Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 10.12.2018 11:17Pääministeri Juha Sipilän puhe Suomalaisia ilmastotekoja - Enemmän ja nopeammin-seminaarissaLue lisää »
  • 5.12.2018 15:45Pääministeri Juha Sipilän lausunto Oulun tapauksista Lue lisää »
  • 4.12.2018 14:05Pääministerin puhe Muistovuosi 1918 päätösseminaarissa 4.12.2018Lue lisää »

Blogin arkisto

Puhe Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuudessa Säätytalossa

Torstai 26.1.2017 klo 19:10

(muutosvarauksin)


Hyvät naiset ja herrat,
Ärade åhörare,
Excellencies,

Tasan kaksi viikkoa sitten tähän aikaan seisoin Varsovan entisen gheton sijaintipaikalla useiden satojen puolalaisten ja suomalaisten kanssa. Vietimme arvokasta juhlaa - itsenäisen Suomen satavuotisjuhlan päätapahtumaa Puolassa. Juhlapaikkana oli Puolan juutalaisten historian museo, POLIN. Komea, kiehtova, pysäyttävä rakennus. Suomalaisen arkkitehdin, Rainer Mahlamäen suunnittelema. Varsovan entisen gheton jalansijoilla.

Tapasin tuona päivänä, tuossa samaisessa museossa, erään 90-vuotiaan puolalaisen herrasmiehen. Hänen nimensä voi olla monille teistä tuttu. Marian Turski syntyi vuonna 1926, oli toisen maailmansodan syttyessä 13-vuotias ja joutui sodan aikana kokemaan muun muassa Auschwitzin keskitysleirin kauhut. Hän selvisi holokaustista ja kertoo tarinaansa jälkipolville vielä tänäkin päivänä.

Kiersin hänen kanssaan museon näyttelyssä. Yksi näyttelyn sali on jäljennös puolanjuutalaisesta kadusta aikana, jolloin yhteisen historiamme kauheimmat asiat olivat vasta tapahtumaisillaan. Marian Turski kuvaili minulle sitä, millaista arkielämä noina aikoina oli ollut. Hän kertoi minulle myös siitä, mitä sen jälkeen tapahtui.

Turski toimii museon johtokunnan puheenjohtajana. Hän käytti Suomen 100-vuotistilaisuudessa energisen, terävän ja kuulijakuntaa ihastuttaneen puheenvuoron. Hän kertoi Puolassa aiemmin täysin tuntemattoman suomalaisen arkkitehdin suunnittelemasta museosta, jota hän ei ollut aluksi lainkaan halunnut hyväksyä kilpailun voittajaksi. Mutta lopulta hän pehmeni ajatukselle. Tätä pehmentymistään hän ei ole katunut.

Itse mietin häntä katsoessani ja kuunnellessani: kuinka on mahdollista, että ihmiskunnan pimeimmän puolen omakohtaisesti kokenut ihminen on pystynyt säilyttämään elämänilonsa ja tarmonsa - ja vieläpä niin, että se vielä 90 vuoden iässä on erittäin tarttuvaa laatua?

Tämä kokemus Varsovassa kosketti minua syvästi. Se pysäytti minut samalla tavalla kuin vierailuni Jerusalemissa viime syksynä. Osallistuin silloin Israelin entisen presidentin Shimon Peresin muistotilaisuuteen. Peresin, joka oli syntynyt Puolassa, käynyt elämässään läpi paljon ja joka myöhempinä vuosinaan omistautui rauhan rakentamiselle Lähi-idässä. Hänet palkittiin ponnisteluistaan Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1994 yhdessä Jasser Arafatin ja Jitzhak Rabinin kanssa. Tämän työn muistamisen, kunnioittamisen ja siltojen rakentamisen henki kantoi myös läpi hänen muistojuhlansa.

Sekä Varsovan että Jerusalemin jälkeen mietin paljon sovintoa ja anteeksiantoa. Miten siihen voi pystyä, ja pitääkö siihen pystyä. Miten tapahtuneen kanssa voi tehdä rauhan. Miten itsensä kanssa voi tehdä rauhan.

Ladies and Gentlemen,

We have gathered here to honour International Holocaust Remembrance Day, which is observed annually on 27 January to mark the anniversary of the liberation of Auschwitz-Birkenau. Here in Finland, we also honour the memory of other victims of persecution on this day.

The importance of marking this day only increases as the years pass since the Second World War. We all know what happened at that time in history - the wars, the suffering, the crimes against humanity. And yet, as that chapter recedes further into the past, some people forget, or don't know, or don't care. Worst of all, some people deny what happened.

We live in dangerous times. Too many people in our societies today confuse opinions for facts. We stand before a fundamental challenge, that of defending the cornerstones of our democratic system.

Arvoisat kuulijat,

Kunnioitamme vuotuista vainojen uhrien muistopäivää huomenna perjantaina, 27. päivänä tammikuuta. Muistamme silloin holokaustin uhreja. Muistamme samalla myös muiden kansanvainojen uhreja.

Ärade åhörare,

Imorgon fredagen den 27 januari hedrar vi minnesdagen för förintelsens offer. Då ska vi minnas Holocaustens offer. Samtidigt ska vi också minnas offren för andra förföljelser.

Hyvät kuulijat,

Elämme tällä hetkellä yhteiskunnallisessa keskustelussamme vaarallisia aikoja. Mielipiteet sekoittuvat faktoihin. Joitakin faktat eivät enää edes kiinnosta. Ihmisillä on liian kiire, jotta voitaisiin pysähtyä ajattelemaan, mistä oikeastaan on kyse.

On pelottavaa, että tämä kohdistuu osin myös historiaan. Ja on pelottavaa, että tämä kohdistuu useimmiten toiseuteen - vähemmistöihin sekä ylipäätään kaikkeen, mikä on erilaista kuin oma itse.

Kulkeeko historia kehää vai onko se lineaarista matkaa eteenpäin? Opimmeko historiasta mitään? Suoria vertauskohtia mihinkään menneeseen emme voi tästä päivästä vetää, mutta hälytyskellojen täytyy soida, kun yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistutaan huutelemalla tai suoranaisilla valheilla. Tällaisessa tilanteessa ollaan kaltevalla pinnalla.

Meidän jokaisen vastuulla on pitää huolta siitä, ettei keskusteluilmapiirimme polarisaatio muodostu pysyväksi asiain tilaksi. Huuteluun ei pidä vastata huutelemalla. Provosointiin ei pidä vastata provosoitumalla. Se toinen ja erilainen pitää uskaltaa kohdata - kohdata ja nähdä ihminen hänessä. 

Demokraattiseen järjestelmäämme kohdistuu monenlaisia paineita, sisäisiä ja ulkoisia. Sadan vuoden itsenäisyytemme ja vielä pidemmän parlamentaarisen historiamme aikana olemme oppineet luottamaan järjestelmäämme ja sen toimivuuteen. Työtä sen puolesta tulee kuitenkin tehdä väsymättömästi joka ikinen päivä. Meidän tulee uskaltaa puolustaa vähemmistöjämme ja demokratiamme peruskiviä, kun ne ovat uhattuina. Demokraattisen järjestelmämme puolustaminen on perustavanlaatuista maanpuolustusta sekin.

