Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 10.12.2018 11:17Pääministeri Juha Sipilän puhe Suomalaisia ilmastotekoja - Enemmän ja nopeammin-seminaarissaLue lisää »
  • 5.12.2018 15:45Pääministeri Juha Sipilän lausunto Oulun tapauksista Lue lisää »
  • 4.12.2018 14:05Pääministerin puhe Muistovuosi 1918 päätösseminaarissa 4.12.2018Lue lisää »

Blogin arkisto

Talouspolitiikkaan tarvitaan uudistavaa ja kauaskantoista otetta

Sunnuntai 13.4.2014 - Juha Sipilä

Suomen taloudellinen tilanne on synkkä. Emme ole toipuneet vuonna 2008 alkaneesta teollisuuden romahduksesta. Tuottavuuden kasvu on tyssännyt täysin, mikä tekee tästä kriisistä jopa vaikeamman kuin 1990-luvun lamasta. Finanssikriisin aiheuttamien ongelmien lisäksi meneillään on vaikea rakennemuutos, mistä kertovat irtisanomiset ja tuotantolaitosten sulkemiset. Kasvun resepti on hukassa.

Elämme koko ajan velaksi. Syömävelkaa syntyy melkein miljoona euroa tunnissa. Kolmen viime vuoden aikana valtion alijäämää on syntynyt yhteensä yli 23 miljardia euroa. Tämän lisäksi valtio on tulouttanut Solidiumista miljardin enemmän kuin yhtiö on tuottanut. Samana aikana valtion velka on kasvanut reilulla 14 miljardilla, mutta todellisuudessa tilanne on melkein 10 miljardia euroa huonompi kuin pelkkä velan kokonaisluku kertoo. Nettovelkamme on siis kasvanut noin 24 miljardilla eurolla. Meille on syntynyt piilovelkaa, joka on erittäin huolestuttava kehitys.

Hallitus ei ole myöskään pystynyt kääntämään julkisen talouden suuntaa eivätkä sen keskeiset talouspoliittiset tavoitteet toteudu: velkasuhde ei käänny laskuun eivätkä suhteellisen alijäämän, työttömyyden tai työllisyysasteen tavoitteet toteudu. Lisäksi työn verotus on hallitusohjelman vastaisesti kiristynyt.

Julkisen talouden menot ovat nousseet 58 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Toiseksi bruttoveroasteemme nousee tällä hallituskaudella ainakin kolme prosenttiyksikköä yli 46 prosenttiin. Nämä ovat maailmanennätystason lukuja, joilla ei voi ylpeillä.

Helmikuun lopussa hallitukselle luovutetussa taloustieteen professorien talouskriisipaperissa varoitettiin juuri verojen kiristämisen seurauksista. Muualla Euroopassa näkyy jo kasvua, mutta Suomi ole pääsemässä tähän kyytiin. Holmströmin, Korkmanin ja Pohjolan mukaan "Suomen veroaste on kuitenkin siinä määrin korkea, että nojautuminen verotuksen kiristämiseen ei ole keino kestävyysvajeen kutistamiseen."

Miten me sitten selviämme? Suomi tarvitsee uskottavan ja rohkean talousohjelman, jolla velaksi eläminen lopetetaan kuudessa vuodessa. Meidän on pystyttävä jatkuvasti uusiutumaan. Uusiutuminen on myös paras takuu eriarvoistumiskehityksen hillitsemiseksi. Vanha viisaus toteaa, että yhteiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Vain vahva talous ja korkea työllisyys turvaavat sosiaalisen hyvinvoinnin.

Keskustan vaihtoehto Suomen selviytymiseksi koostuu kolmesta peruspalikasta. Tavoitteeksi on asetettava 200 000 uutta työpaikkaa kymmenessä vuodessa. Valtion tase on laitettava kunnolla töihin työttömyyden nujertamiseksi.

Suomella on edelleen suhteellista kilpailuetua lukuisilla aloilla. Esimerkiksi energia-alalla, biotaloudessa, elintarviketeollisuudessa, matkailussa sekä tietotekniikan hyödyntämisessä ja soveltamisessa on mahdollisuuksia luoda kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Meidän on vaan osattava esittää itsellemme oikeat kysymykset, mikä estää kehityksen ja sen jälkeen tehtävä kaikki voitava esteiden poistamiseksi.

Jos työpaikkojen syntymisen esteenä on rahoitus, Keskusta on valmis käyttämään tämän muutoksen tekemiseen valtion tasetta eli omaisuutta. Tavoitteen saavuttamiseksi valtion ei-strategista omistusta voidaan muuttaa uuteen muotoon, mutta vain, jos lopputuloksena on teollisen rakennemuutoksen vauhdittaminen ja 200 000 työpaikkaa.

Toiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on vietävä kunnianhimoisesti maaliin. Kirkkaana tavoitteena pitää olla julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistaminen ja lääkäriin pääsyn helpottaminen. Hallituksen ja opposition sote-sovussa toteutuu uudistuksen kaksi tärkeintä tavoitetta: perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen raja-aita poistuu ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen tulee leveämmät hartiat.

Kolmanneksi työuria pitää pidentää joka vaiheesta: alusta, keskeltä ja lopusta. Ihmiset elävät entistä terveempinä ja entistä pidempään kaikkialla. Suomi on niitä harvoja eurooppalaisia maita, joka ei ole vielä kyennyt nostamaan eläkeikää. Ymmärrän niitä vaatimuksia, että mekaaninen päätös eläkeiän nostamisesta ei yksin riitä, vaan rinnalle tarvitaan näkymä myös työpaikkojen riittävyydestä.

Karkein virhe hallituksen kehyspäätöksessä oli mielestäni lapsilisien leikkaaminen. Viime laman opetukset on pidettävä mielessä, kun mietimme leikkauksia. Keskusta on esittänyt lukuisia vaihtoehtoja 110 miljoonan euron lapsilisäleikkauksen korvaamiseksi: oppivelvollisuusiän nostamisen peruminen, kotihoidon tuen muutoksen peruminen, tupakkaveron lisäkorottaminen 45 sentillä per aski tai yritystukien leikkaaminen vastaavalla summalla.

Valtion talouden tasapainottaminen on kova urakka. Rakenteelliset uudistukset ja kestävän kasvun ruokkiminen eivät tapahdu itsestään. Suomi tarvitsee ennen kaikkea toivon näköaloja ja kauaskantoisia päätöksiä.

Julkaistu Aamulehdessä 13.4.2014

Avainsanat: talous, talouspolitiikka, finanssikriisi, rakennemuutos