Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 10.12.2018 11:17Pääministeri Juha Sipilän puhe Suomalaisia ilmastotekoja - Enemmän ja nopeammin-seminaarissaLue lisää »
  • 5.12.2018 15:45Pääministeri Juha Sipilän lausunto Oulun tapauksista Lue lisää »
  • 4.12.2018 14:05Pääministerin puhe Muistovuosi 1918 päätösseminaarissa 4.12.2018Lue lisää »

Blogin arkisto

Omistajaohjauksella on väliä

Tiistai 15.10.2013 - Juha Sipilä

Valtionyhtiöiden omistajaohjaus on puhuttanut viimeiset viikot. Hallituksen linja on ollut omituisen poukkoilevaa ja epäjohdonmukaista. Omistajaohjauksessa olisi ensinnäkin tärkeää hyväksyä normaalit osakeyhtiöiden johtamisen pelisäännöt, jossa yhtiön omistajat valitsevat hallituksen ja hallitus toimivan johdon. Ministerin tai virkamiesten suora puuttuminen yhtiön operatiiviseen toimintaan ei ole hyvän hallintotavan mukaista.

Viime viikon tapahtumista erikoisinta oli se, että ministeriöstä puututtiin yhtiön oikeuteen tehdä rikosilmoitus. Kun ohjauksen voimakeinona käytettiin vielä uhkausta johdon erottamisesta, se on mielestäni vielä vakavampaa kuin se, että muistettiinko puolentoista vuoden takaiset asiat oikeassa järjestyksessä.

Epäselvää on myös se, onko Arctic Shipping Oy:n toiminnalle arktisella alueella hallituksen tuki. Tämä on jo omistusohjaukseen kuuluva asia. Eli mikä on yrityksen toiminnan tarkoitus ja laajuus. Prosessin aikana on selvinnyt, että tästä asiasta ei ole yksimielisyytä hallituksen sisällä. Yhtiön operatiivinen johtaminen on äärettömän vaikeaa, jos omistajan tahto näin suuressa kysymyksessä on epäselvä.

Valtionyhtiöiden omistajaohjauksen periaatteet tulee olla yrityksen hallituksen ja operatiivisen johdon tiedossa. Tämän tulee sisältää myös toimintaan liittyvät arvot. Arvot ovat yrityksen johdon yksi tärkeimmistä työkaluista ja niiden tulee ohjata käytännön toimintaa ja johtamista. Esimerkiksi suhtautuminen kansalaiskeskusteluun voi olla osa yrityskansalaisuutta ja kertoa omalta osaltaan yrityksen arvoista käytännössä.

Vieläkö valtionyhtiöitä tarvitaan? Mielestäni kyllä. Olemme määritelleet ns. strategisen ja ei-strategisen omistuksen. Eli sen, mikä omistus on yhteiskunnan kannalta tärkeää ja mikä ei. Tärkeyden määrittelee esimerkiksi yhteiskunnan huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulma. Olemme määritelleet strategisiksi omistuksiksi kuljetuksiin, energiaan ja infraan liittyviä yhtiöitä. Ei-strategisia omistuksia on erityisesti toimialoilla, missä on tarpeeksi yksityisiä toimijoita ja aito kilpailu toimii. Jotkut toimialat, kuten sähköverkot, on lainsäädännöllä suojeltu monopolitoimialoiksi.  Tällaisia monopolialoja ei saisi mielestäni päästää markkinavoimien temmellyskentäksi.

Meillä on myös huonoja esimerkkejä valtion omistajuuden purkamisesta. Esimerkiksi haja-asutusalueilla on nyt vaikea löytää edes tarjoajaa kuituverkkojen rakentamiseen. Tästä olen huolissani.

Keskusta on esittänyt uudenlaista otetta valtion omistajaohjauspolitiikkaan. Valtion omaisuus pitää saada aktiivisempaan käyttöön. Olemme esittäneet sekä kasvurahaston että Valtion Infra Oy:n perustamista. Kasvurahasto voisi olla omalta osaltaan luomassa uusia työpaikkoja ja pääoma siihen saataisiin myymällä ei-strategista omaisuutta esimerkiksi TeliaSoneraa sekä eläkeyhtiöistä ja yksityisiltä sijoittajilta. Valtion Infra Oy taas voisi rahoittaa suurimpia valtion väylä- ja rakennusinvestointihankkeita. Infra Oy:n toiminnan edellytyksiä parantaisi ulkopuolinen tulovirta esimerkiksi sähköverkoista.