Tätä työtä on tehtävä, jotta historian virheet eivät toistu. Jotta me emme unohda.

Pohdin edellä sovintoa ja anteeksiantoa. Ne ovat hyvin inhimillinen ja siksi niin hyvin vaikea laji. Haluan kuitenkin uskoa, että niihin voi ja pitää pystyä. Ne eivät nimittäin merkitse unohtamista. Sen sijaan ne mahdollistavat elämän jatkumisen.

Hyvät naiset ja herrat,

Lämmin kiitos kutsusta tärkeään muistojuhlaanne. 

 

Puhe Eläkeliitto ry:n Huominen tehdään yhdessä -juhlaseminaarissa 24.1.2017

Tiistai 24.1.2017 klo 12:59

(muutosvarauksin)

Suomi100 -juhlavuoden vietto alkoi uudenvuodenaattona ja huipentuu itsenäisyyspäivään. Suomea juhlitaan koko vuosi koko maassa. Juhlavuotena katsomme kolmeen suuntaan: historiaan, nykypäivään ja tulevaisuuteen.

Suomi on kokenut itsenäisyyden aikana murroskausia, sotia ja lamavuosia. Tämä sukupolvi tässä salissa on antanut kaikkensa sen hyväksi, että niistä olemme selvinneet. Te olette uskoneet tulevaisuuteen silloin, kun olemme kansana olleet inhimillisesti epävakaassa ja murheellisessa tilassa. Samalla taloudelliset rahkeet ovat olleet hyvin niukat. Olette rakentaneet maata vahvasti niillä voimavaroilla, jotka ovat olleet käytettävissänne. Samalla olette kasvattaneet uuden sukupolven.

Sadan vuoden ajan me suomalaiset olemme tahtoneet pitää huolta siitä, että koko kansa pysyy yhteiskunnan kehityksessä mukana. Keskeinen osa tarinaamme ja menestystämme ovat olleet mahdollisuuksien ja toimeentulon luominen kaikille suomalaisille sekä lähimmäisestä välittäminen. Tästä on pidettävä myös jatkossa kiinni.

Avainasemassa ovat uudet työpaikat ja talouden saaminen pysyvään kasvuun. Työn kautta turvaamme hyvinvointiyhteiskunnan tuleville sukupolville. Näin varmistamme hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja etuudet myös ikäihmisille. Nyt talous on alkanut kääntyä nousuun ja työttömyys laskuun. Myönteistä kehitystä on vahvistettava kaikin keinoin. Velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi olemme joutuneet säästämään etuuksista. Se on ollut erittäin epäkiitollinen tehtävä. Joka päivä kysyn itseltäni peiliin katsoen: Teemmekö varmasti oikeita asioita oikeassa järjestyksessä.

Tiukoista raameista huolimatta olemme pystyneet tekemään myös joitain parannuksia. Laitamme omaishoitoa ja ikäihmisten palveluja kuntoon. Sotaveteraanit saavat paremmat palvelut. Takuueläkkeeseen tehdään tällä kaudella kaksi tasokorotusta. Noin miljardin veronkevennykset olemme pääosin kohdistaneet pieni- ja keskituloisiin sekä eläkeläisiin.

Hyvät ystävät!

Tänään iäkkäiden olot ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin maassamme.  Olemme määrätietoisin ponnistuksin mahdollistaneet yhä pidemmän elämän yhä useammalle suomalaiselle. Työtä tasa-arvoisemman ja arvokkaan vanhuuden toteutumiseksi on jatkettava.

Moni iäkäs ihminen kokee elämänsä vaikeaksi. Murheina ovat yksinäisyys, toimeentulo ja epävarmuus tulevasta. Asetin viime viikolla työryhmän. Sille antamani toimeksianto on kunnianhimoinen: pysäyttää yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys. Sen tärkeä tehtävä kattaa tietysti myös iäkkäämmät kansalaiset: kaikki Suomessa asuvat elämäntilanteesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Koko yhteiskunnan on panostettava ja kannustettava ikääntyvän väen toimintakyvyn säilymiseksi. Tiedämme entistä paremmin, millä tavoin iäkkäimpiä voidaan kuntouttaa sairauksien jälkeen, miten torjutaan muistin heikentymistä ja miten toteutetaan yhteisöllisen asumisen malleja. Moni haluaa asua pitkään omassa kodissaan. Sen mahdollistamiseksi tarvitaan oikeanlaista kotiapua, hoivaa ja kuntoutusta. Onnistuneita esimerkkejä on eri puolilla maata. Parhaillaan käynnissä olevassa ikääntyneiden kotihoidon ja kaikenikäisten omaishoidon kärkihankkeessa tehdään hyvää kehittämistyötä. Siinä luodaan iäkkäille sekä omais- ja perhehoitajille nykyistä yhdenvertaisempia, paremmin koordinoituja ja kustannusten kasvua hillitseviä palveluja. Iäkkäiden palvelujen kehittämisen painopisteenä on jo pitkään ollut laitoshoitopainotteisuuden purkaminen ja kotiin annettavien palvelujen valikoiman laajentaminen.

Digitalisaatio, sähköiset yhteydenpitovälineet ja avustavat robotit ovat tulevaisuudessa entistä keskeisemmässä roolissa kaikkien ihmisten kotona asumisessa. Ne mahdollistavat osaltaan hyvin palveluiden tuomisen kotiin. Näitä mahdollisuuksia on rohkeasti hyödynnettävä entistä enemmän.

Tietokoneet ja älypuhelimet sekä niiden jatkuva kehittyminen ovat osalle ikäihmisistä pelottavia ja taloudellisesti raskaita. Osa taas toimii niiden kanssa erittäin luontevasti. Ministeri Anu Vehviläinen on ottanut asiakseen ”digisyrjäytymisen” estämisen. Vastikään järjestettiin hänen toimestaan keskustelu asiasta lukuisten järjestöjen kanssa. Keskustelussa pohdittiin eri väestöryhmien tarpeita tässä digitalisoituvassa yhteiskunnassa, jotta ne olisivat ymmärrettäviä ja helppokäyttöisiä. Niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi käyttää sähköisiä palveluita, on lailla turvattava vaihtoehtoiset asiointitavat. Vehviläinen on perustamassa tälle tärkeälle asialle neuvottelukuntaa.

Eläkeläisjärjestöt ovat ansiokkaasti olleet mukana opastamassa vanhempaa väkeä tekniikan hyödyntämisessä. Tehdään tässä jatkossakin hyvää yhteistyötä.

Hyvät eläkeliittolaiset!

Satavuotiaan Suomen motto on Yhdessä: Yhdessä tekeminen, Yhdessä eläminen ja Yhdessä kohti tulevaisuutta. Nämä teemat sopivat hyvin arvokkaaseen vanhuuteen ja sen kehittämiseen.

Tähän teemaan sopii ylisukupolvisuus. Ylisukupolvisuus on suurten yhteiskunnallisten periaatteiden ohella tavallista arkea, jossa eri-ikäiset kohtaavat.  Kaikki me tiedämme isovanhempien roolin lastenlasten elämässä. Isovanhempien suhde lapsenlapsiin on usein rentoutuneempi kuin aikanaan omiin lapsiinsa. Tämä mahdollistaa arjesta irtautumisen ja leikkiin ryhtymisen. Samaten älypuhelimet mahdollistavat uudella tavalla sukupolvien kohtaamisen.

