisten ihmisten välille, yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa toivoa. Suomea voi rakentaa ja rakastaa erilaisista taustoista. 

Meille historiamme vaiheissa rakkaiksi tulleita arvoja ei kuitenkaan voi ottaa tällaisena aikana itsestään selvyyksinä. Niiden eteen on oltava valmis näkemään vaivaa. On kohdattava omat pelot ja epävarmuus.

Kaikkiin ongelmiin on löydettävissä käytännöllisiä ratkaisuja. Ongelmista puhumista ei tule pelätä, mutta arvoperustamme tulee esiin siinä, miten niistä puhumme ja miten toimimme. 

Kaiken perustana itselläni on ihmisarvon näkeminen ja kunnioitus. Samalla meidän on kohdattava vastuumme. Vastuun taakka voi olla suuri, mutta tukemalla toisiamme ja rakastamalla isänmaata me selviämme. Näin olemme tehneet kohta 100 vuotta. Näin teemme jatkossakin.

Ylen jutussa jälleen väärät tiedot

Perjantai 25.11.2016 klo 18:40 - JUha

Yle uutisoi tänään seuraavasti: ”Terrafamen kaivokselle tilauksen saanut kajaanilaisyritys on alkuaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) isoisän perustama. Sipilä työskenteli itsekin yhtiössä 15-vuotiaana.” Kyseinen kajaanilaisyritys, eli Katera Steel Oy, ei ole isoisäni perustama. Sekään ei ole totta, että olisin työskennellyt Katera Steel Oy:ssä 15 –vuotiaana, koska Kateraa ei ollut silloin vielä olemassakaan. Yle ei antanut minulle mahdollisuutta haastetteluun, vaan he julkaisivat jutun ennen kuin ehdin edes vastata ”pikaiseen kommenttipyyntöön”. Se lähetettiin sähköpostilla eikä toimittajalla ollut tarkoituskaan saada minua kiinni ennen jutun julkaisemista.

Mutta sitten itse vihjailevasta jutusta. Minä kestän sen, että minua hakataan median puolelta, mutta sitä en hyväksy, että lapset ja sukulaiset vedetään asemani vuoksi lokaan. Ylen jutussa lähdetään siitä, että olisin ollut myötävaikuttamassa Terrafamen rahoitukseen sen takia, että sukulaisteni yritys saisi sieltä tilauksia. Ylipäätään, että tällainen kytkös käy edes mielessä, kertoo enemmän kysyjästä. Ei kävisi mielessäkään. Terrafamen rahoituspäätös tehtiin sen vuoksi, että veronmaksajien varojen käytön näkökulmasta oli järkevämpää jatkaa nyt hyvissä käsissä olevaa toimintaa kuin käyttää 400-500 miljoonaa kaivoksen alasajamiseen.

Kaiken lisäksi Katera Steel Oy oli nyt julkisuudesta saamani tiedon mukaan voittanut Pöyryn järjestämän tarjouskilpailun. Minulla ei ollut mitään tietoa tarjouskilpailusta tai sen voittajasta. Luovuin välillisestä 5 prosentin omistuksesta Katera Steel Oy:ssä jo vuonna 2013. Menin yritykseen mukaan Fortel Invest Oy:n kautta vuonna 2011 helpottaakseni yhtiössä meneillään ollutta sukupolvenvaihdosta. Minulla ei ole mitään tietoa yhtiön liiketoiminnasta enkä voi vaatia kaikkia sukulaisiani liiketoimintakieltoon pääministerin tehtäväni vuoksi.

Luovuin kaikista yritysomistuksistani vuonna 2013 sen vuoksi, että voisin hoitaa yhteisiä asioita ilman epäilyksiäkään mistään kytkennöistä. En voi vaatia kaikkia sukulaisia luopumaan työstään asemani vuoksi.

Puhe Suomalais-Venäläisen kauppakamarin 70-vuotisjuhlassa 24.11.2016

Torstai 24.11.2016 klo 14:46

(muutosvarauksin)

Arvoisa Suomalais-Venäläisen kauppakamarin väki,

Hyvät naiset ja herrat,

Täällä taitaa olla tänään paikalla Suomen ja Venäjän välisen kaupan ”who is who”, tai kuten minulle on opetettu: ”kto jest kto”. Tämä kertoo omaa kieltään Suomalais-Venäläisen kauppakamarin merkityksestä ja arvostuksesta sekä siitä, että näitä syntymäpäiviä on haluttu tulla juhlistamaan oikein joukolla.

Myös omasta ja edustamani kollektiivin puolesta haluan toivottaa Suomalais-Venäläiselle kauppakamarille aivan erinomaista 70-vuotisjuhlaa. Kauppakamari osoittaa omalla esimerkillään erinomaisesti sen, että työuria voi pidentää ja menoa alati parantaa vielä virallisen eläkeiän taaimmaisen rajapyykin ohituksen jälkeenkin.

Vaikka omakin taustani on yritysmaailmassa ja myös kansainvälisessä liiketoiminnassa, en firmavuosinani juurikaan tehnyt kauppaa venäläisten kanssa. En siis voi vauhdittaa puhettani omakohtaisilla muisteloillani takavuosikymmenten tehdasvihkiäisistä, kauppaneuvotteluista ja kalaretkistä, mutta jos te niitä innostutte kertomaan, niin uskon kyllä kaiken, mitä sanotte. Mikään tarina ei liene niin vauhdikas, etteikö se olisi voinut oikeasti tapahtua.

Näitä tarinoita kuulemme epäilemättä ainakin kauppakamarin hallituksen puheenjohtajalta, joka puhuu tässä tilaisuudessa minun jälkeeni.

Itse ajattelin keskittyä tässä puheenvuorossani Venäjä-suhteidemme nykypäivään sekä talouden kuvaan vähän laajemminkin.

Aloitetaan tästä päivästä, tai tarkemmin ottaen eilisestä. Kuten ehkä tiedättekin, järjestettiin eilen Moskovassa suomalais-venäläisen hallitustenvälisen talouskomission yhteiskokous. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen sekä varapääministeri Dmitri Kozakin johdolla pidetty kokous meni hyvin. Positiivisten sisältöjen lisäksi tuohon kokoukseen liittyi myös koko joukko symboliikkaa.

Ensinnäkin itse instituutio, hallitustenvälinen talouskomissio. Sen olemassaolo vielä 2010-luvulla kertoo omaa kieltään siitä, miten Suomen ja Venäjän väliset taloussuhteet tänäkin päivänä rakentuvat. Vaikka bisneksen tekevät yritykset ja vaikka talouden kuva Venäjällä on viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana muuttunut valtavasti, vaikuttaa taustalla edelleen vahva hallitusten välinen linkki.

Talouskomissio on tukirakenne, joka on osin varsin ritualistinen, mutta monella tapaa myös erittäin hyödyllinen työkalu maidemme välisten taloussuhteiden hoitamiseksi. Sen merkitys ei ole viime vuosina ainakaan vähentynyt, kun Venäjällä valtion ote taloudesta on entisestään tiivistynyt. Talouskomissio on erinomainen foorumi esimerkiksi yritysten toimintaympäristön toimivuutta koskevalle keskustelulle. Sen työryhmissä käydään arvokkaita keskusteluja useista sektoriteemoista liikenteestä pk-yrittäjyyteen. Sen työryhmät ovat myös väylä yhteistyöhön monien Venäjän alueiden kanssa.

Toiseksi, suurta symboliikkaa liittyi myös siihen, että talouskomission yhteiskokous järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun 2013. Maaliskuussa 2013 maailma nimittäin näytti vielä kovin toisenlaiselta kuin nyt. Silloin Suomen ja Venäjän kauppa- ja taloussuhteissa mentiin vielä täyttä vauhtia eteenpäin. Venäjä kuului vientimaidemme kärkikolmikkoon kisaten tasapäisesti kakkossijasta Saksan kanssa. Venäjän osuus kokonaisviennistämme oli kymmenisen prosenttia. Öljybarrelin hinta oli noin 100 dollaria. Ja Jokeritkin pelasi vielä SM-liigassa.

