Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 22.11.2017 14:42Pääministerin ilmoitus ajankohtaisista EU-asioistaLue lisää »
  • 21.11.2017 23:09Puhe Elinkeinoelämän Keskusliiton syyskokouksessaLue lisää »
  • 21.11.2017 15:39Puhe Euroopan arvot ja EU:n tulevaisuus -keskustelutilaisuudessaLue lisää »

Blogin arkisto

Luottamusta rakennetaan joka päivä

Perjantai 19.12.2014 klo 13:52

(Julkaistu MTV:n nettikolumnina 19.12.2014)

Suomi tarvitsee vakavan tilanteen vaatimia toimia ja ratkaisuja. Keinotekoinen jakolinjojen rakentaminen ja hajottaminen ei mielestäni edusta nyt vaadittavaa poliittista kulttuuria. Nyt vaaditaan poikkeuksellista yhteen hiileen puhaltamista.

Yhteiskuntamme repeää kahtia, mikäli emme löydä nopeasti keinoja kilpailukyvyn palauttamiseksi ja uusien työpaikkojen synnyttämiseksi. Suomalaiset ovat kuitenkin selviytyjiä. Olemme selviytyneet yhdessä pahemmistakin paikoista. Tiedämme myös tarkalleen hyvinvointiyhteiskuntamme uudistamisen tarpeet. Uudistuksia ei ole kuitenkaan saatu aikaiseksi.

Suomessa olemme olleet pääsääntöisesti yksimielisiä ulkopolitiikan hoitamisesta. Kaikki puolueet ovat tuominneet Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Olemme olleet myös yhteisessä rintamassa EU:n asettamista pakotteista. Jonkin verran keskustelua on käyty kahdenvälisten suhteiden ja diplomatian roolista kriisin ratkaisemisessa. Pelkkä pakotepolitiikka ei riitä. Tästä aiheesta on puhuttu viime aikoina myös EU:n kokouksissa. Useat tahot ovat vaatineet ja EU myöntää itsekin, että sen pitäisi pyrkiä olemaan aktiivisempi ja aloitteellisempi kriisin laukaisemiseksi.

Yksituumaisuus, konsensus, ei ole mielestäni lainkaan vanhanaikainen tavoite, kun puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Pikemminkin se on ollut Suomen ulkopolitiikan vahvuus neuvottelupöydissä.

Uudistaminen ja muutos lähtevät aina meistä itsestä. Meidän poliitikkojen on oltava valmiita muuttamaan poliittinen kulttuuri valtapolitiikan ja keskinäisen kisailun temmellyskentästä yksinomaan yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Sen tärkeämpää tehtävää meillä ei edes voi olla. Yhteisten asioiden hoitamista minä ainakin odotin päättäjiltä, kun katselin eduskunnan keskusteluja kotisohvalta ennen kansanedustajuutta.

Olen omalta osaltani sitoutunut siihen, että Keskustan vaalikampanja ei perustu henkilöihin kohdistuvaan lokaamiseen, vaan keskitymme asioihin ja ratkaisuihin. Olen sitoutunut muuttamaan radikaalisti johtamisen kulttuuria ja viemään läpi vaikeitakin yhteiskunnallisia uudistuksia. Seuraavan hallituksen ohjelman täytyy olla strateginen eli 5 - 7 tärkeimpään tavoitteeseen keskittyvä.

Vetoan kaikkiin puolueisiin, että esitämme kevään aikana, mitä nämä asiat meille kullekin ovat. Niistä on tarpeen käydä tiukkaakin keskustelua. Se on tehtävissä ilman, että lokeroimme toinen toisemme keinotekoisiin laatikkoihin, joita ei oikeasti ole olemassakaan. Arvostettavaa myös olisi, että keskustelussa emme tahallaan väärin ymmärtäisi toisiamme emmekä suin päin ampuisi yksittäisiä ehdotuksia alas.

Strategisen hallitusohjelman toteuttaminen vaatii vahvaa luottamusta poliittisten toimijoiden välillä. Luottamuksen pohjaa on rakennettava joka ikinen päivä, tänäänkin.