Kaikilla ei ole omia isovanhempia tai he eivät voi olla osana arkea esimerkiksi pitkien välimatkojen vuoksi. Tämän vuoksi on tärkeää luoda toimintaa, jossa sukupolvien vuorovaikutus toteutuu ilman sukulaissuhdetta. Osa sukupolvien vuorovaikutusta ovat myös onnistuneet asumisen ja kaavoittamisen ratkaisut kunnissa ja kaupungeissa.

Tämän päivän ikäväki on halukas toimimaan ja osallistumaan. Lastenhoitoapuna ja omaishoitajana ikäihmiset toteuttavat erittäin arvokasta tehtävää.  Eläkeläisten vapaaehtois- ja harrastustoiminta rikastuttaa kulttuurielämää ja auttaa monia arjessa. Te Eläkeliitto olette maamme suurin eläkeläisjärjestö. Olette erinomainen esimerkki yhteisöllisyydestä eri puolilla Suomea. Toimintanne synnyttää hyvinvointia ja ehkäisee yksinäisyyttä. Tämä heijastuu myös lähiympäristöön. Järjestönne kautta sivistätte ja autatte ihmisiä pysymään ajassa mukana. Autatte eläkeläisten äänten kuulumista yhteiskunnassamme.

Kannustan eläkeläisiä ja järjestöjä olemaan aktiivisesti mukana kehittämisessä omilla paikkakunnillaan. Yksi väylä ovat vanhusneuvostot, joissa on mukana huomattavan paljon asiantuntevia ja osaavia ikäihmisiä. Tätä voimavaraa kuntien ja tulevien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjien, maakuntien, todella kannattaa hyödyntää.

Teillä keskinäinen yhteydenpito, naapurista välittäminen ja auttaminen ovat yhä voimissaan. Siirtäkää tällaisen arkipäiväisen välittäminen kulttuuria ja toimintamalleja tuleville sukupolville. Ilman välittämistä ei yhteiskunta toimi. Ilman sitä ei inhimillinen välittäminen toteudu. Valtion puolella tätä arvostetaan ja käytännön toimin tuetaan.

Eteenpäin elävän mieli – niin nuoren kuin vanhankin. Hyvin vanhoiksi eläneitä ihmisiä yhdistää yleensä elämänusko, positiivisuus vaikeissakin tilanteissa ja työteliäisyys. Toimitaan yhdessä toinen toisiamme arvostaen ja toisiltamme oppien. Siinä on hyvinvoinnin rakennuspuita jokaiselle meistä ja koko maallemme.

Valtioneuvoston puolesta toivotan Teille kaikille oikein hyvää juhlaseminaaria ja itsenäisyyden juhlavuotta! Vietetään tätä vuotta Yhdessä!

Valta vaihtui Yhdysvalloissa

Perjantai 20.1.2017 klo 20:15

Yhdysvaltain 45. presidentti Donald Trump ja hänen varapresidenttinsä Mike Pence vannoivat tänään virkavalansa. Valta on vaihtunut Valkoisessa talossa ja uusi kappale Yhdysvaltain poliittisessa historiassa alkaa. Vallan vaihtuminen vapailla vaaleilla on yksi demokratian keskeisistä peruspilareista, ja sitä on tärkeää kunnioittaa.

Presidentti Trump piti tänään virkaanastujaispuheensa, joka antoi ensiosviittaa siitä, mihin suuntaan hän tulee Yhdysvaltain politiikkaa johtamaan. Vaikka sanat eivät ole politiikassa merkityksettömiä, tulee presidentti Trumpinkin politiikkaa arvioida ennen kaikkea hänen tekojensa pohjalta. Niitä voimme odottaa jo lähipäivinä.

Marraskuun 8. päivänä käytyjen presidentinvaalien jälkeen eri puolilla maailmaa on pohdittu sitä, millaisia seuraamuksia Yhdysvaltain hallinnon vaihtumisella on esimerkiksi suurvaltapolitiikalle ja kansainväliselle kauppapolitiikalle.

Myös Suomessa on luonnollisesti pohdittu sitä, millaiseen asentoon maailma ympärillämme nyt asettuu.

Kirjasimme toukokuussa 2015 hallitusohjelmaamme: Hallitus vahvistaa laaja-alaista transatlanttista yhteistyötä sekä kahdenvälisesti että EU:n kautta.

Tätä kirjausta ei ole tarpeen muuttaa. Suhteiden tiivistäminen Yhdysvaltojen kanssa on hallituksen ulkopolitiikan painopisteitä myös presidentti Trumpin ja hänen hallintonsa kaudella. Yhdysvallat on Suomelle tärkeä kumppani ja uskomme yhteistyömme jatkuvan vankalla pohjalla. Yhteyksiä uuteen hallintoon luodaan jo aktiivisesti.

Suomelle on tärkeää myös se, että EU:n ja Yhdysvaltojen suhde jatkuu vahvana. Presidentti Trump on vaatinut Eurooppaa kantamaan enemmän vastuuta itsestään. Suomelle tämä viesti sopii. Olemme puhuneet vahvasti sen puolesta, että EU keskittyy olennaiseen ja tehostaa päätöstensä toimeenpanoa. Olemme puhuneet vahvasti myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisen puolesta.

Uskottavan itsenäisen maanpuolustuksen omaavana maana Suomi kantaa myös itse vastuuta toimintaympäristönsä vakaudesta ja turvallisuudesta. Samalla teemme yhteistyötä pohjoismaisesti, EU:ssa ja Naton kumppanina turvallisuutemme vahvistamiseksi. Suomi on siis turvallisuuden tuottaja – sekä omalla alueellaan että laajemminkin.

Korostamme Suomen ja Yhdysvaltain välisten suhteiden jatkuvuuden tärkeyttä myös esimerkiksi arktisissa asioissa. Ne ovat erityisen ajankohtaisia siksi, että Yhdysvallat siirtää meille toukokuussa Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden. Osallistun itse tulevana maanantaina kansainväliseen Arctic Frontiers -konferenssiin Norjan Tromssassa, ja sielläkin Yhdysvaltain tuleva panos arktiseen yhteistyöhön tulee varmasti olemaan kaikkien huulilla. Arktisiin asioihin liittyy tiiviisti globaali ilmastopolitiikka, jossa toivomme Yhdysvaltain pitävän kiinni yhdessä aiemmin tehdyistä sitoumuksista.

Suuria kysymyksiä liittyy monenkeskisen kauppajärjestelmän tulevaisuuteen. Yhdysvallat on kauppakumppanina Suomelle kärkisijoilla. Sääntöperustainen vapaakauppa Euroopan ja Yhdysvaltain välillä olisi molempien osapuolten intresseissä. Samoin tuntuvat ajattelevan monet muut Yhdysvaltain keskeiset kauppakumppanit. Protektionismi ei pitkällä aikavälillä ole vaurautta ja vaikutusvaltaa synnyttävä resepti.