Sen jälkeen tulivat Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa, ja niiden seurauksina EU:n Venäjälle asettamat talouspakotteet. Kuvaan tulivat mukaan myös öljyn hinnan lasku ja ruplan kurssilasku. Ja kaiken taustalla nousivat entistä selvemmin esiin Venäjän talouden rakenteelliset ongelmat. Viimeisimpien, elokuun 2016 tullitilastojen mukaan Venäjä on vientimaamme numero viisi Saksan, Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Alankomaiden jälkeen 5,5 prosentin osuudellaan kokonaisviennistämme. Kiina ja Iso-Britannia kolkuttelevat aivan sen kannoilla. Öljybarreli maksaa tällä hetkellä rasauksen verran alle 50 dollaria.

Eilinen kokous oli ensimmäinen Suomen ja Venäjän hallitustenvälisen talouskomission yhteiskokous EU:n Venäjä-pakotteiden aikakaudella. Suomi ei suinkaan ollut ensimmäinen EU-maa, joka talouskomission kokouksen näissä oloissa järjesti – edelle oli ehtinyt jo koko joukko muita jäsenmaita. On selvää, että näissä kokouksissa käsitellään vain niitä talouden sektoreita, jotka ovat pakotepolitiikan ulkopuolella. On myös selvää, että EU-pakotteet pysyvät voimassa kunnes Minskin sopimuksen toimeenpanossa on edistytty. Tällä hetkellä sen suhteen ollaan yhä edelleen vasta lähtökuopissa.

Samalla Venäjän suuntaan ylläpidettävän keskusteluyhteyden merkitys tunnustetaan myös EU:ssa nyt laajasti, ja Suomen roolia tässä arvostetaan. EU-kumppanimme tietävät, että viestimme Venäjästä ovat samanlaisia kaikilla eri foorumeilla. Vaikka olemme sataprosenttisen sitoutuneita pakotteisiin, pidämme tärkeänä sitä, että voimme kehittää taloussuhteitamme pakotteiden ulkopuolisilla sektoreilla.

Teemme tämän siksi, että tiedämme, että ihmisten ja yritysten kontaktit ja hyvinvointi ovat yksi naapuruussuhteemme kivijaloista. On luonnollista ja tärkeää, että naapurit ovat toistensa kanssa tekemisissä silloinkin, kun monista asioista ollaan ylätasolla perustavanlaatuisesti eri mieltä. Yksikään erimielisyys ei ole ratkennut ilman sitä, että keskustellaan ja kuunnellaan ja että keskustelukumppaniin suuristakin näkemyseroista huolimatta suhtaudutaan arvostavasti.

Jatkan itse ajatustenvaihtoa oman kollegani, pääministeri Dmitri Medvedevin kanssa vielä ennen vuodenvaihdetta, kun hän tulee vierailulle Suomeen. Molempien osapuolten kannalta kiinnostavaa ja hyödyllistä puhumista löytyy varmasti muun muassa talouden, ympäristön ja arktisten kysymysten kaltaisista asioista.

Olemme laittaneet ilolla merkille sen, että venäläismatkailijoiden määrä Suomessa on jälleen kääntynyt kasvuun. Tämä on tärkeää etenkin Kaakkois- ja Itä-Suomelle. Oli ilo lukea myös marraskuun alussa julkistettua Venäjän-kaupan barometriä, jonka mukaan monet Venäjän-kaupan indikaattorit välittivät markkinatilanteesta pitkästä aikaa positiivisia viestejä. Venäjän-markkina on Suomelle ja suomalaisille yrityksille tärkeä, myötä- ja vastamäessä.

Mutta siitä ei tietysti päästä mihinkään, että Venäjän yleinen kehitys on mielestämme huolestuttavaa sekä maan sisäisten että maan ulkoisten toimien valossa.

Olen itse pitänyt tärkeänä sitä, että voisimme demystifioida Venäjää – ettei se olisi aina ja ikuisesti vain asiaan jo vuosikymmeniä vihkiytyneiden, enimmäkseen miespuolisten asiantuntijoiden tutkimusaihe, josta ei voida puhua ilman syvää rintaääntä ja merkitseviä katseita. Helppoa tämä demystifiointi ei tällä hetkellä tosin ole, niin kiharaista Venäjän toiminta on viime vuosina ollut.

Mutta tätä työtä täytyy jatkaa. Siihen tarvitaan faktoihin perustuvaa, laajapohjaista, moniäänistä ja ennakkoluulotonta tutkimusta ja keskustelua. Yhtä totuutta ei Venäjästäkään ole. Jää meidän jokaisen omaksi tehtäväksi yhdistää eri lähteistä tuleva tieto kussakin tilanteessa tarvittaviksi johtopäätöksiksi.

Hyvän Venäjä-tutkimuksen ja -keskustelun tuottamiseen tarvitaan kielitaitoa ja jalkatyötä. Siihen tarvitaan teidän kaltaisianne ihmisiä, jotka elävät ja toimivat tämän naapuruussuhteen arjessa.

Arvoisat kuulijat,

puhutaan sitten vähän vienninedistämisestä. Tällä viikolla paitsi pidettiin talouskomission kokous, myös kerrottiin Team Finland -verkoston uudistamisesta.

Team Finland on tärkeä, hyödyllinen, suorastaan välttämätön konsepti. Monet keskeiset yritysten kansainvälistymisen ja vienninedistämisen parissa vaikuttavat suomalaistoimijat ovat sen ansiosta alkaneet tehdä parempaa yhteistyötä kuin koskaan aiemmin. Myös Suomalais-Venäläinen kauppakamari on Venäjän-markkinoilla hyvin keskeinen osa Team Finland -yhteistyötä.

Mutta tämä työ vaatii jatkuvaa kehittämistä ja evoluutiota. Siksi julkistimme elinkeinoministeri Olli Rehnin johdolla tiistaina askelmerkit sille, miten Team Finland -verkostoa tullaan kehittämään edelleen kahdessa vaiheessa.

Ensimmäisinä, nopealla aikataululla jalkautettavina toimenpiteinä terävöitämme sitä teidänkin kannaltanne kaikkein keskeisintä asiaa, eli yritysrajapintaa. Ennen kaikkea pk-yritysten kansainvälistymistä tukevat palvelut määritellään entistä selkeämmin. Osana maakuntauudistusta organisoimme kuntien, maakuntien ja valtakunnalliset kansainvälistymispalvelut saumattomaksi kokonaisuudeksi. Otamme käyttöön kansainvälistymistä tukevan palvelusetelin. Samalla uudistamme Team Finland -verkoston operatiivista ohjausta niin, että vastuu yritysrajapinnassa tapahtuvasta ohjauksesta annetaan työ- ja elinkeinoministeriölle, joka on toki myös SVKK:n emokonserni valtionhallinnossa.

Toisessa vaiheessa, eli hallituksen huhtikuun lopulla tapahtuvaan puolivälitarkasteluun mennessä, tulemme arvioimaan muun muassa ulkomaanverkostomme toimivuutta ja sen resurssien riittävyyttä. On selvää, että tällä hetkellä häviämme monille verrokkimaillemme ulkomailla tapahtuvassa vienninedistämisen kenttätyössä ihan sen vuoksi, että meillä ei ole maailmalla riittävästi henkilöstöä – kirjoittavia ja kätteleviä käsipareja, juoksevia jalkoja, puhuvia päitä.

Team Finland -verkoston uudistamistyö jatkuu evoluution omaisena siis myös tiistaina julkistetun työryhmäraportin jälkeen. Toivon, että te yritysten edustajina annatte verkoston suuntaan rakentavaa palautetta – ja myös kiitosta, jos siihen aihetta on. Tätäkin työtä tehdään yhdessä.

Hyvät kuulijat,

Itämeren alueen turvallisuustilanne huolestuttaa, britit ovat lähtemässä EU:sta ja Trumpista tulee Yhdysvaltain presidentti. Mielissämme on monia kysymyksiä, taivaanrannassa on monia epävarmuustekijöitä.

Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää se, että seinät eivät huoju sivutuulessa, että oma kotipesämme on kunnossa. Että yhteiskunta keskustelee ja hengittää, että ihmiset voivat hyvin. Että elämä on turvallista. Että talous saadaan terveelle pohjalle ja kasvukäyrälle.

