Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 21.6.2017 22:12Erinomainen ja tuloksekas tapaaminen Merkelin kanssaLue lisää »
  • 20.6.2017 14:40Tulevaisuusselonteon 1. osan lähetekeskustelu eduskunnassaLue lisää »
  • 19.6.2017 12:23Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle hallituksen parlamentaarisessa pohjassa tapahtuneesta muutoksestaLue lisää »

Blogin arkisto

Puhe Suomalais-Venäläisen kauppakamarin 70-vuotisjuhlassa 24.11.2016

Jaa |

Torstai 24.11.2016 klo 14:46


(muutosvarauksin)

Arvoisa Suomalais-Venäläisen kauppakamarin väki,

Hyvät naiset ja herrat,

Täällä taitaa olla tänään paikalla Suomen ja Venäjän välisen kaupan ”who is who”, tai kuten minulle on opetettu: ”kto jest kto”. Tämä kertoo omaa kieltään Suomalais-Venäläisen kauppakamarin merkityksestä ja arvostuksesta sekä siitä, että näitä syntymäpäiviä on haluttu tulla juhlistamaan oikein joukolla.

Myös omasta ja edustamani kollektiivin puolesta haluan toivottaa Suomalais-Venäläiselle kauppakamarille aivan erinomaista 70-vuotisjuhlaa. Kauppakamari osoittaa omalla esimerkillään erinomaisesti sen, että työuria voi pidentää ja menoa alati parantaa vielä virallisen eläkeiän taaimmaisen rajapyykin ohituksen jälkeenkin.

Vaikka omakin taustani on yritysmaailmassa ja myös kansainvälisessä liiketoiminnassa, en firmavuosinani juurikaan tehnyt kauppaa venäläisten kanssa. En siis voi vauhdittaa puhettani omakohtaisilla muisteloillani takavuosikymmenten tehdasvihkiäisistä, kauppaneuvotteluista ja kalaretkistä, mutta jos te niitä innostutte kertomaan, niin uskon kyllä kaiken, mitä sanotte. Mikään tarina ei liene niin vauhdikas, etteikö se olisi voinut oikeasti tapahtua.

Näitä tarinoita kuulemme epäilemättä ainakin kauppakamarin hallituksen puheenjohtajalta, joka puhuu tässä tilaisuudessa minun jälkeeni.

Itse ajattelin keskittyä tässä puheenvuorossani Venäjä-suhteidemme nykypäivään sekä talouden kuvaan vähän laajemminkin.

Aloitetaan tästä päivästä, tai tarkemmin ottaen eilisestä. Kuten ehkä tiedättekin, järjestettiin eilen Moskovassa suomalais-venäläisen hallitustenvälisen talouskomission yhteiskokous. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen sekä varapääministeri Dmitri Kozakin johdolla pidetty kokous meni hyvin. Positiivisten sisältöjen lisäksi tuohon kokoukseen liittyi myös koko joukko symboliikkaa.

Ensinnäkin itse instituutio, hallitustenvälinen talouskomissio. Sen olemassaolo vielä 2010-luvulla kertoo omaa kieltään siitä, miten Suomen ja Venäjän väliset taloussuhteet tänäkin päivänä rakentuvat. Vaikka bisneksen tekevät yritykset ja vaikka talouden kuva Venäjällä on viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana muuttunut valtavasti, vaikuttaa taustalla edelleen vahva hallitusten välinen linkki.

Talouskomissio on tukirakenne, joka on osin varsin ritualistinen, mutta monella tapaa myös erittäin hyödyllinen työkalu maidemme välisten taloussuhteiden hoitamiseksi. Sen merkitys ei ole viime vuosina ainakaan vähentynyt, kun Venäjällä valtion ote taloudesta on entisestään tiivistynyt. Talouskomissio on erinomainen foorumi esimerkiksi yritysten toimintaympäristön toimivuutta koskevalle keskustelulle. Sen työryhmissä käydään arvokkaita keskusteluja useista sektoriteemoista liikenteestä pk-yrittäjyyteen. Sen työryhmät ovat myös väylä yhteistyöhön monien Venäjän alueiden kanssa.