Tällaisena historian lehdille jäävänä suurena päivänä on hyvä muistaa se, ettei ylätason politiikka kuitenkaan koskaan ole kahden maan välisten suhteiden koko kuva. Alkaneena vuonna Yhdysvallat on yksi niistä maista, joissa suomalaiset ja Suomen ystävät viettävät Suomen satavuotisjuhlia lukemattomin mainioin tavoin. Yksi niistä on kiertävä sauna, joka ajelee vuoden kuluessa 16 000 kilometrin matkan Yhdysvaltain halki länsirannikolta itärannikolle. Tällä hetkellä se on vielä reittinsä alkutaipaleella Minnesotassa – eli siellä, missä Suomen Yhdysvaltain-suhteiden varhaiset alkutahdit pokasahan voimalla soitettiin. Tuon saunan löylyt ovat varmasti makoisat riippumatta siitä, ketkä istuvat Washingtonin päättävillä paikoilla. Jatkuvuuden merkki sekin.

 

Berneriltä rohkea ja ennakkoluuloton selvitys keskusteltavaksi

Perjantai 20.1.2017 klo 14:36

Kaikki poliittiset päättäjät ja suurin osa suomalaisista ovat samaa mieltä siitä, että tieverkostomme rapautuu ja uusia keinoja asian korjaamiseksi pitää löytää. Tähän päätyi liikenneverkon korjausvelkaa selvittänyt parlamentaarinen työryhmä viime vaalikaudella ja sama todetaan myös hallitusohjelmassa. Hallitus päätti käynnistää selvitystyön liikenneverkon kehittämisestä liiketaloudellisesti huhtikuussa 2016. Koko Suomi ansaitsee hyväkuntoisen tieverkon.

Selvitys on tehty liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johdolla. Hallituspuolueet päättivät tällä viikolla, että selvitys laitetaan kuulemiskierrokselle ja että aiheesta käydään kattava asiantuntija- ja kansalaiskeskustelu ennen mahdollisen hallituksen esityksen laatimista. Tämä on uutta poliittista kulttuuria - rohkeaa ja avointa. Siihen ei olla Suomessa totuttu.

Selvitys on toimeksiannon mukaisesti rohkea ja ennakkoluuloton. Toteutuessaan selvitys toisi uusien avautuvien liiketoimintamallien avulla merkittävästi lisää euroja väyläverkon investointeihin. Se avaa uusia alustatalouden mahdollisuuksia, tähän suuntaan on monissa maissa jo liikuttu.

Aloite on tärkeä ja tervetullut. Siinä pyritään viimeinkin tekemään jotain uutta ja erilaista liikenneverkon rapautumiskehityksen pysäyttämiseksi ja valmistautumaan hyvissä ajoin murrokseen, jossa polttomoottoreista siirrytään enenevästi sähkökäyttöisiin autoihin ja autojen omistamista koskevat preferenssit muuttuvat merkittävästi.

Selvityksestä etsitään nyt kaikki sen mahdolliset ongelmat ja siitä irtisanoudutaan. Ikäänkuin nykytila olisi optimaalinen, mitään ei saisi muuttaa. Näinhän asia ei ole, nyt tarvitaan rakentavaa keskustelua rohkean selvityksen pohjalta.

Muutama huomio keskusteluun:

1.  On olemassa selvä tarve arvioida, miten liikenneverkkoa kehitetään ottaen huomioon tulevaisuuden vaatimukset ja miten kehittämisessä tarvittavat investoinnit voidaan rahoittaa. Korjausvelan paikkaaminen ottamalla lisää velkaa ei voi olla ainoa vaihtoehto.

2. Ministeri Berner on toteuttanut hallituksen antaman selvitystehtävän ja tehnyt sen hyvin. Kyse ei tietenkään ole yksityistämisestä, kansallisomaisuuden myymisestä tai markkinavoimien päästämisestä rellestämään Suomen teillä. Uudet palvelukonseptit on helpointa toteuttaa yhtiömuodon kautta.

3. Nyt on aika rauhassa arvioida esitettyjä ideoita ja pohtia niiden toteuttamiskelpoisuutta.

4. Suomen ongelma ei totisesti ole se, että meillä tuotaisiin poliittiseen keskusteluun liikaa ideoita asioiden tekemisestä paremmin tai uudistusten toteuttamiseksi. Ongelma on ollut pikemminkin se, että ideoita ei ole ollut eikä uudistuksia ole saatu aikaiseksi.

5. Tämä hallitus harjoittaa uudistuspolitiikkaa, olkoon kyse sosiaali- ja terveyspalveluista, digitalisaation edistämisestä, työllistämisen esteiden vähentämisestä, ilmastopolitiikasta ja myös liikennejärjestelmän kehittämisestä.

6. Ehdotusten tuominen pöytään ja julkiseen keskusteluun on oikea tapa viedä asioita eteenpäin. Berner ansaitsee kiitoksen määrätietoisesta valmistelusta. Jos ja kun kuulemiskierroksella ja sen jälkeen mahdollisella lausuntokierroksella ja hallituksen sisäisessä arvioinnissa tulee esille asioita, joiden vuoksi esityksen linjauksia on tarpeen muuttaa, niin niitä muutetaan. Kyseessä on prosessi ja hallitus pyrkii aina mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Tällainen valmistelu ja päätöksentekoprosessi ovat myös uudenlaista poliittista kulttuuria.

Suomi oli uudistamatta liian pitkään.  Väestön ikäkäyrä ja julkisen talouden tila eivät mahdollista asioiden siirtämistä pitkälle tulevaisuuteen. Nyt on rakentavan keskustelun aika, sen pohjalta tehdään päätöksiä ja sitä seuraa määrätietoinen toteuttaminen.

Britannian pääministerin puhe sisälsi odotettuja elementtejä

Tiistai 17.1.2017 klo 16:17

Britannian pääministeri Theresa May piti iltapäivällä odotetun puheen. Hän linjasi puheessaan maansa asemaa EU:sta eroamisen jälkeen. Puhe ei sisältänyt suuria yllätyksiä.

Kesän kansanäänestyksessä Britannian kansalaiset päättivät maansa lähtevän unionista. Nyt Britannian hallitus on tehnyt oman valintansa siitä, millaista uutta suhdetta EU:n kanssa se tulee tavoittelemaan.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesällä, että yksittäisen jäsenmaan on kyettävä sitoutumaan jokaiseen unionin neljään vapauteen. Näitä ovat ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus. Britannia ei ollut halukas hyväksymään tätä kokonaisuutta. Se valitsi toisen tien. Tämä tie johdattaa maan EU:n sisämarkkinoiden ulkopuolelle.

Suomen kannalta keskeistä Mayn puheessa oli valmius edistää ja ylläpitää Britannian ja EU:n välisiä kauppasuhteita. Suomelle Britannia on tärkeä kauppakumppani. Meille on todella tärkeää, että tämä tiivis kauppasuhde säilyy. Myönteistä oli myös, että May korosti maansa tahtoa pysyä edelleen tiiviisti EU:n rintamassa turvallisuuspoliittisessa yhteistyössä ja terrorismin torjunnassa.