Hallitukseni viettää puolitoistavuotispäivää ensi viikolla. Keskeinen tehtävämme on ollut laittaa Suomen talous kuntoon, vaikka muitakin haasteita matkan varrelle on tullut.

Vielä emme ole maalissa, mutta suunta on nyt hyvä. Talous on kääntynyt varovaiseen kasvuun, työttömyys on laskussa. Hallitus on tehnyt koko joukon omia toimiaan, mutta tärkeintä on tietysti se, että yritykset pärjäävät ja uskaltavat investoida ja työllistää. Meillä on viime ajoiltakin hienoja uutisia niin Turun telakalta kuin Uudenkaupungin autotehtaaltakin. Tällaisten suurten otsikoiden takana tapahtuu myös paljon muita positiivisia asioita. Kohtaamiset yritysten ja yrittäjien kanssa eri puolilla Suomea antavat minulle joka kerta uskoa siihen, että kohta satavuotiaalla Suomella on edessään aivan erinomainen tulevaisuus.

Rohkaisin viime elokuun Team Finland -päivässä suomalaisia yrityksiä Suomi 100 -tekoihin, ja teen sen myös nyt: Suomi antanut meille sata vuotta ja nyt on meidän vuoromme antaa panoksemme Suomen tulevaisuudelle.

Millaista uudenlaista yhteistyötä, yhdessä tekemistä ja osallistumista juuri sinun yrityksesi haluaisi antaa Suomelle lahjaksi? Yhteiskunnan näkökulmasta yrityksen tehtävä on tuottaa toimialueelleen taloudellista hyvinvointia. Investoida ja työllistää. Antakaa siis lahja satavuotiaalle Suomelle – työllistäkää ja investoikaa.

Lähes viisikymmentä yritystä on jo hyväksytty myös Suomi 100 -yrityskumppaneiksi. Vielä tässä kuussa lanseerataan yrityskumppanuusmalli nimenomaan pienille yrityksille. Kaikilla on siis mahdollisuus tulla mukaan juhlavuoden viettoon.

Hyvät naiset ja herrat,

kohteliaisiin juhlapuheisiin kuuluu yleensä maininta siitä, että ”maidemme välillä on paljon käyttämätöntä potentiaalia”. Lensin itse heinäkuussa yli koko Venäjänmaan Mongoliaan EU–Aasia-huippukokoukseen ja saatoin matkaan käytettyjen tuntien mittaan todeta, että Venäjää voi markkina-alueena kuvata yhä uudelleen ainakin laatusanalla ”laaja” – eikä jokaiseen niemeen ja notkoon varmasti vielä liukkainkaan suomalainen kaupparatsu ole ennättänyt.

Mutta laajalla markkinalla tarvitaan toki fokusta, ja siellä tarvitaan kovaa työtä. Ja sitä te kaikki siellä teette. Suomella ja suomalaisilla yrityksillä on Venäjällä edelleen vahva maine. Suomalaiset yritykset ovat Venäjällä myös merkittäviä työllistäjiä ja investoijia.

Yhtä tärkeää on se, että virta kulkee myös toiseen suuntaan. Venäläiset yritykset ja investoinnit ovat lämpimästi tervetulleita Suomeen.

Toivotan 70-vuotiaalle Suomalais-Venäläiselle kauppakamarille sekä teille kaikille Venäjän-markkinoilla toimiville yrityksille venäläiseen tapaan kolmea asiaa – onnea, menestystä ja kukoistusta!

Puheeni Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan 40-vuotistilaisuudessa

Tiistai 22.11.2016 klo 17:38

(muutosvarauksin)

Arvoisat Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan jäsenet,

Hyvät naiset ja herrat,

turvallisuuspolitiikka, maanpuolustus ja Suomen valmius kohdata kriisejä ovat näinä päivinä kaikkien huulilla. On yhtäältä huolestuttavaa, että niistä on tarvetta käydä vakavaa keskustelua, sillä se kertoo paljon maailmasta, jossa elämme.

Toisaalta on kuitenkin erittäin rohkaisevaa huomata, että keskusteluvalmius ja keskustelun taso näistä asioista on Suomessa nousussa. Tästä kiitos kuuluu kaikille niille toimijoille, jotka tekevät hartiavoimin töitä sen puolesta, että keskustelu ja analyysi turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta olisi faktoihin perustuvaa, laajapohjaista ja ennakkoluulotonta.

Yksi tällaisen keskustelun ylläpitäjistä on jo 40 vuoden ajan ollut Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Haluankin esittää MTS:lle parhaat kiitokseni sen tekemästä työstä sekä parhaat onnitteluni tämän merkkipaalun saavuttamisesta. Vahva työnne jatkukoon – nelikymppisen parhaat vuodet ovat tunnetusti vasta edessä.

Pidän erittäin arvokkaana sitä, että MTS:n työssä kohtaavat puoluerajat ylittävä parlamentaarinen yhteistyö ja laajempi yhteiskunnallinen asiantuntemus turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta. Turvallisuuspolitiikka ja maanpuolustus ovat aihepiirejä, joiden käsittelyssä tarvitaan päiväkohtaisten agendojen yläpuolelle nousevaa pohdintaa. Tämä on viime vuosina vain korostunut, kun turvallisuusuhat ovat moninaistuneet ja toimintaympäristömme läpinäkyvyys on heikentynyt.

MTS tunnetaan paitsi seminaareistaan, myös vuosittaisista mielipidetutkimuksistaan, joita seurataan ja luetaan tarkasti. Tämän vuoden raportti on tulossa joulukuun alussa, ja tulee olemaan hyvin mielenkiintoista nähdä, miten kulunut vuosi 2016 monine värikkäine käänteineen on heijastunut suomalaisten mielipideilmastoon.

MTS aloitti työnsä vuonna 1976, jolloin Jimmy Carter valittiin Yhdysvaltain presidentiksi ja Helmut Schmidt uudelleen Länsi-Saksan liittokansleriksi. Kiinassa Mao Zedong kuoli, ja Neuvostoliitossa Leonid Brežnev täytti 70 vuotta. Ajat ovat muuttuneet melkoisesti, vaikka samat maat tai niiden perilliset otsikoissamme tälläkin hetkellä ovat.

Hyvät kuulijat,

maanpuolustus on yhteinen asiamme. Sen keskiössä on luonnollisesti sotilaallinen maanpuolustus, joka on kehittynyt muuttuvien aikojen mukana siihen muotoon, jollaisena sen tänään näemme niin varuskunnissa kuin puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissäkin. Sen rinnalla ja sitä täydentäen miehet ja naiset eri puolilla Suomea tekevät erinomaista vapaaehtoista maanpuolustustyötä.

Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä pohtia sitä, mitä muuta Suomen ja suomalaisen yhteiskunnan puolustamiseen tässä hetkessä ja ajassa kuuluu.

Olemme nimittäin Suomessa ja monissa muissa länsimaisissa yhteiskunnissa olleet viime aikoina eri syistä hyvin perustavanlaatuisen kysymyksen äärellä siitä, mikä on yhteiskuntiemme reaktio- ja toimintakyky nopeasti muuttuvassa todellisuudessa. Miten yhteiskuntamme vastaa uusiin haasteisiin, ja miten saamme kansalaisemme muutokseen mukaan?

Britanniassa äänestettiin kesällä EU:sta lähtemisen puolesta. Yhdysvalloissa valittiin presidentiksi henkilö, jonka valintaa monet pitivät viimeiseen saakka hyvin epätodennäköisenä. Euroopassa on tulevan vuoden aikana edessä joukko vaaleja, joissa yhteiskunnallinen ilmapuntari voi värähtää uuteen asentoon.

Demokraattisen järjestelmän täytyy kestää erilaiset vaalitulokset. Mutta vielä tärkeämpää on se, että demokratia kestää myös vaalitulosten jälkeiset ajat – siis sen, miten instituutioita ja valtaa käytetään.

Demokraattisten instituutioiden ja toimintatapojen arvostus on huolestuttavalla tavalla rapautumassa. Perusarvojen ja -vapauksien loukkauksista on tulossa pelottavan hyväksyttyjä. Sananvapautta käytetään liian usein väärin. Kansainvälisen oikeuden peruspilareita ja käytänteitä ylenkatsotaan. Totuus ei ole niin tärkeää, kunhan kerrottu juttu muuten lentää.