Avainsanat: luottamus, konsensus, strateginen hallitusohjelma, ulkopolitiikka,

Päättäjien kaikki voimavarat ratkaisujen hakemiseen

Perjantai 10.10.2014 klo 23:53

(Kirjoitus on julkaistu MTV:n nettikolumnina 10.10.2014)

Suomen tilanne on niin vakava, että päättäjien huomion täytyy keskittyä ratkaisujen hakemiseen. Yksi tärkeimmistä pontimista minulle politiikkaan mukaan tulemiselle oli poliittisen kulttuurin muuttaminen ratkaisuhakuiseksi. Siksi tervehdin ilolla viime kesänä vastavalitun pääministeri Alexander Stubbin lupailuja uudesta poliittisesta kulttuurista. Harmi, että hänen uusi rakentava politiikkansa ja sen tekotapa kesti vain muutaman viikon.

 

Yrittäjänä olen tottunut keskustelemaan suoraan ja edestä. Mielestäni uuteen poliittiseen kulttuuriin ei kuulu kilpakumppaneiden viestien vääristely. Eilisessä MTV:n blogissaan pääministeri kuitenkin esittää useita virheellisiä väitteitä Keskustan linjasta. Pääministeri mielellään taputtelee olalle kameroiden edessä eduskunnassa, mutta samaan aikaan toisaalla hän esittää tarkoitushakuisia väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Tätä inhoan politiikassa.

 

Keskusta on esittänyt oman vaihtoehtonsa tai ratkaisujaan Suomen ongelmiin.  Olemme johdonmukaisesti omassa budjetti- tai kehysvaihtoehdossamme esittäneet pienempää velkaantumista kuin hallitus.

 

Toisin kuin pääministeri väittää, emme ole koskaan esittäneet miljardiluokan yritystukirahastoa. En tiedä, mitä hän tarkoittaa. Sen sijaan olemme esittäneet useaan kertaan valtion omaisuuden tehokkaampaa käyttöä muuntamalla ei-strategista valtion omistusta yksityisvetoisten pienten ja keskisuurten yritysten vähemmistöomistuksiin. Tällä tavoin talouden kasvuun saataisiin vauhtia ilman, että valtio velkaantuu yhtään euroa lisää. Suomessa pk-yritysten rahoitus on ollut hyvin pankkivetoista. Nyt pankkien vakavaraisuusmääräykset kiristyvät, mikä heijastuu oman pääoman vahvistamisen vaatimuksiin myös yrityksissä. Esityksemme tarjoaa tähän toimivan työkalun yksityisen rahan partneriksi. Käyn mielelläni esittelemässä ajatuksemme kasvurahastosta pääministerille. Ministeri Vapaavuorelle olen sen jo esitellyt.

 

Energiatuissa olemme vaatineet kotimaisen puuhakkeen ja turpeen asemaa heikentäneen Kataisen hallituksen veropäätöksen perumista. Hallituksen päätösten takia kivihiilen käyttö oli edullisemmassa asemassa kuin kotimaisten polttoaineiden käyttö. Aiemmin puuhakkeella ja turpeella käyneitä laitoksia on kymmenien miljoonien euron investoinneilla ehditty muuttamaan kivihiilellä toimiviksi. Tässä ei ole mitään järkeä. Tätä päätöstä olemme vaatineet koko vaalikauden ajan muutettavaksi. Nyt lupaus sen muuttamisesta vihdoin tuli. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

 

Mitä tulee lapsilisäleikkauksiin, olemme esittäneet siihen kolme eri vaihtoehtoista tapaa säästää muualta tai lisätä vastaavalla summalla valtion tuloja. Yli puoluerajojen eniten kannatusta sai Keskustan esitys nostaa tupakkaveroa lapsilisäleikkauksen sijaan.

