Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 8.10.2018 16:23Ilmastopolitiikassa onnistuminen vaatii puolueilta yksituumaisuuttaLue lisää »
  • 23.9.2018 16:55Keskinäisestä kunnioituksesta Lue lisää »
  • 22.9.2018 10:29Keskusta on valmis laittamaan rahaa perhevapaisiin Lue lisää »

Blogin arkisto

EU:n budjettia ei ole vielä päätetty - neuvottelut vasta käynnistyvät

Jaa |

Torstai 26.4.2018 klo 15:22


EU:n budjetin laatiminen on pitkä neuvotteluprosessi, eräänlainen maratoni. Alkuvaiheissa määritellään budjetin kokonaistaso ja sitten siirrytään vääntämään rahanjaon kriteereistä. Kansallisesti kiinnostava lopputulos on selvillä kuitenkin vasta maaliviivan jälkeen; se paljonko maksamme ja paljonko saamme EU:sta rahaa. Vielä tätä ei tiedetä. 

Komissio antaa esityksensä budjetin kokonaisuudeksi ensi viikon keskiviikkona ja sektorikohtaiset lainsäädäntöesitykset julkaistaan toukokuun lopussa. Tästä alkaa vähintäänkin vuoden mittainen prosessi, jossa käydään runsaasti neuvotteluja usealla eri tasolla. 

Näitä keskusteluja olen käynyt jo pitkään päämiestasolla. Tänään tapasin myös budjetista vastaavan komissaari Oettingerin. Kävimme erinomaisen keskustelun ja toin esille vahvasti Suomen kipupisteet. Suomen erityisolosuhteet niin alue-ja rakennepolitiikassa kuin maataloudessa on huomioitava. Ei ole hyväksyttävää, että maksuosuutemme kasvaisi, mutta keskeisiä prioriteettejamme ei huomioitaisi. Tämän lisäksi kaiken EU-rahoituksen on tuettava yhä vahvemmin tämän päivän haasteita, kuten eurooppalaisen talouden kasvua, työllisyyttä, turvallisuutta ja osaamista. 

EU:n budjetti kaipaa myös kovasti normien purkamista. Normin purusta meillä Suomessa on hyviä kokemuksia, toivottavasti saisimme laajennettua tätä urakkaa myös EU:n käytäntöihin.  

Euroopan unionin monivuotinen budjetti eli rahoituskehykset tehdään seitsemäksi vuodeksi eteenpäin. Käytännössä tässä määritellään, kuinka paljon jäsenvaltiot maksavat bruttokansantuotteestaan yhteiseen pottiin ja toisaalta mihin tuo rahasumma käytetään. Tällä 7 –vuotiskaudella budjetin koko on ollut reilut 1000 miljardia euroa, josta noin 2/3 on käytetty maatalouteen sekä alue-ja rakennepolitiikkaan. Tulevalla kaudella rahoitusta tullaan varmasti entistä enemmän suuntaamaan myös puolustukseen, maahanmuuttoon sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä on ollut myös Suomen kanta.

Britannian jättää lähtiessään aukon EU-budjettiin. Olemme linjanneet, että pienempi EU tarkoittaa myös pienempää budjettia. Liian tiukkaa ylärajaa emme ole kuitenkaan halunneet budjetin koolle asettaa. Olemme katsoneet viisaaksi toimintatavaksi sen, että meillä on joustonvaraa neuvotteluissa.

Päätavoitteemme neuvotteluihin on selvä: haluamme maksimoida EU:sta Suomelle palautuvat varat samalla kun haluamme pitää nettomaksumme kohtuullisena.

Olemme onnistuneet Suomessa talouskasvun vahvistamisessa niin hyvin, että muutokset bruttokansantuotteessamme ovat merkittäviä. Koska EU:n jäsenmaksu perustuu kunkin maan bruttokansantuotteeseen, kasvaa jäsenmaksuosuutemme ikään kuin automaattisesti jonkin verran. Tätä emme voi, emmekä tahdo muuttaa. 

Nettomaksuosuudestamme on sen sijaan aivan liian aikaista puhua. Se riippuu siitä, kuinka paljon tulemme EU-rahaa saamaan eri sektoreilta.  Tämä ratkeaa vasta seuraavan vuoden tai kahden vuoden aikana, jolloin käydään yksityiskohtaiset neuvottelut EU-rahoituksen jakokriteereistä. Onnistuminen näissä neuvotteluissa ratkaisee sen, miten paljon saamme jatkossa EU-rahoitusta Suomeen. Erityisesti maatalous-, koheesio- sekä tutkimuspuolen neuvotteluissa menestyminen ratkaisee paljolti sen, mitä Suomelle jää viivan alle.