Toiseksi, suurta symboliikkaa liittyi myös siihen, että talouskomission yhteiskokous järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun 2013. Maaliskuussa 2013 maailma nimittäin näytti vielä kovin toisenlaiselta kuin nyt. Silloin Suomen ja Venäjän kauppa- ja taloussuhteissa mentiin vielä täyttä vauhtia eteenpäin. Venäjä kuului vientimaidemme kärkikolmikkoon kisaten tasapäisesti kakkossijasta Saksan kanssa. Venäjän osuus kokonaisviennistämme oli kymmenisen prosenttia. Öljybarrelin hinta oli noin 100 dollaria. Ja Jokeritkin pelasi vielä SM-liigassa.

Sen jälkeen tulivat Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa, ja niiden seurauksina EU:n Venäjälle asettamat talouspakotteet. Kuvaan tulivat mukaan myös öljyn hinnan lasku ja ruplan kurssilasku. Ja kaiken taustalla nousivat entistä selvemmin esiin Venäjän talouden rakenteelliset ongelmat. Viimeisimpien, elokuun 2016 tullitilastojen mukaan Venäjä on vientimaamme numero viisi Saksan, Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Alankomaiden jälkeen 5,5 prosentin osuudellaan kokonaisviennistämme. Kiina ja Iso-Britannia kolkuttelevat aivan sen kannoilla. Öljybarreli maksaa tällä hetkellä rasauksen verran alle 50 dollaria.

Eilinen kokous oli ensimmäinen Suomen ja Venäjän hallitustenvälisen talouskomission yhteiskokous EU:n Venäjä-pakotteiden aikakaudella. Suomi ei suinkaan ollut ensimmäinen EU-maa, joka talouskomission kokouksen näissä oloissa järjesti – edelle oli ehtinyt jo koko joukko muita jäsenmaita. On selvää, että näissä kokouksissa käsitellään vain niitä talouden sektoreita, jotka ovat pakotepolitiikan ulkopuolella. On myös selvää, että EU-pakotteet pysyvät voimassa kunnes Minskin sopimuksen toimeenpanossa on edistytty. Tällä hetkellä sen suhteen ollaan yhä edelleen vasta lähtökuopissa.

Samalla Venäjän suuntaan ylläpidettävän keskusteluyhteyden merkitys tunnustetaan myös EU:ssa nyt laajasti, ja Suomen roolia tässä arvostetaan. EU-kumppanimme tietävät, että viestimme Venäjästä ovat samanlaisia kaikilla eri foorumeilla. Vaikka olemme sataprosenttisen sitoutuneita pakotteisiin, pidämme tärkeänä sitä, että voimme kehittää taloussuhteitamme pakotteiden ulkopuolisilla sektoreilla.

Teemme tämän siksi, että tiedämme, että ihmisten ja yritysten kontaktit ja hyvinvointi ovat yksi naapuruussuhteemme kivijaloista. On luonnollista ja tärkeää, että naapurit ovat toistensa kanssa tekemisissä silloinkin, kun monista asioista ollaan ylätasolla perustavanlaatuisesti eri mieltä. Yksikään erimielisyys ei ole ratkennut ilman sitä, että keskustellaan ja kuunnellaan ja että keskustelukumppaniin suuristakin näkemyseroista huolimatta suhtaudutaan arvostavasti.

Jatkan itse ajatustenvaihtoa oman kollegani, pääministeri Dmitri Medvedevin kanssa vielä ennen vuodenvaihdetta, kun hän tulee vierailulle Suomeen. Molempien osapuolten kannalta kiinnostavaa ja hyödyllistä puhumista löytyy varmasti muun muassa talouden, ympäristön ja arktisten kysymysten kaltaisista asioista.

Olemme laittaneet ilolla merkille sen, että venäläismatkailijoiden määrä Suomessa on jälleen kääntynyt kasvuun. Tämä on tärkeää etenkin Kaakkois- ja Itä-Suomelle. Oli ilo lukea myös marraskuun alussa julkistettua Venäjän-kaupan barometriä, jonka mukaan monet Venäjän-kaupan indikaattorit välittivät markkinatilanteesta pitkästä aikaa positiivisia viestejä. Venäjän-markkina on Suomelle ja suomalaisille yrityksille tärkeä, myötä- ja vastamäessä.