 

Hallituksen kotihoidontuen pakkokiintiöittämispäätös taas lisää kuntien kuluja. Siinä ei ole mitään järkeä. Perheet osaavat itse päättää, kumpi vanhemmista hoitaa lapsia kotona. Tämä sotii myös normien purkuajatusta vastaan.

 

Kuntien tehtävät ja rahoitus eivät ole nyt tasapainossa keskenään. Yli 170 kuntaa on joutunut nostamaan veroprosenttia. Kuntaveron kiristys osuu tasaverona kaikkein pienituloisimmille suhteellisesti eniten. Valtionosuuksia on leikattu miljardikaupalla, mutta kuntien tehtäviä on koko ajan lisätty. Jos valtionosuuksia leikataan, myös tehtäviä tulee vähentää. Lupaus on annettu, mutta mitään ei ole tapahtunut. Esitimme tähänkin oman vaihtoehtomme viime vuoden lopulla.

 

Pääministerin mukaan "strategia tarkoittaa aina jostakin luopumista ja johonkin keskittymistä". Se on totta. Stubbin johtaman hallituksen ministeriöissä on tietojeni mukaan 317 voimassa olevaa strategiaa. Niissä lienee yhteensä yli 30 000 sivua tekstiä. Tuota paperinippua ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa johonkin keskittymiseksi.

 

Mitä tulee osinkoveropäätökseen, siitä oli tulla katastrofi. Se oli todella huonosti valmisteltu ja se olisi kiristänyt pienten osinkojen verotusta ja helpottanut merkittävästi suurosinkojen verotusta listaamattomissa osakeyhtiöissä. Sitä ei kuulema alun perin tarkoitettu.  Miksi sellainen esitys sitten tehtiin?

 

Sanoin Kauppalehden haastattelussa, että yksinkertaisinta olisi vain tehdä yhteisöverokevennystä vastaava kiristys osinkoverotuksen puolelle.  Kyllä, juuri näin. Mutta sanoin näin yrittäjän, omistajan eli osingonsaajan näkökulmasta, en siis valtion pussin näkökulmasta. Esittämämme osinkoverovaihtoehto on julkinen ja löytyy kyllä helposti.

 

Väännän vielä kerran rautalangasta. Jos yhtiön tulos ennen veroja on 1000 euroa, ennen yhtiöveron laskua siitä olisi jäänyt nettotulosta 755 euroa. Jos tuo kaikki olisi poikkeuksellisesti maksettu osinkona, sitä olisi voinut saada yhteen kertaan verotettuna (jos kaikki muut ehdot täyttyvät) 755 euroa. Kun yhtiövero laskettiin 24,5 prosentista 20 prosenttiin (mitä olemme kannattaneet koko ajan siten, että se olisi tullut täysimääräisesti voimaan ensi vuoden alusta), tulos verojen jälkeen olisi ollut 800 euroa. Yrittäjä olisi hyväksynyt osinkojen verottamisen tuolla 45 eurolla, jolloin netto-osinko olisi ollut omistajan ja yrittäjän kannalta sama 755 euroa. Nykyisessä hallituksen mallissa 800 euron osingosta listaamattomassa yhtiössä jää nettona osingonsaajalle 740 euroa (jos kaikki muut edellytykset täyttyvät).

 

Minkälaisella matematiikalla tästä saadaan pääministerin väittämä tuplakorotus hallituksen esittämään. Ei mitenkään muuten kuin tahallisella väärinymmärryksellä. Mielestäni yksinkertaisen esimerkin 45 euron vero on pienempi kuin hallituksen hyväksymän mallin 60 euroa.

 

Pääministeri Stubb ilmoitti kesäkuussa pitävänsä Kataisen hallituksen talouspoliittiset tavoitteet voimassa. Uuden hallituksen tavoitteena on siis mm. suhteellisen velkaantumisen taittaminen, valtiontalouden alijäämän painamisen alle 1 % BKT:stä eli tämän vuoden 7-8 miljardin alijäämästä kahteen miljardiin ensi vuonna ja työttömyyden painamista alle 5 prosentin. Työttömyys on nyt melkein 10 prosenttia. Onnistunutta johtamista on peilattava ainakin itse itselleen asetettuja tavoitteita vasten. Noissa tavoitteissa näyttää riittävän töitä.