Julkaistu Suomenmaassa 15.10.2013

Avainsanat: omistajaohjaus, arctic shipping, valtion yhtiö, kasvurahahsto, valtion infra oy

Valtio-omistajuuden uusi rooli

Perjantai 4.10.2013 - Juha Sipilä

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Maaseudun tulevaisuudessa 4.10.2013

Onko valtiolla enää roolia teollisuutemme suuressa rakennemuutoksessa vai hoitavatko markkinavoimat koko urakan? Valtion omistus on jaettu strategisiin ja ei-strategisiin omistuksiin. Toisin sanoen julkisen vallan mukana oleminen on joillakin aloilla tärkeää tai vähemmän tärkeää. Tärkeää se on erityisesti turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvissä asioissa, samoin kuin useimmilla monopolitoimialoilla. Siellä, missä kilpailu toimii hyvin, valtion omistamien yhtiöiden roolia ei välttämättä tarvita.

Strategisia omistajuuksia ovat mielestäni myös esimerkiksi energian tuotantoon ja jakeluun liittyvät kriittiset yritystoiminnat. Samoin tähän kuuluvat muun muassa liikenteeseen ja väylien kunnossapitoon sekä kuljetuksiin liittyvät toiminnot.

Mielestäni valtiota tarvitaan edelleen ja sen roolin voi jaotella kolmeen eri kategoriaan.  Ensinnäkin valtion rooli voi olla merkittävä rakennemuutoksen hidastamisessa ja uusien työpaikkojen luomisessa hiipuville, mutta Suomen kannalta merkittäville, aloille.

Toiseksi valtiolla voi olla tärkeä rooli uuden synnyttämisessä eli työpaikkojen luomisessa ihan uusille aloille. Näihin kahteen Keskusta on esittänyt yhdeksi ratkaisuksi kasvurahastoa, jonka pääoma saataisiin esimerkiksi TeliaSoneran omistusta myymällä ja eläkeyhtiöistä. Uusia toimijoita markkinoille ei tarvita. Rahasto voidaan synnyttää olemassa olevien toimijoiden, kuten Teollisuusijoituksen ja Finnveran Averan sisään. Kysymys on resurssien merkittävästä kasvattamisesta.

Valtio ei voi valita voittajia, sen vuoksi jokainen yhteiskunnan euro tarvitsee rinnalleen yksityisen euron.  Nämä kaksi yhdessä antavat vipuvaikutuksen muun rahoituksen järjestymiseen. Tavoitteena olisi synnyttää vaikkapa tuhanteen yritykseen kahden Nokian verran uusia työpaikkoja. Työpaikkoja syntyisi rahoituksen pullonkaulan helpotuttua sekä olemassa oleviin että uusiin yrityksiin. 

Kolmanneksi valtio ei voi väistää vastuutaan valtion perusinfrastruktuurin kuten lentokenttiin, rautateihin, tiestöön ja vesiväyliin liittyvissä toiminnoissa. Tähän Keskusta on esittänyt Valtion Infra Oy:n perustamista. Se voisi rahoittaa esimerkiksi suurimpia valtion väylä- ja rakennusinvestointihankkeita. Erona budjettirahoitukseen on suurten investointien ajoittaminen budjettiin pidemmälle aikavälille.

Infra Oy:n osaksi pitäisi hakea myös muita tulolähteitä, jotka tulisivat valtion budjetin ulkopuolelta. Tällainen voisi olla esimerkiksi Fortumin omistamat sähköverkot, joita se on nyt myymässä. Valtion Infra Oy saisi niistä kohtuullisen hyvää tuottoa ja huoltovarmuuden sekä turvallisuuden kannalta elintärkeiden sähköverkkojen omistus saataisiin pidettyä suomalaisissa käsissä ja valtion enemmistöomistuksessa. Sähköverkot on lainsäädännöllä suojattu alueellisiksi monopoleiksi eikä sellaisia saisi koskaan päästää markkinavoimien temmellyskentäksi.

Infra Oy:n rahoitukseen voisi lanseerata kansanobligaation, jolle saataisiin hieman pankkikorkoa korkeampi tuotto. Tämä auttaisi saamaan osan laiskana pankkitileillä makaavasta yksityisvarallisuudesta yhteisten hankkeiden rahoittamiseen. Myös eläkeyhtiöille Infra Oy olisi mielenkiintoinen sijoituskohde ja valtion osuus voisi tulla esimerkiksi osittain ei-strategisten pörssiyhtiöiden myyntituloista. Infra Oy:n perustamisella saisimme vauhtia investointeihin.

 

Avainsanat: Valtio-omistus, Infra Oy, kasvurahasto