Mutta siitä ei tietysti päästä mihinkään, että Venäjän yleinen kehitys on mielestämme huolestuttavaa sekä maan sisäisten että maan ulkoisten toimien valossa.

Olen itse pitänyt tärkeänä sitä, että voisimme demystifioida Venäjää – ettei se olisi aina ja ikuisesti vain asiaan jo vuosikymmeniä vihkiytyneiden, enimmäkseen miespuolisten asiantuntijoiden tutkimusaihe, josta ei voida puhua ilman syvää rintaääntä ja merkitseviä katseita. Helppoa tämä demystifiointi ei tällä hetkellä tosin ole, niin kiharaista Venäjän toiminta on viime vuosina ollut.

Mutta tätä työtä täytyy jatkaa. Siihen tarvitaan faktoihin perustuvaa, laajapohjaista, moniäänistä ja ennakkoluulotonta tutkimusta ja keskustelua. Yhtä totuutta ei Venäjästäkään ole. Jää meidän jokaisen omaksi tehtäväksi yhdistää eri lähteistä tuleva tieto kussakin tilanteessa tarvittaviksi johtopäätöksiksi.

Hyvän Venäjä-tutkimuksen ja -keskustelun tuottamiseen tarvitaan kielitaitoa ja jalkatyötä. Siihen tarvitaan teidän kaltaisianne ihmisiä, jotka elävät ja toimivat tämän naapuruussuhteen arjessa.

Arvoisat kuulijat,

puhutaan sitten vähän vienninedistämisestä. Tällä viikolla paitsi pidettiin talouskomission kokous, myös kerrottiin Team Finland -verkoston uudistamisesta.

Team Finland on tärkeä, hyödyllinen, suorastaan välttämätön konsepti. Monet keskeiset yritysten kansainvälistymisen ja vienninedistämisen parissa vaikuttavat suomalaistoimijat ovat sen ansiosta alkaneet tehdä parempaa yhteistyötä kuin koskaan aiemmin. Myös Suomalais-Venäläinen kauppakamari on Venäjän-markkinoilla hyvin keskeinen osa Team Finland -yhteistyötä.

Mutta tämä työ vaatii jatkuvaa kehittämistä ja evoluutiota. Siksi julkistimme elinkeinoministeri Olli Rehnin johdolla tiistaina askelmerkit sille, miten Team Finland -verkostoa tullaan kehittämään edelleen kahdessa vaiheessa.

Ensimmäisinä, nopealla aikataululla jalkautettavina toimenpiteinä terävöitämme sitä teidänkin kannaltanne kaikkein keskeisintä asiaa, eli yritysrajapintaa. Ennen kaikkea pk-yritysten kansainvälistymistä tukevat palvelut määritellään entistä selkeämmin. Osana maakuntauudistusta organisoimme kuntien, maakuntien ja valtakunnalliset kansainvälistymispalvelut saumattomaksi kokonaisuudeksi. Otamme käyttöön kansainvälistymistä tukevan palvelusetelin. Samalla uudistamme Team Finland -verkoston operatiivista ohjausta niin, että vastuu yritysrajapinnassa tapahtuvasta ohjauksesta annetaan työ- ja elinkeinoministeriölle, joka on toki myös SVKK:n emokonserni valtionhallinnossa.

Toisessa vaiheessa, eli hallituksen huhtikuun lopulla tapahtuvaan puolivälitarkasteluun mennessä, tulemme arvioimaan muun muassa ulkomaanverkostomme toimivuutta ja sen resurssien riittävyyttä. On selvää, että tällä hetkellä häviämme monille verrokkimaillemme ulkomailla tapahtuvassa vienninedistämisen kenttätyössä ihan sen vuoksi, että meillä ei ole maailmalla riittävästi henkilöstöä – kirjoittavia ja kätteleviä käsipareja, juoksevia jalkoja, puhuvia päitä.

Team Finland -verkoston uudistamistyö jatkuu evoluution omaisena siis myös tiistaina julkistetun työryhmäraportin jälkeen. Toivon, että te yritysten edustajina annatte verkoston suuntaan rakentavaa palautetta – ja myös kiitosta, jos siihen aihetta on. Tätäkin työtä tehdään yhdessä.