 

Keskusta on tehnyt rakentavaa oppositiopolitiikkaa määrätietoisesti koko vaalikauden ajan. Jos olemme olleet hallituksen kanssa eri mieltä, olemme esittäneet siihen oman vaihtoehtomme. Suomi tarvitsee vaikeassa taloudellisessa tilanteessa poikkeuksellista yhteen hiileen puhaltamista. Muuten emme selviä ongelmistamme.

 

Tämä taas vaati keskinäistä luottamusta. Keskinäinen luottamus vahvistuu, kun luovumme vanhanaikaisesta politikoinnista eli kilpakumppanin viestin tahallisesta vääristelystä ja virheellisten mielikuvien luonnista. Pääministerin kirjoitus ei vahvistanut luottamusta.

 

Avainsanat: poliittinen kulttuuri, ratkaisuhakuisuus, vaihtoehto, luottamus, osinkoverotus, kasvurahasto

Luottamusta ja kohtuutta

Perjantai 29.11.2013 klo 10:20

Julkaistu ensimmäisenä Maaseudun tulevaisuudessa 29.11.2013

Kansalaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon on romahtanut. EVA:n tutkimuksen mukaan vain yksi prosentti suomalaisista tuntee suurta luottamusta politiikkaan. Kansanedustaja on eri ammattien suosituimmuusmittauksissa aina viimeisten joukossa. Lääkäri, sairaanhoitaja ja lentäjä ovat useimmiten listalla kärjessä.

Politiikassa epäluottamusta lisää myös sanojen ja tekojen väistämätön ristiriita. Olemme keskellä suurta murrosta monessakin mielessä, mutta väistämättömiä päätöksiä lykätään koko ajan eteenpäin. Politiikan on oltava pitkäjänteistä, ennustettavaa ja juurensa tuntevaa.

Suomalaisilla on selvästikin enemmän kriisitietoisuutta ja muutosvalmiutta kuin poliittiset päättäjät ymmärtävät. Suomalaiset odottavat nyt esimerkiksi hallituksen lupauksen mukaisesti marraskuun loppuun mennessä konkreettisia päätöksiä kestävyysvajeen paikkaamiseksi. 

Myös poliittiset paketoinnit virkanimityksissä syövät politiikan uskottavuutta. Sulle-mulle -politiikan aika on yksinkertaisesti ohi. Poliittinen kanta ei saa missään tapauksessa olla nimityksen este, mutta ei myöskään peruste. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että politiikka epäpätevöittäisi tehtäviin, mutta jäsenkirja ei voi olla enää jatkossa peruste huipputehtäviin pätevintä valittaessa.

Nimityspolitiikan lisäksi tarvitaan parempaa tarkkuutta yhteisten varojen käyttöön. Niistä pitää pystyä huolehtimaan paremmin kuin omista varoistaan. Myös kohtuuden viestin täytyy yleistyä niiden taholta, joiden tulevaisuus on turvattu. Edessämme on ennennäkemättömät talkoot, jotka tulevat koskettamaan jokaista suomalaista.

Kohtuuden viestejä on tultava esimerkiksi yritysjohtajilta, työeläkeyhtiöiltä ja valtionyhtiöiltä. Vasta sen jälkeen voimme saada kaikki suomalaiset mukaan muutokseen.

Myös johtamisjärjestelmään tarvitaan muutoksia. Hallitustyöskentelyn on oltava kollegiaalista. Lokeroitumisessa ja ministeriöiden työn eriytymisessä on menty liian pitkälle. En kuitenkaan usko, että yhden ministeriön malli ratkaisisi tätä. Sielläkin voidaan lokeroitua ja riidellä reviireistä. Suurten rakenteellisten muutosten läpivienti vaatii määrätietoista johtajuutta. Määrätietoisella johtajuudella pystytään myös välttämään poliittisen avustajakunnan paisuminen liian suureksi tai se väite, että avustajat käyttäisivät toimivaltaansa väärin.