Pääministeri Mayn puhe helpottaa EU:n ja Suomen valmistautumista neuvotteluihin. Unioniin jäävät 27 jäsenmaata ovat linjanneet neuvottelujen alkavan vasta Britannian jätettyä virallisen eroilmoituksen. Ilmoituksen jälkeen Eurooppa-neuvosto hyväksyy yksimielisesti suuntaviivat, joiden pohjalta EU:n 27 jäsenmaata aloittaa neuvottelut Britannian kanssa.  Suuntaviivoja koskevaan valmisteluun hallitus ja eduskunta ottavat kantaa ja vahvistavat kansalliset prioriteettimme neuvotteluprosessissa.

Eriarvoistumisen pysäyttämiseksi etsitään ratkaisuja

Tiistai 17.1.2017 klo 14:34

Suomalaisuuteen kuuluu vahvasti se, että jokaisesta pidetään huolta. Tasa-arvo, välittäminen ja mahdollisuuksien luomien kaikille ovat ominaispiirteitä, joille suomalaisen yhteiskunnan tarina on rakentunut sadan vuoden ajan. Jokainen suomalainen on pidettävä mukana.

Eriarvoistumiskehitys on Suomessa jatkunut pitkään. Se on yksi yhteiskuntamme vakavimmista ongelmista. Kenenkään ei pitäisi joutua sitä kokemaan. Tähän saakka tehdyt toimet eivät ole onnistuneet pysäyttämään kielteistä kehitystä. Eriarvoisuuden kitkemiseksi tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa ja kokonaan uudenlaisia toimintamalleja sekä uusia keinoja. Asiaan on tartuttava vakavasti.

Tämän vuoksi olen asettanut eriarvoisuuteen puuttuvan työryhmän, jonka tehtävänä on yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttäminen. Työryhmän toimeksiannon mukaisesti tämä tapahtuu nykyisen talouden menokehyksen puitteissa ja julkisia menoja lisäämättä. Tarvitsemme uusia ratkaisuja ja keinoja eriarvoistumisen hillitsemiseksi. Niitä työryhmä alkaa etsiä.

Työryhmän tavoitteena on luoda edellytykset kaikkien Suomessa asuvien pärjäämiselle yhteiskunnassamme ja omalta osaltaan luoda yhdenvertaista ja tasa-arvoista Suomea. Kaikkien on koettava yhteiskunnan vastuulla oleva tulonsiirto- ja palvelujärjestelmä turvalliseksi ja luotettavaksi. Jokaisella on oltava mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan elämäntilanteestaan ja asuinpaikastaan riippumatta.

Työryhmä pureutuu erityisesti varhaiskasvatukseen, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, koulutukseen, työn, työttömyyden ja työvoiman ulkopuolella olemisen rajapintoihin, asumiseen, ylivelkaantumiseen ja maahanmuuttoon. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää esimerkiksi resurssien suuntaamisen ja sääntelyn uudelleenarviointia.

Työryhmä tekee esitykset tarvittavien uudistusten suuntaviivoista siten, että niitä voidaan tarkastella valtioneuvoston jatkovalmistelussa loppukeväällä 2018. Työryhmän toimikausi päättyy maaliskuussa 2018. Työryhmän puheenjohtajana toimii sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.

Puhe Ylivieska 150 vuotta - Suomi100 -juhlaseminaarissa 14.1.2017

Maanantai 16.1.2017 klo 8:18

(muutosvarauksin)

Arvoisat ylivieskalaiset, hyvä juhlayleisö,

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Voimme ylpeänä todeta, että Suomen tarina on menestystarina. Itsenäisyytemme vaiheisiin on mahtunut myös murroskausia, sotia ja lamavuosia. Niistä olemme selvinneet. Kansakuntamme tarina rakentuu keskeisille periaatteille, jotka Suomessa ja suomalaisuudessa ovat tunnistettavissa edelleen. Näitä ovat muun muassa tasa-arvo, koulutus, yhteisöllisyys ja mahdollisuuksien luominen kaikille. Meille leimallisia piirteitä ovat myös välittäminen, työnteko, uudistuminen, historian saatossa testattu selviytymiskyky sekä sisu.

Juhlavuotta vietämme koko Suomessa koko vuoden. Katsomme kolmeen suuntaan: historiaan, nykypäivään ja tulevaisuuteen. Mikä on itsenäisen Suomen tarina? Millainen satavuotias Suomi tänään on? Ja tärkeimpänä: Mitä meidän päättäjien on nyt tehtävä, jotta rakennamme Suomesta entistä paremman maan?  

Juhlavuoden teema on Yhdessä. Tämä teema on omiaan vahvistamaan meidän suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteistä hyvää. Juhlavuoden vietto alkoi vuodenvaihteessa. Se huipentuu itsenäisyyspäivänä. Olen toiminut Suomi100-valtuuskunnan puheenjohtajana. Siinä tehtävässä olen nähnyt sen aidon aktiivisuuden ja luovuuden, jotka juhlavuoden valmistelut ovat synnyttäneet ihmisissä eri puolilla maatamme. Juhlavuoden hankkeiden määrä ja kirjo kertovat moni-ilmeisyydestämme, osaamisestamme ja erityisesti rohkeudestamme.

Pohjois-Pohjanmaa on ollut erittäin aktiivinen maakunta juhlavuoden ohjelman valmisteluissa. Siitä kiitos jo tässä vaiheessa kaikille mukana olleille pohjoispohjalaisille. Myös Ylivieskassa juhlitaan läpi vuoden satavuotiasta isänmaata. Tämä tilaisuus on yksi monesta.

Hyvät kuulijat!

Suomella on edellytykset jatkaa menestystarinaa, kun huolehdimme kestävästi asioistamme ja pidämme kaikki suomalaiset mukana. Viime aikoina julkistetuissa kansainvälisissä tutkimuksissa Suomi on todettu yhdeksi maailman parhaimmaksi ja turvallisimmaksi maaksi elää ja asua. Toki meillä on edelleen haasteita. Kaikilla ei mene hyvin. Moni suomalainen on vailla työtä. Etenkin nuoret ja pitkäaikaistyöttömät ansaitsevat tulevaisuudenuskoa.

Avainasemassa eriarvoisuuden torjumisessa ovat uudet työpaikat ja talouden saaminen pysyvään kasvuun. Vain siten voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen myös tuleville sukupolville. Talous on alkanut kääntyä nyt hiljalleen nousuun ja työttömyys laskuun. Tätä myönteistä kehitystä ja tekemisen meininkiä on vahvistettava kaikin keinoin.

Arvoisat ylivieskalaiset!

Ylivieskan tarina on osa itsenäisen Suomen kehitystä ja menestystä. Kunnallisen itsehallinnon täyttäessä 150 vuotta, voimme todeta, että Ylivieska on hieno tarina kuntien joukossa. Itsehallinnon aloittaessa Ylivieskassa ja koko Suomessa elettiin vaikeissa oloissa. Maataloutta oli kohdannut täydellinen kato. Ihmiset nälkiintyivät. Ylivieskassa oli tuolloin, 150 vuotta sitten, noin neljätuhatta asukasta. Siitä nälkäkuolema ja siitä seuranneet kulkutaudit verottivat runsaalla kolmella sadalla hengellä. 