Hyvät kuulijat,

Itämeren alueen turvallisuustilanne huolestuttaa, britit ovat lähtemässä EU:sta ja Trumpista tulee Yhdysvaltain presidentti. Mielissämme on monia kysymyksiä, taivaanrannassa on monia epävarmuustekijöitä.

Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää se, että seinät eivät huoju sivutuulessa, että oma kotipesämme on kunnossa. Että yhteiskunta keskustelee ja hengittää, että ihmiset voivat hyvin. Että elämä on turvallista. Että talous saadaan terveelle pohjalle ja kasvukäyrälle.

Hallitukseni viettää puolitoistavuotispäivää ensi viikolla. Keskeinen tehtävämme on ollut laittaa Suomen talous kuntoon, vaikka muitakin haasteita matkan varrelle on tullut.

Vielä emme ole maalissa, mutta suunta on nyt hyvä. Talous on kääntynyt varovaiseen kasvuun, työttömyys on laskussa. Hallitus on tehnyt koko joukon omia toimiaan, mutta tärkeintä on tietysti se, että yritykset pärjäävät ja uskaltavat investoida ja työllistää. Meillä on viime ajoiltakin hienoja uutisia niin Turun telakalta kuin Uudenkaupungin autotehtaaltakin. Tällaisten suurten otsikoiden takana tapahtuu myös paljon muita positiivisia asioita. Kohtaamiset yritysten ja yrittäjien kanssa eri puolilla Suomea antavat minulle joka kerta uskoa siihen, että kohta satavuotiaalla Suomella on edessään aivan erinomainen tulevaisuus.

Rohkaisin viime elokuun Team Finland -päivässä suomalaisia yrityksiä Suomi 100 -tekoihin, ja teen sen myös nyt: Suomi antanut meille sata vuotta ja nyt on meidän vuoromme antaa panoksemme Suomen tulevaisuudelle.

Millaista uudenlaista yhteistyötä, yhdessä tekemistä ja osallistumista juuri sinun yrityksesi haluaisi antaa Suomelle lahjaksi? Yhteiskunnan näkökulmasta yrityksen tehtävä on tuottaa toimialueelleen taloudellista hyvinvointia. Investoida ja työllistää. Antakaa siis lahja satavuotiaalle Suomelle – työllistäkää ja investoikaa.

Lähes viisikymmentä yritystä on jo hyväksytty myös Suomi 100 -yrityskumppaneiksi. Vielä tässä kuussa lanseerataan yrityskumppanuusmalli nimenomaan pienille yrityksille. Kaikilla on siis mahdollisuus tulla mukaan juhlavuoden viettoon.

Hyvät naiset ja herrat,

kohteliaisiin juhlapuheisiin kuuluu yleensä maininta siitä, että ”maidemme välillä on paljon käyttämätöntä potentiaalia”. Lensin itse heinäkuussa yli koko Venäjänmaan Mongoliaan EU–Aasia-huippukokoukseen ja saatoin matkaan käytettyjen tuntien mittaan todeta, että Venäjää voi markkina-alueena kuvata yhä uudelleen ainakin laatusanalla ”laaja” – eikä jokaiseen niemeen ja notkoon varmasti vielä liukkainkaan suomalainen kaupparatsu ole ennättänyt.

Mutta laajalla markkinalla tarvitaan toki fokusta, ja siellä tarvitaan kovaa työtä. Ja sitä te kaikki siellä teette. Suomella ja suomalaisilla yrityksillä on Venäjällä edelleen vahva maine. Suomalaiset yritykset ovat Venäjällä myös merkittäviä työllistäjiä ja investoijia.

Yhtä tärkeää on se, että virta kulkee myös toiseen suuntaan. Venäläiset yritykset ja investoinnit ovat lämpimästi tervetulleita Suomeen.

Toivotan 70-vuotiaalle Suomalais-Venäläiselle kauppakamarille sekä teille kaikille Venäjän-markkinoilla toimiville yrityksille venäläiseen tapaan kolmea asiaa – onnea, menestystä ja kukoistusta!