Suomessakin tilanne on viime vuosina muuttunut. Samaa mieltä ei kaikkien totisesti tarvitse olla, päinvastoin. Yhteiskuntaamme saa haastaa muuttumaan ja suoriutumaan paremmin. Ihmisten huolet ovat todellisia.

Mutta pystyykö nykyinen yhteiskuntarakenteemme käsittelemään noita huolia? Onko poliittisella järjestelmällä enää riittävää legitimiteettiä? Valikoituuko avainpaikoille jatkossa pragmaattisia ongelmanratkaisijoita vai helppoja ratkaisuja tarjoavia populisteja? Kansan hiljainen enemmistö jää yhä useammin katsomopaikoille seuraamaan, kun äänekkäimmät ryhmät muokkaavat ilmapiiriämme ja toimintatapojamme.

Tässä tulemme maanpuolustuksen laajempien peruskysymysten äärelle, nimittäin demokraattisen yhteiskuntamme kivijalkojen puolustamiseen. Myös tällainen maanpuolustus kuuluu meistä jokaiselle puoluepolitiikkaan, sukupuoleen, ikään, syntymämaahan, etniseen taustaan tai uskontoon katsomatta. Suomi on yhteinen asiamme, ja me rakennamme ja puolustamme sitä myös vastaisuudessa yhdessä. Avoimesti, moniäänisesti, kuuntelevasti, suvaitsevaisesti.

Tämä on erityisen tärkeä asia muistaa nyt, kun olemme aivan satavuotisjuhlamme kynnyksellä. Satavuotias Suomi ei ole ulkomuseo, vaan yhteinen elävä kotimme.

Hyvät naiset ja herrat,

viittasin jo edellä siihen, että vuodesta 2016 on jo nyt tullut kovin tapahtumantäyteinen, vaikka vuotta on vielä yli kuukausi jäljellä.

Tämä on saanut jotkut tahot kiirehtimään sitä, että Suomen pitäisi nopeasti päivittää käsitystään maailmanpolitiikan suuresta kuvasta. Konkreettisesti on esitetty muun muassa sitä, että kesällä eduskunnan käsittelyyn annettua valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa tulisi jo nyt päivittää; Britannian Brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin valinnan Yhdysvaltain presidentiksi katsotaan muuttaneen suursäätilaamme merkittävästi.

On totta, että molemmat mainitut tapahtumat ovat monessa suhteessa historiallisia ja niillä tulee olemaan merkittäviä seurauksia sekä Euroopassa että kansainvälisessä politiikassa laajemminkin.

On kuitenkin muistettava, että Britannia ei ole vielä edes virallisesti jättänyt eroanomustaan eikä Trump ole astunut virkaansa. Ulkopolitiikka on kestävyyslaji, eikä johtopäätöksiin kannata hypätä starttipistoolin ensimmäisestä laukaisusta.

Kesäkuussa valmistunutta ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa ei myöskään kirjoitettu mihinkään staattiseen ideaalitilanteeseen. Sen toimintaympäristökuvaus alkaa lauseella: ”Voimakas muutos ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristössä jatkuu niin Suomen lähialueilla kuin maailmanlaajuisesti.” Samassa yhteydessä todettiin myös: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muuttuneelle toimintaympäristölle ovat ominaisia muutoksen nopeus ja ennustamattomuus.”

Lisäksi huomioitiin se, että ulkoisilla muutoksilla on monenlaisia vaikutuksia Suomen sisäiseen kehitykseen, sisäiseen turvallisuuteen ja yhteiskunnan kriisinkestokykyyn. Näitä teemoja käsiteltiin myös toukokuussa julkistetussa sisäisen turvallisuuden selonteossa.

Tämän lisäksi olemme tehneet viime vuosina erittäin tärkeää, hallinnonalojen rajat ylittävää työtä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden hahmottamisessa. Kyber- ja hybridiuhkien kaltaiset ilmiöt haastavat meitä jatkamaan tätä työtä edelleen.

On tärkeää katsoa maailmaa sellaisena kuin se on – ei sellaisena kuin haluaisimme sen olevan.

Tällaiseen maailmaan laadimme nyt myös puolustusselontekoa, jonka valmistelu on jo pitkällä. Tulemme siinä päivittämään analyysimme Suomen sotilaallisesta toimintaympäristöstä ja linjaamaan sen, mitä puolustuskykymme ylläpito tulee merkitsemään. Puolustusselonteko on monella tapaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ”sisarselonteko” – on selvää, että esimerkiksi näiden molempien selontekojen toimintaympäristöanalyysi on samanlainen.

Haluan tässä yhteydessä esittää erityiskiitokseni eduskunnan seurantaryhmälle, joka on ollut mukana molempien selontekojen valmisteluprosesseissa. Seurantaryhmä on ollut erinomaisen aktiivinen ja sitoutunut työhönsä ja antanut valmisteluprosessiin arvokkaita kommentteja.

Hyvät kuulijat,

EU ei ole pystynyt tarjoamaan terrori-iskujen ja alueellisen epävakauden huolestuttamille kansalaisilleen riittävää turvallisuuden tunnetta. Tämä on aivan keskeinen asia, jota unionin tulee petrata sekä kansalaistensa että oman itsensä vuoksi. Syyskuun epävirallisessa EU-päämiesten kokouksessa Bratislavassa totesimme, että EU ei ole täydellinen, mutta se on paras välineistä, joilla voidaan vastata uusiin haasteisiin. Näistä haasteista keskeisimpiin kuuluu sisäinen ja ulkoinen turvallisuus.

EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys ei siis maailman myllerryksessä pienene vaan päinvastoin vahvistuu. Sama johtopäätös on vedetty myös monissa muissa meille läheisissä EU-jäsenmaissa. Voimme unionin sisällä tehdä paljon enemmän jo aiemmin sovittujenkin päätösten toimeen panemiseksi. Me olemme Suomena valmiita kantamaan oman osuutemme unionin vahvistamisesta turvallisuusyhteisönä.

Tästä yksi osoitus on se, minkä tekin varmasti eilen uutisista kuulitte: olemme viime kuukausina aktiivisesti selvittäneet mahdollisuutta perustaa EU:n hybridiosaamiskeskus Suomeen. Selvitystyö on edennyt nopeasti ja hyvin. Taustalla tässä oli kuluvan vuoden huhtikuussa julkistettu EU:n hybriditiedonanto. Sen toimenpidesuosituksiin sisältyi kehotus jäsenmaille harkita hybridiuhkien vastaisen osaamiskeskuksen perustamista. Suomi tarttui asiaan ja aloitti keskustelut asiasta heti keväällä. Keskeisten kumppanimaiden vastaanotto asiaan ja Suomen johtorooliin on ollut positiivinen. Helsingissä viime viikolla pidetyssä kokouksessa kaikki mukana olleet tahot – 12 maata sekä EU:n ja Naton edustajat – ilmaisivat alustavan tukensa keskuksen perustamiselle.

Jo ennen kesäkuun Brexit-äänestystä teimme Ranskan kanssa julkilausuman, jolla peräänkuulutimme EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamista. EU-mailla täytyy olla poliittista tahtoa laajentaa yhteistyötä kriisinhallinnasta Euroopan ja eurooppalaisten turvallisuuden takaamiseen. EU:n täytyy pyrkiä vahvistamaan kilpailukykyistä ja innovatiivista eurooppalaista puolustusteollisuutta. Voimme panostaa unionissa enemmän tutkimukseen ja huoltovarmuuteen. Myös EU:n ja Naton yhteistyön strategista otetta on edelleen vahvistettava.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka voivat nousta unionin yhtenäisyyden ylläpitäjinä tärkeään asemaan. Olemme Suomena toistuvasti vahvistaneet sitoutumisemme EU:n yhteisvastuulausekkeen ja keskinäisen avunannon lausekkeen toimeenpanoon. Ne eivät ole tyhjiä kirjaimia. Tulemme EU-päämiesten kesken käsittelemään joulukuun Eurooppa-neuvostossa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian turvallisuuden ja puolustuksen alalle laadittavaa toimintasuunnitelmaa. Tulen nostamaan esille sen, että EU:n on tärkeää pystyä osoittamaan konkreettinen ja uskottava lisäarvonsa Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamisessa. Yhdessä sovittavien toimien täytäntöönpanossa tulee edetä viivytyksettä, oli kyse sitten Euroopan suojelusta tai kriisinhallintayhteistyön kehittämisestä.