Ylivieskan kehitys on sittemmin ollut myötäsukaista. Kehitystä vauhdittivat esimerkiksi kauppalaoikeuksien saaminen vuonna 1965 ja kaupungiksi tulo vuonna 1971. Keskeinen lähtökohta kaupungin kehitykselle oli ollut rautatien rakennus paikkakunnalle. Junaliikenteen alkaminen Pohjanmaan radalla 1880-luvulla toi Ylivieskaan monella tapaa ihmisiä, palveluita ja työtä. 1920-luvun puolivälissä rakennettu Iisalmen rata paransi puolestaan kulkuyhteyksiä Savon suuntaan. Itse asiassa ensimmäinen kokemukseni rautateiltä on, kun kuljin lapsena Sievin asemalta Ylivieskaan.

Ylivieskan kannalta oli merkittävää, että valtiopäivien rautatievaliokunnassa istui kansankirjailija, lukkari Pietari Päivärinta, joka arvostettuna ja tunnettuna kirjailijana sekä voimakkaana puhujana vaikutti siihen, että radan suunnaksi valittiin sisämaan vaihtoehto eli Kokkolasta Ylivieskan kautta Ouluun menevä linjaus.

Päivärinta oli vahva kotiseutuvaikuttaja myös seurakunta- ja kunnallispolitiikassa. Hän edusti kirkkokansaa kolmessa kirkolliskokouksessa ja toimi 1800-luvun loppupuolella toistakymmentä vuotta kuntakokouksen puheenjohtajana. Maaseudun vähäosaista kansaa ja sen tuntemuksia kirjoissaan ja lehtiartikkeleissaan realistisesti kuvannut Päivärinta puhui voimakkaasti kansansivistyksen, valistuksen ja maatalouden kehittämisen puolesta. Päivärinnan vaikutus Ylivieskan hengenelämään oli merkittävä ja siitä sai varmasti vaikutteita myös lapsuus- ja nuoruusvuosinaan Ylivieskassa asunut presidentti Kyösti Kallio.

Ylivieskan väkiluku on kasvanut pääsääntöisesti koko 150-vuotisen historian ajan. 2000-luvun puolella kaupungin kasvu on ollut suhteellisesti Suomen nopeimpia. Kasvua ovat tukeneet muuttovoitto ja korkea syntyvyys. Ylivieskan kasvu on jatkossakin nopeaa, jos tilastokeskuksen väestöennuste vuosille 2015–2030 toteutuu. Asukkaanne on varsin nuorta: paljon lapsia ja nuoria lapsiperheitä. Euroopan nuorin väestö asuu täällä Ylivieskan ja Oulun seuduilla.

Ylivieska on sijoittunut liikenteen solmukohdaksi. Hyvien rautatie- ja maantieyhteyksien ohella Ylivieska tunnetaan Suomessa laajalti markkina-alueensa kasvavana kaupallisena keskuksena. Myönteisen kaupunkikehityksen taustalla on varmasti ollut kunnallispolitiikka, jossa on toimittu määrätietoisesti ja viisaasti kaupungin vahvuuksia ja etuja hyödyntäen. Ylivieska on yrittäjien ja kauppiaiden kunta, kasvava alueensa keskuksena. Ylivieskan talousalue on noussut Suomen 26. merkittävimmäksi talousalueeksi.

Ylivieska on ihmisen kokoinen kaupunki vahvoine kylineen. Kyläkoulut ovat täällä edelleen voimissaan. Teillä on peräti neljä vahvaa kyläkoulua, jotka on päätetty pitää toiminnassa ja laajentaa. Rautatien myötä asukkaita on tullut ajan saatossa paljon eri puolilta Suomea, mikä on virkistänyt ajatusmaailmaa ja tuonut eri vaikutteita. Täällä arvostetaan kulttuuria, liikuntaa sekä koulutusta. Teillä on upea kulttuurikeskus, uusi jäähalli sekä uusi teatteritalo. Kouluttautuakin voi Ylivieskassa. Ylivieska on kokoaan suurempi niin kuin kaupungin slogankin kertoo, kaupunkinne on suuren kaupungin oloinen. Kaupunkinne on vireä, kehittyvä ja rohkeasti tulevaisuuteen katsova.

Viime pääsiäisen aikaan järkytyin, kun katsoin uutisia televisiosta. Teidän vanha ja kaunis puukirkkonne oli tulessa. Tiedän, että te ylivieskalaiset olette kokeneet kirkon menettämisen erittäin raskaaksi asiaksi. Tämä asia on myös yhdistänyt teitä. Kirkossa koettiin vuosisatojen aikana elämän surut ja ilot ja jaettiin ne yhdessä suvun ja ystävien kanssa.  Olin itsekin käynyt kirkossanne useampaan kertaan, koska sukuani on tältä seudulta kotoisin.

Olkaa rohkeita miettiessänne kirkolle uutta vaihtoehtoa. Voisitteko jopa miettiä, että tekisitte samoille perustuksille uuden ja samasta materiaalista. Rakennettiinhan Pudasjärvellekin komea puukoulu.

Valtioneuvoston puolesta onnittelen Ylivieskaa sen 150-vuotisesta hallinnollisesta itsenäisyydestä. Toivotan teille ylivieskalaisille hyvää Suomen itsenäisyyden juhlavuotta!

"Nykyinen sukupolvi rakentaa edeltäjiensä työlle.". Näin totesi täällä syntynyt presidentti Kyösti Kallio. Jatketaan yhdessä tätä työtä isänmaan rakentamiseksi. Kiitos.

Speech by Prime Minister Sipilä at the Opening Ceremony of Finland 100 Exhibition

Perjantai 13.1.2017 klo 9:38


(check against delivery)

Szanowna Pani Premier, Excellencies, Ladies and Gentlemen, Dear Friends of Finland,

This year, we are celebrating 100 years of Finland’s independence. Our celebrations started on New Year's night in Helsinki, and we will continue with countless more events throughout Finland this year.

This year, we are celebrating 100 years of Finland’s independence. Our celebrations started on New Year's night in Helsinki, and we will continue with countless more events throughout Finland this year.

We will mark the centenary in many ways outside the borders of our country, too. Today, it gives me particular pleasure to launch the celebrations here in Warsaw, at the first ‘Finland 100’ event that is taking place abroad. The magnificent POLIN Museum, designed by Professor Mahlamäki, offers the perfect venue for this.

I had the opportunity to visit the Museum earlier today. The way that the history of Polish Jews comes alive here is truly special and the exhibition leaves a permanent impression on the visitor. It is humbling to visit this unique place, in the middle of the former ghetto area.

I feel privileged that we in Finland can experience a special connection to the Museum, and that Finnish creativity and architecture have contributed to its success.

A museum designed by a Finnish architect in the capital of Poland is one of the latest examples of the close ties between our two countries, and it also highlights the many opportunities we have for cooperation.

Also the presence of Prime Minister Szydlo at this event tonight reflects this link between our countries.

The history of our friendship across the Baltic Sea extends well beyond the last 100 years. But, in 1917 and 1918, Finland and Poland shared the same destiny as both gained their independence. Next year, Poland will be celebrating its centenary.

One of the eight themes of the Echoes exhibition is ‘Light and Dark’. During the years of our independence, we have seen light, as well as dark, in both of our countries. The Museum of the History of Polish Jews is a reminder of this.

Now Finland and Poland work together, as members of the European Union, and it is our constant responsibility to make sure that light will always prevail over dark in Europe and in the world.

Ladies and gentlemen, the theme of the Finland 100 celebrations is ‘Together’. This reflects the Finnish experience: From the very start of our independence, we have valued the equal participation of all citizens, women and men, in building the Finnish society. The war years brought the young nation together in a unique way. The following decades saw Finland become a success story.

The Echoes exhibition is also a demonstration of this theme. Finnish design and architecture have a universal appeal, but they are also clearly Finnish. They reflect our society, the natural surroundings and the challenges that we Finns experience, but they also look towards the future.

Through this exhibition we hope to tell our story to our Polish friends as well. What makes the exhibition especially interesting is that it shows how design is a part of our everyday lives in Finland. It is a shared experience – in fact, I’m sure that every Finnish person in the audience will recognise some objects in the exhibition from their own home. I certainly did.

I would like to congratulate the organising team, and also pay tribute to the way this exhibition has been created together with several partner companies.

I would also like to express our deep gratitude to the POLIN Museum for holding this exhibition, which is so different from your usual programmes. Without your help and cooperation this Finland 100 event would not have been possible.

Madam Prime Minister, Dear Friends,

Thank you for being with us tonight. I wish you an enjoyable evening and a memorable Finland 100 experience.

EU-asiat keskiössä Varsovassa

Torstai 12.1.2017 klo 19:18

Olen tänään Varsovassa ensimmäisellä Suomi100 -ulkomaanvierailulla. Tapasin Puolan pääministerin Beata Szydłon, ja kävimme viralliset keskustelut. Keskustelujen pääpaino oli ajankohtaisissa EU-asioissa. Kuten kaikkien EU-maiden kanssa, keskusteluissa löytyi joitakin eroja lähtökohdissamme, mutta runsaasti kuitenkin myös aiheita, joissa näkemyksemme ovat hyvin samankaltaiset. Meillä oli hyvä ja avoin keskustelu esimerkiksi EU:n tulevaisuudesta, muuttoliikkeestä ja brexitistä.

Käsittelimme myös Itämeren alueen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Suomea ja Puolaa yhdistää muun muassa se, että olemme molemmat pitäneet tärkeänä EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja sen kehittämistä. Asiaa tullaan edistämään jatkossakin. Hybridiuhkiin liittyvä työ on meille molemmille tärkeää. Olen tyytyväinen, että saimme kuulla, että myös Puola tulee olemaan aktiivinen Suomeen perustettavaan hybridiuhkien osaamiskeskuksen osalta.

Suomalainen osaaminen tunnetaan Puolassa. Painotin Puolan pääministerille osaamistamme mm. biotalouden, terveysteknologian sekä älykkäiden liikenneratkaisujen alalla. Toivon, että jatkossa yrityksemme tulevat löytämään entistä enemmän yhteistyömahdollisuuksia Puolasta. Viime aikoina suomalaisyrityksillä on ollut muiltakin osin huomattavaa kiinnostusta Puolaa kohtaan. Yhteyksiä pidetään yllä useilla eri tasoilla. Myös suomalainen innovaatiopolitiikka herättää puolalaisissa runsaasti kiinnostusta.  Sivusimme tätä aihetta myös pääministerikollegani kanssa. Tähän liittyen halusin ottaa Puolan ohjelmaani myös yrityksille suunnatun roundtable-keskustelun. Tilaisuudessa keskeiset suomalaiset ja puolalaiset yritykset esittelivät liiketoimintaansa. Suomalaisista yrityksistä mukana olivat Fortum, Stora Enso, UPM, Valmet, Watrec ja Wärtsilä. Isännöimme tapahtumaa yhdessä Puolan varapääministerin kanssa. Tilaisuus oli hyvin antoisa ja toivon, että yhteistoiminta maidemme välillä saa tästä lisää pontta.

Suomelle Puola on tärkeä maa sekä kahdenvälisesti, Itämeren alueella että EU:ssa. Tämän vuoksi totesin keskustelussamme Suomen toivovan, että Puola ja EU-komissio pääsevät yhteisymmärrykseen komission käynnistämän oikeusvaltiomenettelyn puitteissa. Tämä olisi tärkeää niin Puolan kuin EU:nkin kannalta. Kysymys yhteisistä arvoista on erityisen olennainen nyt, kun meidän on varmistettava EU:n yhtenäisyys. Oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien kunnioittaminen ovat EU:n kulmakiviä.  On tärkeää varmistaa niiden kunnioittaminen EU:n kaikissa jäsenvaltioissa.  On kuitenkin selvää, että viime kädessä kyse on asioista, joihin kestävät ratkaisut löydetään puolalaisten itsensä toimesta. Ratkaisujen löytäminen on kuitenkin tärkeää myös koko EU:n kannalta. 

Tapasin Puolassa myös Euroopan parlamentin ALDE-ryhmään liittyneen oppositiopuolue Nowoczesnan puheenjohtajan. Tapaaminen täydensi hyvin tapaamiset Puolassa.

Historia yhdistää Suomea ja Puolaa, sillä Puolan itsenäisyyden palautumisen juhlavuosi on ensi vuonna. Käynnistimme Suomi100  -juhlinnan Varsovan upeassa Puolan juutalaisten historian museossa, jossa avautuu suomalaista designia ja arkkitehtuuria esittelevä juhlavuoden Echoes-näyttely.

Päivä oli tiivis, mutta erittäin antoisa. Suomen kaltaiselle pienelle maalle kahdenvälisten suhteiden hoitaminen ja meille tärkeiden EU-asioiden edistäminen tätä kautta on tärkeää. Työ jatkuu.

Puhe MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan juhlaseminaari 11.1.2017

Keskiviikko 11.1.2017 klo 14:19

(muutosvarauksin) 

Hyvä seminaariyleisö,

Ruokaturva on yksi kokonaisturvallisuuden kulmakiviä. Ruokaturva on myös yksi ihmiskunnan suurimmista tulevaisuuden haasteista. Miten turvataan maailman ihmisten ruokaturva eli poistetaan maailmasta nälkä?

Miten annetaan ihmisille mahdollisuus saada turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän?

Ja miten vielä pystytään tekemään tämä kestävästi, väestökasvuun ja ilmastonmuutokseen sopeutuen?

Ruokaturvaan liittyviä ongelmia ei ole vielä onnistuttu ratkaisemaan. Usein arvellaan, että nälän poistamisessa kysymys ei niinkään ole osaamisesta vaan tahdosta. Jos yhteinen poliittinen tahto ruuan takaamiseen kaikille löytyisi, voisi tavoite toteutua.

Maailmassa tuotetaan nytkin periaatteessa tarpeeksi ruokaa kaikille ihmisille. Ruokaturvaongelma on pelkkää ruuan tuotantoa moniulotteisempi kysymys. Se liittyy läheisesti köyhyyteen ja ihmisten mahdollisuuteen tuottaa tai hankkia tarvitsemansa terveellinen ja ravitseva ruoka.