Suomen kannalta on erittäin viisasta pitää huoli EU:n toimintakyvystä ja olennaiseen keskittymisestä nyt, kun sekä keskipakoisvoimat että ulkoiset paineet pitävät unionia pihdeissään.

Myös Suomen muiden kansainvälisten kumppanuuksien vahvistaminen jatkuu. Ruotsi on tässä erityisasemassa myös jatkossa. Haluamme hyödyntää edistyneen kumppanin asemamme Natossa maksimaalisesti. Tiivis kansainvälinen puolustusyhteistyö eri kumppaneiden kanssa on Suomen etujen mukaista. Siksi jatkamme monipuolista osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan ja kriisinhallintaoperaatioihin.

Yhdysvallat säilyy meille tärkeänä kumppanina niin puolustuspolitiikan saralla kuin muutenkin huolimatta siitä, mikä administraatio Washingtonissa on vallassa. Meille tärkeää on, että Yhdysvallat noudattaisi aiempia kansainvälisiä sitoumuksiaan eikä ryhtyisi toimiin, jotka heikentävät sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää. Uuden presidentin toimia on vaikea ennakoida, mutta aiempien kiinnikkeiden puuttuessa hän voi periaatteessa pystyä yllättämään kansainvälisissä toimissaan myös positiivisesti. Aika näyttää.

Venäjästä analyysimme on selväpiirteinen: sen kehitys on huolestuttavaa sekä maan sisäisten että maan ulkoisten toimien valossa. Venäjän toimet esimerkiksi Aleppon pommituksissa ovat olleet kansainvälisen oikeuden räikeitä rikkomuksia.

Samalla pidämme keskusteluyhteydettä Venäjään erittäin tärkeänä. Tämän keskusteluyhteyden merkitys tunnustetaan myös EU:ssa nyt laajasti, ja meidän rooliamme tässä arvostetaan. Yksikään konflikti tai erimielisyys ei ole ratkennut ilman sitä, että keskustellaan ja kuunnellaan ja että keskustelukumppaniin suuristakin näkemyseroista huolimatta suhtaudutaan arvostavasti. Ihmisten väliset kontaktit ovat yksi naapuruussuhteemme vakauden takeista. Tämän vuoksi pidämme myös pakotteiden ulkopuolella olevan taloudellisen kanssakäymisen ja venäläismatkailijoiden virran uudelleen vahvistumista tervetulleena.

Viime päivinä on kuultu puheenvuoroja siitä, että Suomen tulee olla varautunut tulemaan toimeen omillaan, jos suurvaltapolitiikan mannerlaatat alkavat liikkua. Tähän haluan todeta: jos tällainen tilanne syntyisikin, olisimme siihen moniin muihin maihin verrattuna hyvin varautuneita, sillä olemme pitäneet maanpuolustuskyvystämme ja -tahdostamme hyvää huolta kaikki nämä vuodet. Tästä haluan osoittaa kiitokseni niin puolustushallinnolle kuin kaikille vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekeville järjestöillekin.

Sotilasliittoon kuulumattomana maana olemme joka tapauksessa viime kädessä siinä tilanteessa, että turvallisuutemme syntyy omasta toiminnastamme. Meille on tärkeää se, että olemme valinnoillamme turvallisuuden tuottaja niin Itämeren alueella kuin laajemminkin.

Panostuksia maanpuolustukseen tulee jatkaa ja vahvistaa. Tulemme jatkossakin puolustamaan koko Suomea, ja tulemme jatkossakin pitämään huolta siitä, että maa-, meri- ja ilmavoimien toimintaedellytykset ovat kunnossa. Tulemme varautumaan niin entisiin kuin uusiinkin turvallisuusuhkiin.

Puolustusvoimien aiemmin leikattua materiaali-investointirahoitusta on hallitusohjelman mukaisesti jo asteittain lisätty Ilkka Kanervan vetämän parlamentaarisen selvitysryhmän esittämälle tasolle. Nyt valmistelussa olevassa puolustusselonteossa resurssitarkastelua jatketaan edelleen – eikä vähiten sen vuoksi, että käsillä ovat päätökset strategisten suorituskykyhankkeiden eli merivoimien aluskaluston ja ilmavoimien hävittäjähankinnan toteuttamisesta.

Uusien hävittäjien hankinnassa kyse on kansantuotteeseen suhteutettuna suunnilleen yhtä suuresta ponnistuksesta kuin 90-luvun alkupuolen Hornet-hankinnoissa. Hävittäjähankinnat ajoittuvat tälle ja kolmelle seuraavalle hallituskaudelle. Tälle ajanjaksolle osuu myös ikääntymiskulujen suurin piikki. Näiden maanpuolustuksen kannalta tärkeiden hankintojen rahoittamisesta onkin löydettävä mahdollisimman suuri parlamentaarinen yhteisymmärrys.

Tällainen suuri hankintahan tarkoittaa sitä, että puolustusbudjettimme tulee todellisuudessa olemaan keskimäärin 300–400 miljoonaa euroa suurempi kuin esimerkiksi tämän vuoden budjetin 2,9 miljardia euroa. Tästäkin on varmasti tärkeää käydä laajapohjaista keskustelua.

Vaikka emme tiedä, mikä on maailman tilanne 30 vuoden kuluttua, lienee kuitenkin varmaa, että uusi teknologia Suomen puolustamiseen tulee jatkossakin maksamaan paljon. Parlamentaarisen selonteon käsittelyn rinnalla tulen hakemaan eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa yhteisymmärrystä investointien rahoituksesta.

Arvoisat kuulijat,

vaikka hallitus itse analysoi jatkuvasti Suomen turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä, tarvitaan aiheesta myös runsaasti muuta pohdintaa ja moniäänistä keskustelua. Asiantuntijaraportit ja -lausunnot ovat tärkeä lisä analysoitaessa alati muuttuvaa ulkopoliittista toimintaympäristöämme, jossa tilannekuvamme tulee olla tarkka ja ajantasainen.

Erilaiset näkemykset auttavat meitä luomaan moniulotteisen kokonaiskuvan siitä, millaisessa maailmassa me tällä hetkellä elämme, ja millaisia vaikutuksia muutoksella on meidän kansalliseen varautumiseemme.

Tätä keskustelua jatkakaamme myös tässä tilaisuudessa.

Vielä kerran lämpimät onnittelut 40-vuotiaalle Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnalle!

Metsä - tulevaisuuden kasvulähde

Keskiviikko 16.11.2016 klo 11:00

Päättäjien Metsäakatemia 16.11.2016

(muutosvarauksin)

Arvoisat metsäakateemikot, metsien miehet ja naiset!

Päättäjien Metsäakatemia on kaksi vuosikymmentä lisännyt metsäalan tietämystä maamme keskeisten vaikuttajien keskuudessa. Samalla fooruminne on monin tavoin edistänyt erilaisten ihmisten kohtaamista, ristipölytystä yli yhteiskunnan eri sektorirajojen. Esitän heti tähän alkuun lämpimät onnittelut valtioneuvoston puolesta 20-vuotiaalle instituutiolle.

Metsäsektorin tulevaisuus ei näyttänyt kovin valoisalta, kun Metsäakatemiaa käynnistettiin 1990-luvun puolivälissä. Moni kyseenalaisti metsäteollisuuden aseman vientiteollisuutemme ja koko yhteiskuntamme tukipilarina. Jälkiteollisen palveluyhteiskunnan visionäärit kuvasivat perinteisen metsäteollisuuden auringonlaskun alana, katoavana kansanperinteenä.

Toisin on käynyt. Hallitusohjelmammekin luottaa siihen, että Suomi nousee metsästä ja olemme asettaneet sille vahvoja tavoitteita. Metsäsektori on raivannut risukoitaan ja tehnyt tilaa uudelle kasvulle. Biotalous toimii hallituksen muutoksen ajurina Suomen suunnan kääntämiseksi – kasvun ja työpaikkojen luomiseksi koko Suomessa. Ohjelmamme mukaan puun käyttöä monipuolistetaan ja lisätään 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Puun jalostusarvoa ja metsätilakokoa kasvatetaan. Sukupolvenvaihdoksia vauhditetaan. Tavoitteena on yrittäjämäinen metsätalous sekä metsien hyvä hoito.

Metsäteollisuuden uusiutumisen nopeus on yllättänyt monet. Metsäsektori on raivannut risukoitaan ja tehnyt tilaa uudelle kasvulle. Koko metsäalalla on tapahtunut iso strateginen muutos. Menneinä aikoina korjatut puut jalostettiin lähes yksinomaan sahatavaraksi, selluksi ja paperiksi. Nykyisin kuitupitoisista jakeista kilvoittelevat yhä useammat tuotteet ja toimialat. Tekstiiliteollisuus korvaa puuvillaa liukosellulla. Elintarviketeollisuus hyödyntää monipuolisesti ravinnoksi kelpaavia puun eri ainesosia. Kemian teollisuudelle puukuitu on aarreaitta.

 

Hyvät kuulijat!

Keskeisimmät kehityksenajurit metsäsektorilla ovat biotalousbuumi ja Pariisin ilmastosopimus. Metsiltämme odotetaan yhä enemmän puuta ja samanaikaisesti yhä enemmän kaikkea muuta.

Samalla kertaa metsistämme etsitään positiivisia ratkaisuja fossiilitalouden selättämiseen ja ympäristönsuojeluun. Metsällä onkin merkittävä rooli kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa.

Näiden moninaisten odotusten yhtäaikainen täyttäminen on täysin mahdollista. Pystymme tarvittaessa tuottamaan puuta vielä paljon nykyistä enemmän hyvällä metsänhoidolla ja metsänjalostuksella. Kasvu avaa mahdollisuuksia aiempaa monipuolisempaan ja laajempaan tuotantoon. Pystymme myös pitämään huolta luonnon monimuotoisuudesta sekä tarjoamaan aivan uusia palveluja metsissämme virkistäytyville ja matkaileville ihmisille.

 

Hyvät kuulijat,

Kansainvälisen kilpailukykymme kohentaminen nostaa metsäiset maaseutualueemme uudella tavalla keskiöön. Suomen pärjääminen maailmalla perustuu ennen kaikkea luonnonvaroihimme. Metsä- ja muut luonnonvaramme sijaitsevat enimmäkseen maaseutualueilla.

Valtaosa maamme vientiteollisuuden tuotannosta tahkotaan maakunnissa. Niin ikään valtaosa energiasta tuotetaan kaupunkikeskusten ulkopuolella. Jokapäiväinen leipämme tuotetaan pääasiassa maaseutualueilla. Koko ajan yhä tärkeämmäksi nouseva juomakelpoinen vesikin tulee maaseudulta.

Uskon vahvasti, että biotalous on todellakin aito hyppäys uuteen maailmaan. Siellä uusiutuvien luonnonvarojemme ja erinomaisen osaamisemme turvin pystymme tuottamaan entistä enemmän ja yhä monipuolisempaa hyvinvointia.

Luonto itsessään on valtava biojalostamo. Luonnon tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen kestävästi ja yhteiskunnan kokonaishyödyn kannalta optimaalisella tavalla edellyttää metsän eri käyttömuotojen yhteensovittamista. Tarvitaan paljon vuorovaikutusta eri intressiryhmien kesken. Tätä tarkoitusta ajatellen Päättäjien Metsäakatemia on ollut erittäin onnistunut konsepti. Sille on vahvistuva sosiaalinen tilaus tulevaisuudessa.

EU:n päättäjät tarvitsevat vahvempaa metsätietoutta. Olisiko tässä paikka Suomen rakentaa EU:n oma ”Metsäakatemia” EU:n päättäjille?  

Luonnonvarojen niukkuuden ennakoidaan olevan ihmiskunnalle jopa nopeammin eskaloituva ongelma kuin ilmaston lämpeneminen. Yhä jatkuva väestönkasvu lisää kilpailua maankäytöstä. Uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksen on pakko laskea, mutta samalla aikaa koetun hyvinvoinnin halutaan kaikkialla kasvavan. Painotusta on tarpeen siirtää pois uusiutumattomista luonnonvaroista kohti uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Resurssiviisaus, kiertotalous, uusiutuva energia, hiilineutraalisuus, cleantech ovat kaikki arkijärkeenkäypiä periaatteita. Vaikka noita asioita ei ole ennen vanhaan näillä nimillä kutsuttu, niin itse asiassa ne ovat kuuluneet iät ja ajat hyvään suomalaiseen huushollinpitoon; tyyliin ”vie mennessäsi, tuo tullessasi”. 

Hyvinvointi- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitsemme yhä enemmän puuta: enemmän puuta teollisuuden rattaisiin edelleen jalostettavaksi, enemmän puuta myös hiilinieluihin – niin pitkäkestoisiin puutuotteisiin kuin kasvavaan puustoon.

Kansallisen metsästrategian mukaan metsiemme hakkuumäärää on tavoitteena lisätä 15 miljoonaa kuutiometriä vuoteen 2025 mennessä. Puuntuotannollinen kestävyys ei ole silti uhattuna, sillä Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen mukaan tavoitteeseen voidaan päästä luonnon monimuotoisuus turvaten. Tämä edellyttäisi jatkossa nykyistä enemmän jättö- ja lahopuita. Myös METSO-ohjelmaa tulisi jatkaa. Tätä pitemmällekin voi visioida. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsiemme puuston kasvua on mahdollista lisätä jopa 150 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Se on useita kymmeniä miljoonia kuutioita enemmän kuin nyt.

Kun puun pitää venyä moneksi, on selvää, että puun käytön lisäämisessä puun polttaminen ei voi olla ykkösvaihtoehto. Selvää on myös se, että niin kauan kuin tässä maassa poltetaan öljyä tai kivihiiltä, kansantalouden ja ympäristön kannalta on suotavaa pitää puu energialähteiden kilpailukykyvertailuissa näitä edellä.

Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanossa auttaa olennaisesti, jos pystymme ottamaan ison loikan eteenpäin puurakentamisessa. Hiilen varastoiminen rakennuspuuhun uus- ja korjausrakentamisessa on parasta mahdollista ilmastopolitiikkaa sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä.

Jotta puun käyttöä pystytään lisäämään rakentamisessa, on puun käytön kehittäjien syytä kulkea käsi kädessä betoni-, teräs- ja lasirakentamisen kehittäjien kanssa. Puurakentamisen edistäminen on nähty ehkä liiaksi pelkästään ”puhdasoppisten” puurakennusten edistämisenä, jossa tavoitellaan puun käyttöä ainoana rakennusmateriaalina. Ehkä vielä tätä enemmän mahdollisuuksia avaa kuitenkin ”sekakäyttö” eli ajattelumalli, jossa puun osuutta lisätään läpileikkaavasti kaikessa rakentamisessa. On järkevää käyttää kuhunkin rakenteeseen ja rakennuksen osaan sellaista materiaalia, joka kyseiseen tarkoitukseen parhaiten soveltuu.

Puun kilpailukykyä rakentamisen materiaalina edistää puurakennusten terveellisyys. Ylipäänsä terveys, hyvinvointi ja virkistys ovat isoja nousevia trendejä. Niiden ympärille syntyy varmasti paljon uutta metsiin liittyvää liiketoimintaa.

 

Hyvät kuulijat,

Suomi haluaa näyttää maailmalle suuntaa. Puunkasvatuksessa ja -korjuussa meillä on jo käytössä maineikkaat paikkatietojärjestelmät ja monitavoitteisen metsäsuunnittelun menetelmät. Äänekoskelle on valmistumassa maailman ensimmäinen aito biotuotetehdas.