Tänä päivänä noin 800 miljoonaa ihmistä elää ruuan puutteessa eli ei saa ruuastaan riittävästi energiaa. 2 miljardia ihmistä ei saa ruuasta tarvitsemiaan hivenaineita, vitamiineja ja valkuaista. Suurin osa nälkää kärsivistä ihmisistä on maaseudun asukkaita, siis pienviljelijäperheitä, maatyöläisiä, ja muita maaseudun köyhiä. Heidän kohdallaan ei toteudu oikeus ruokaan, joka on yksi ihmisoikeuksista.

Tänä päivänä noin kolmasosa kaikesta maailmassa tuotetusta ruuasta pilaantuu tai heitetään pois ruokaketjun eri vaiheissa. Jos ruokahävikkiä saataisiin pienennettyä ja ihmisten käytettäväksi, olisi osa nälkäongelmaa ratkaistu. Ja jos hävikkiä saataisiin pienennettyä, vähenisi myös tarve raivata metsiä pelloksi tuotannon kasvattamista varten.

Maailman väestö kasvaa ja kaupungistumisen myötä ruokailutottumukset muuttuvat. Tulevaisuudessa ruokaa ja rehua on tuotettava selvästi nykyistä enemmän.

Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO) on arvioinut, että vuonna 2050 maatalouden pitäisi tuottaa ainakin puolet enemmän ruokaa kuin nyt. Myös energian ja puhtaan veden tarve tulee lisääntymään merkittävästi.

Tavoitteiden saavuttamista uhkaa muuttuva ilmasto. Näyttää siltä, että ilmastonmuutos uhkaa ruuantuotannon tulevaisuutta erityisesti niillä alueilla, joissa jo nyt on heikko ruokaturvatilanne. Siksi ilmastonmuutoksen hillitseminen ja muutokseen sopeutuminen ovat maailman ruokaturvan ja myös rauhan kannalta välttämättömiä.

Globalisoituvassa maailmassa käy usein niin, että sääolojen vaikutus ruuantuotantoon yhdellä alueella heijastuu myös muualle maailmaan. Tästä on esimerkkejä viime vuosilta. Kova kuivuus tärkeillä tuotantoalueella vaikutti osaltaan ruuan maailmanlaajuiseen hinnannousuun, ruuan äkillinen hinnannousu sai puolestaan kansalaiset kaduille kapinoimaan erityisesti maissa, joissa suurin osa ihmisten tuloista kuluu ruuan ostamiseen.

Ruokaturva turvaa siis osaltaan myös turvallisuuden. Epäonnistuminen tarkoittaa levottomuuksien leviämistä yli maiden rajojen ihmisten etsiessä elantoa ja rauhallisempaa elämää toisaalta.

Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, on maailman tulevaisuuden kuva ruokaturvan ja sen mahdollistaman vakaan kehityksen kannalta hyvin vaikea.

Me suomalaiset ymmärrämme tämän hyvin omaa taustaamme vastaan. Meidän viimeisimmistä nälkävuosista on aikaa runsaat sata vuotta. Ja monella on vielä muistissa sotavuosien ja sodan jälkeisten vuosien ruuan säännöstelty saanti. Tuolloin ruoka oli arvossaan, eikä myöskään ruokahävikkiä päässyt syntymään.

 

Hyvät kuulijat,

Työtä ruokaturvan parantamiseksi tehdään maailmassa paljon. Tähän velvoittavat jo ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja kestävän kehityksen tavoitteet, joista tavoite numero kaksi koskee nimenomaan nälän hävittämistä. Tavoitteista ensimmäinen koskee köyhyyden poistamista, sillä ilman köyhyyden poistamista ei myöskään ruokaturvatavoite voi toteutua. Nämä tavoitteet siis kulkevat käsi kädessä.

Vaikka jokainen maa itse on vastuussa kansalaistensa ruokaturvan varmistamisesta, monet maat tarvitsevat siihen tukea – niin osaamista kuin rahallista tukea – sekä ruokaturvatarpeiden huomioon ottamista kansallisessa ja kansainvälisessä päätöksenteossa.

Kansainvälinen yhteisö on nostanut maatalouskehityksen ja ruokaturvan varmistamisen keskeisiksi kehityksen tavoitteiksi. Tähän on syynä myös se, että monen köyhän kehitysmaan koko talouselämä, työllisyys ja ulkomaankauppa ovat riippuvaisia maatalouden, metsän ja kalastuksen tuotosta.

Maailman puoli miljardia pienviljelijäperhettä tuottavat merkittävän osan ihmiskunnan ruuasta. He eivät tuota vain omalle perheelleen vaan yhä enenevässä määrin myös markkinoiden tarpeisiin. Yhä useampi pienviljelijä on nainen, koska monesti perheen miehet ovat lähteneet elannon perässä kaupunkiin tai ulkomaille. Jos maailman ruokaturvaa halutaan parantaa, on välttämätöntä ottaa mukaan työhön myös pienviljelijät – siis joukko, jonka omakin ruokaturva on huonon vuoden sattuessa vaakalaudalla.

Perheviljelmävaltaisella Suomella on paljon kokemuksia jaettavaksi pienviljelijävaltaisten kehitysmaiden kanssa. Yhteistyöllä ja kumppanuudella voimme vaihtaa tietoja ja kokemuksia siitä, miten tuotanto ja koko ruokajärjestelmä saadaan toimimaan ja omalta osaltaan varmistamaan ruokaturvan syntymistä. Ruokajärjestelmän toimivuuden eteen tehdään Suomessakin edelleen töitä.

 

Hyvät kuulijat,

Maailman ruokaturva syntyy pienistä puroista, pienistä teoista, poliittisista päätöksistä ja vastuun kantamisesta. Keskeistä on, että meillä on myös henkilöitä, jotka omalla panoksellaan ovat valmiita tekemään voitavansa ruokaturvan edistämiseksi.

Juha Marttila on työssään puolustanut jo vuosien ajan voimalla suomalaista ruokatuotantoa. MTK on ollut niin kansallisesti kuin eurooppalaisellakin tasolla näkyvä ja arvostettu toimija. Kotimainen ruoka on myös meille suomalisille yksi osa turvallisuutta. Tämän vuoksi on tärkeää, että päätöksenteossa niin kansallisella kuin eurooppalaisellakin tasolla takaamme mahdollisuuden kestävään, puhtaaseen ja kannattavaan kotimaiseen ruokatuotantoon.

Haluan lämpimästi kiittää puheenjohtaja Juha Marttilaa joukkoineen aktiivisesta ja paneutuvasta otteesta kehityksen pyörän pyörittämisessä. Kehitysapu on julkisen ja yksityisen tahon kumppanuutta. Tarvitsemme kansalaisyhteiskuntatoimijoiden innostuneisuutta, asiantuntemusta ja varojakin, jotta kehitysyhteistyön tavoitteita pystytään saavuttamaan.

Ja aivan lopuksi haluan toivottaa omasta ja valtioneuvostonpuolesta lämpimät onnittelut: Juha Marttilalle, 50-vuotiaalle puheenjohtajalle. Sinä pidät jäsenistönne asemasta kiinni ja kannat syvää huolta heidän arjestaan, sekä luonnollisesti tänä vuonna 100-vuotisjuhlaansa viettävälle MTK:lle, unohtamatta myöskään Suomea, joka tänä vuonna voi juhlia itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa.

Vuosi 2017 on juhlan arvoinen. Toivotan menestystä myös tuleville vuosikymmenille!