Älykkäät teknologiat, robotiikka, keinoäly, puettava teknologia, 3D ja sen sellaiset ovat tulevaisuuden kehittämisen avainsanoja. Niiden avulla parannetaan resurssi-, materiaali- ja energiatehokkuutta. Sovellusten kehittämisessä ohjenuorana ja tähtäimenä tulee olla kokonaishyvinvoinnin kohentaminen. On vain ajan kysymys, milloin hankalien paikkojen puunkorjuutöitä aletaan hoitaa kauko-ohjauksella robotiikan avulla.

Tarvitsemme edelleen uutta tietopohjaa, asiantuntemusta ja innovatiivisuutta. Tätä ei synny ilman monipuolista vuorovaikutusta. Ennakkoluuloton yhdessä tekeminen ja yhteistyö eri toimialojen osaajien kesken auttaa ratkomaan monimutkaisia ja kryptisiä kysymyksiä ja sitä kautta luomaan jotain kokonaan uutta. Kun Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta, juhlateemamme onkin juuri tästä syystä ”Yhdessä”.

Perinteisen puunjalostusteollisuuden rinnalle on syntymässä uusi biomateriaaliyhteisö. Metsien ja puiden monien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tarvitsemme biotaloustalkoisiin mukaan aiempaa monipuolisemman joukon asiantuntijoita: uusia ihmisiä alan sisälle tekijöiksi, alan liepeille kehittäjiksi, uusien impulssien tuojaksi ja vastavuoroisesti muille toimialoille viestiä viemään. Tarvitsemme uusia nuoria ja jo muilla sektoreilla kannuksensa hankkineita kokeneita konkareita.

Pari vuotta sitten valmistuneen Suomen biotalousstrategian tavoitteeksi asetettiin luoda alalle huimat 100 000 työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Biotalouden ytimessä olevaa metsäalaa palvelevat koulutuskanavat eivät tähän tietenkään riitä - eikä niiden tarvitsekaan riittää. Biotalouden on tarjottava mieluisia maalintekopaikkoja myös sellaisille ihmisille, joita käsitteet ”kiintokuutio” tai ”koivusellu” eivät energisoi. Biotalouden on pystyttävä houkuttelemaan pariinsa myös kemistejä, ekonomeja ja humanisteja – kuin myös taiteilijoita ja nikkareita.

Päättäjien Metsäakatemia on osaltaan vaikuttanut siihen, että olemme nyt saavuttaneet tilanteen, jossa meidän ei enää tarvitse kääntää metsäsektorin kehityksen suuntaa - vaan pikemminkin meidän tarvitsee vain edesauttaa jo hyvään vauhtiin päässyttä muutosta.

Toivotan Päättäjien Metsäakatemialle jatkuvaa menestystä pitkälle tulevaisuuteen sekä kaikille teille akateemikoille energiaa ja valoa alkavaan talvikauteen!

Ratkaisuja lokapolitiikan sijasta

Perjantai 11.11.2016 klo 17:21

Julkaistu alunperin Maikkarin nettikolumnina 11.11.2016

Yhdysvalloissa käytiin juuri likaisimmiksi ikinä luonnehditut presidentinvaalit. Valitettavasti nyt on selkeitä merkkejä siitä, että Suomessa kehitys on menossa samaan suuntaan. Tällä viikolla kotimaan politiikassa on nimitetty hallituspuolueiden puheenjohtajia kolmeksi rosvoksi. Tämähän on kuin suoraan Trumpin puheista.

Opposition retoriikka on kääntynyt tällaiseksi, kun he ovat huomanneet, että tämä hallitus toimii kunnianhimoista hallitusohjelmaa noudattaen Suomen suunnan muuttamiseksi. Toisin kuin edellinen hallitus, joka ei saanut mitään aikaiseksi, tämä hallitus vie määrätietoisesti asioita eteenpäin.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Olen aina uskonut asioista sopimiseen ja yhteistyöhön.

Tulin politiikkaankin hakemaan ratkaisuja Suomen ongelmiin. Monien muiden tavoin minua ärsytti se, että poliitikot haukkuivat toisiaan jopa henkilökohtaisuuksiin mennen, puhuivat toistensa ohi ja ymmärsivät toisiaan tahallisesti väärin. Vaikka politiikassa asiat ovat äärimmäisen hankalia, toista ihmistä on kunnioitettava.

Siksi olen pitänyt alusta alkaen ehdottoman tärkeänä, että oma puolueeni pysyy sivistyneellä linjalla, eikä lähde muiden mustamaalaamisen tielle. Näin toimimme viime vaalikaudella oppositiossa. Näin olemme toimineet myös tällä vaalikaudella, kun vaaleissa saimme suomalaisilta luottamuksen Suomen kuntoon laittamiseksi.

Itse kukin päättää, miten politiikassa toimii. Joudun kuitenkin vakavasti kysymään, miten muiden mustamaalaaminen edistää ratkaisujen aikaansaamista niihin ongelmiin, joita meillä on. Itse ajattelen, että kohta satavuotias Suomi ja suomalaiset ansaitsevat parempaa.

Me olemme pienenä kansakuntana pärjänneet aina, kun olemme pystyneet uudistamaan tätä maata ja puhaltamaan yhteen hiileen. Nyt jos koskaan näitä molempia tarvitaan. Suomen tilanne on parempi kuin puolitoista vuotta sitten hallituksen aloittaessa. Työ on kesken.

Laitamme voimavarat myös jatkossa yhdessä sovitun hallitusohjelman toteuttamiseen, jotta työllisyys saadaan paranemaan, palvelut turvattua tasa-arvoisesti koko Suomessa, pidettyä huolta heikompiosaisista ja maamme velaksi eläminen aikanaan loppumaan. Käymme mielellämme keskustelua myös opposition kanssa etenkin kaikista rohkeista ratkaisuista työllisyyden parantamiseksi.

Suomessa ja maailmalla on paljon epävarmuutta. Ymmärrän hyvin, että moni on huolissaan tulevaisuudesta. Päättäjien on otettava nämä tunnot vakavasti. Maailman muuttumista emme kuitenkaan saa pysähtymään, niin turvalliselta kuin se tuntuisikin.

Siksi itse kunkin kannattaa pohtia, haluammeko olla muutoksen vietävänä vai sitä tekemässä. Itse valitsen jälkimmäisen ja aion myös tulevaisuudessa laittaa voimavarani olennaiseen: ratkaisujen hakemiseen Suomen ja suomalaisten ongelmiin, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa. Ongelmat eivät populismilla ratkea. Lokapolitiikka ei nosta Suomea eikä tuo maahamme yhtään työpaikkaa lisää.

Vaalien merkityksestä

Perjantai 11.11.2016 klo 13:37

Kolumni on julkaistu alun perin Maaseudun Tulevaisuudessa 11.11.2016

Heräsimme keskiviikkoaamuna uutisiin Yhdysvaltain vaalituloksesta. Donald Trumpin voitto tuli yllätyksenä tiedustusvälineille ja mielipidetiedustelujen tekijöille. Tämäkin todistaa sen, että mielipidetiedusteluilla on lähinnä viihdearvo. Samoin on käynyt Suomessa ja Brexit-äänestyksessä Iso-Britanniassa.

Yhdysvaltain vaalikampanja oli tällä kertaa poikkeuksellisen värikäs ja likainenkin. Siihen nähden oli hienoa nähdä, miten rakentavasti molemmat ehdokkaat vaalituloksen ratkettua kannustivat äänestäjiä yhteiseen työhön kansakunnan hyväksi. Yhteistyötä nyt varmasti tarvitaankin, niin syviksi kahden äänestäjäryhmän väliset juoksuhaudat ehdittiin kaivaa.

Yhdysvaltain vaaleissa kiteytyi länsimaisia demokratioitamme tällä hetkellä kohtaava syvällinen haaste. Viihteellinen populismi jyrää yhä useammin faktapohjaisen politiikan yli. Keskustelu muuttuu liian nopeasti huuteluksi, joka poteroituu vastakkaisiin näkemyksiin erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kaikki äänestäjät eivät koe, että perinteinen politiikka tarjoaa riittäviä vastauksia tai vaikuttamisen mahdollisuuksia. Mielipidetiedustelut eivät kaikilta osin pysty heijastelemaan kansalaisten todellisia mielipiteitä. Myös medialla on vaikeuksia saada kiinni yhteiskunnan sydämenlyönneistä. 

Kansa ei äänestä väärin. Demokraattisten vaalien tehtävänä on valita kansalle ne edustajat, jotka kansalaiset kokevat omikseen. 

Yhdysvaltain vaalituloksen ohella myös esimerkiksi kesäkuinen Brexit-äänestyksen tulos tuli kuitenkin monille yllätyksenä. Nämä molemmat äänestykset – sekä niiden kampanjavaihe että niiden tulos – antavatkin paljon ajattelun aihetta. Kohtaako perinteinen politiikanteko enää äänestäjiä?

Meille kaikille tärkeimpiä arjen kysymyksiä ovat työpaikka, ruuan hinta, päiväkodit, koulut, terveydenhuolto, vapaa-aika – ja niin edelleen. Näiden peruspalikoiden tulee jokapäiväisessä elämässä olla kohdallaan. 

Erityisesti meidän päätöksentekijöiden velvollisuutena tulee kuitenkin olla se, että arjen kysymysten ohella pidämme koko ajan mielessä myös isomman kuvan ja yhteiskunnan laajemmat haasteet. 

Olen itse pohtinut paljon sitä, miten globalisaatio ja talouden, teknologian sekä työelämän murros on vaikuttanut myös suomalaiseen arkeen. Muutos on ollut nopeaa. Se on hyödyttänyt meitä paljon – ajatellaanpa vaikka taskussa kulkevia nettiyhteyksiä tai joustavia etätyömahdollisuuksia.   

Samalla esimerkiksi digitalisaatio kuitenkin haastaa työpaikat ja työn tekemisen tavat. Tätä kehitystä emme voi pysäyttää emmekä kääntää takaisin päin, mutta voimme kuitenkin yrittää hallita sitä – ja ennen kaikkea voimme yrittää kääntää sen mahdollisuudeksi. Tämä kuitenkin vaatii paljon paitsi yhteiskunnalta, myös jokaiselta yksilöltä. 

Tällainen muutos on nopealiikkeinen mutta osin huomaamaton; se ei tule kello kaulassa. Tällaisen muutoksen ymmärrettäväksi tekeminen ei ole helppoa. Luulenpa, että esimerkiksi tämän vuoksi äänestäjiin on helpompi vedota lupaamalla paluu entiseen, jolloin kaiken muistellaan olleen selvempää. 

Ongelma on vain se, että kelloa ei voi kääntää taaksepäin – entiset ajat eivät palaa. 1970-luvulta ei peruutettu 1930-luvulle vaan tultiin 2010-luvulle. Ja suunta on vastedeskin eteenpäin. 

Myös Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena elää tämän uuden ajan ytimessä, monilta osin sen airuena. Siksi on vaikeaa nähdä, että sielläkään voitaisiin keksiä peruutusvaihteella toimiva aikakone.

Siksi on entistäkin tärkeämpää, että muutoksessa pidetään kaikki mukana.

Prime Minister Sipilä's Speech at the Nordic Investment Bank´s 40th Anniversary Seminar in Copenhagen

Torstai 3.11.2016 klo 20:31

check against delivery

Dear Colleagues, Friends,

Today, we are celebrating the 40th anniversary of Nordic Investment Bank. And as with all such celebrations, this gives us a good opportunity to take stock of the past. But of course, we should also take a look at the future. 

Nordic Investment Bank, or “NIB” as we call it, is an outcome of Nordic co-operation – although it was, we recall, rather a long time in the making. In fact, the first attempt to establish the Bank was back in the 1950s in connection with the unrealised plans for a Nordic customs union.

The second attempt came as part of the preparations for a Nordic Economic Union, Nordek, which also failed to come about. Well, even we Nordics can’t always succeed!                                          

After the collapse of Nordek, it took another five years for the Nordic countries to make a third attempt. This time, against the backdrop of the oil crisis, the negotiations proceeded rather rapidly. The Ministers for Nordic Cooperation finally signed the agreement establishing Nordic Investment Bank, and in 1976 the Bank started its operations.

But this didn’t happen without heated debate. For instance, some representatives from the right of the political spectrum in Norway and Denmark thought that the Bank was too left-wing, while the Finnish Communists were against the Bank for exactly the opposite reason. 

Another issue debated at the time was the location of the Bank’s headquarters. Finns were eager to have the Bank in Helsinki, which was still lacking an important Nordic institution. It is said that it was thanks to the Swedish Prime Minister, Olof Palme, that Helsinki was finally chosen. He saw that the Bank would bring Finland closer to the Nordic community.

From then on, the Bank’s headquarters have been in Helsinki. And by the way, that’s not the only presence the Bank has in Helsinki. Today, if you arrive at the airport in Helsinki for a meeting at the Bank’s headquarters, much of the infrastructure around you has received NIB funding: the airport, the ring road, the ring rail, the metro, the university library, and so on.  NIB may not be very visible – but the projects it finances are. Since 1976, NIB has agreed over 600 loans totalling over 10 billion euros in Finland alone.

The world has changed dramatically since the 1970s. Most importantly for us, the Baltic countries regained their independence in 1991. At that time, their economies were rather weak, and there were some serious environmental concerns, too. After years of increased co-operation, the Baltic countries joined Nordic Investment Bank in 2005. That was a truly important milestone.

Earlier today, when I met my colleagues from the Nordic and Baltic countries, we all agreed that NIB is not only a child of Nordic co-operation, but is today the most tangible institution of our Nordic–Baltic co-operation.  

For many years, regional co-operation in Northern Europe seemed to be overshadowed by deepening integration in the European Union. But as we all know, recent years have shown that the European process is not without its hiccups. An important note for us policy-makers is that the different aspects of regional co-operation are not substitutes but are complementary to each other. In fact, the importance of Nordic–Baltic co-operation seems to be only growing right now.

When NIB was established, financial markets were not functioning as well as they are today. Back then, NIB was a tool for raising capital to speed up investments in the Nordic region. It was also a tool to facilitate the integration of our economies by, for example, financing cross-border mergers and acquisitions.

Later, this approach was complemented by an environmental dimension. Nordic Investment Bank’s contribution to financing St. Petersburg’s wastewater treatment facilities is a good example of that. Since 2006, the mission of the Bank has been formalized as: financing projects that improve the competitiveness and the environment of its member countries.

What is NIB today? It is an international financial institution owned by the Nordic and Baltic countries. The Bank has a strong standing in international financial markets, which is supported by the strength of its member countries. The Bank’s outstanding lending is about 16 billion euros. This is a large portfolio for a bank with less than 200 employees. Unlike many other international financial institutions, its operations are based on sound banking principles and it pays a healthy dividend to its owners.

NIB’s added value for its customers is long-term lending, as the Bank may extend loans of up to 30 years. Professor Mazzucato, who will speak later this evening, has called this kind of funding source “patient capital”. This is a good phrase, since many long-term investments need long-term money. The commercial sector is often “impatient”, and innovations that move society forward often require a push from the state. In an ideal situation “the state” and the “commercial sector” work together. NIB is one of the platforms where this kind of co-operation takes place.

The Bank’s member countries are well-off European countries. It is good to remember that our wellbeing is based on the decisions and achievements of the past. But the biggest risk for our region would be to rest on those past achievements. Changes in the global economy will transform us very quickly into heroes of yesterday if we do not react in time.

This brings me to why NIB is so valuable to us, the member countries. NIB is a tool for us to move our societies forward through long-term financing. With only eight members, each of the owners has an equally significant impact, which is less the case in bigger multinational organisations.

However, we could ask ourselves: Are we bold enough as owners? Are we really financing the next step? Should we use NIB more by, for example, accepting a bit more risk for greater gains to society?  

NIB needs to develop all the time, and it needs to be agile and provide added value in the region. And also we, the member countries, have to keep evolving. As Professor Mazzucato will show us, we are facing many unprecedented challenges in terms of smart, sustainable and inclusive growth.

Ladies and Gentlemen,

With these words I would like to congratulate Nordic Investment Bank, our Bank, on its 40th anniversary, and give the floor to Henrik Normann, the President of NIB.