Suomi on hankkeiden ja selvitysten luvattu maa. Niitä tarvitaan, mutta tekijät turhautuvat, jos työryhmien työ ei johda toimenpiteisiin. Kun ministeri on työssä mukana ja tekee asiantuntijoiden avulla selvityksestä omalle hallinnonalalleen toteuttamiskelpoista toimenpideohjelmaa, niin motivaatio työryhmissä toimimiseen paranee ja rahalle saadaan vastinetta. Erilaisia taustaselvityksiäkin tarvitaan ja niiden merkitystä en halua vähätellä.

Poliittisen päätöksenteon luottamuksen palauttaminen on edellytys Suomen suunnanmuutokselle. Muutosta täytyy johtaa ja siinä tulee näyttää esimerkkiä. Johtaminen tarkoittaa myös muutoksia johtamisjärjestelmään ja moniin totuttuihin käytäntöihin, toimintatapoihin ja poliittiseen toimintakulttuuriin.

Juha Sipilä

Keskustan puheenjohtaja ja kansanedustaja

Avainsanat: luottamus, kohtuus, poliittiset nimitykset, johtaminen

Keskustan Juha Sipilän puhe puoluevaltuuskunnassa

Lauantai 23.11.2013 klo 10:30

Keskustan puoluevaltuusto, Kuopio 23.11.2013
(muutosvarauksin)

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet, hyvät keskustalaiset,

Suomi ansaitsee parempaa. Meidän täytyy todenteolla ryhtyä tavoittelemaan maamme näkökulmasta Aaron ”pokkaaleja” eli Suomen selviytymistä ja jokaisen suomalaisen mukaan saamista edessämme olevaan muutokseen. On Suomen suunnanmuutoksen aika.

Maalaisliitto/ Keskusta on ollut aina keskeinen tekijä Suomen historian suurissa muutoksissa jo tasavallan alkuajoista lähtien. Muistutuksena muutama virstanpylväs: Keskusta oli keskeisessä asemassa, kun Suomesta tuli tasavaltasamoin lex Kallio 1920-luvulla, jolla vapautettiin torpparit, punamultayhteistyön alkaminen vuonna 1937, jonka avulla yhteiskunta eheytyi selviytymään sodista, Paasikivi-Kekkosen ulkopoliittinen linja, hyvinvointiyhteiskunnan luominen ja alueellisesti kattavan korkeakouluverkoston luominen jne.

Olen ollut monta kertaa johtamassa muutosta pienemmässä mittakaavassaVoisi sanoa, että olen erittäin hyvä hakeutumaan vaikeuksiin tai vaikeuksissa oleviin yhteisöihin, mutta nauttinut hankalista paikoista selviytymisestä. Vaikeisiin paikkoihin ajautuminen on ollut melkein elämäntyötäni, sillä näen monimutkaisessa tilanteessa pääsääntöisesti suuren haasteen. Tällaisenavisaisena haasteena näin Keskustankin lähtötilanteen puolitoista vuotta sitten.

Olen aina todennut johtamissani yrityksissä, että hyvin menestyvää yritystä ei pelasta mikään - paitsi nöyryys. Sama pätee mihin tahansa yhteisöön, myös yhteiskuntaan tai puolueeseen. Kaiken hyvän hyrinän ja tekemisen meiningin keskellä olen hieman huolissani.

Seuraavat kysymykset ovat väkisinkin tulleet mieleeni:

Olimmeko tarpeeksi kauan ja tarpeeksi syvällä - siis puolueena? Koetteliko luottamuksen menettäminen meitä tarpeeksi?
Unohdammeko nöyryyden, unohdammeko työn tekemisen kulttuurin?
Unohtuuko muutoksen tarve poliittiseen kulttuuriin, toimintatapoihin ja politiikan sisältöön, kun gallupit näyttävät taas paremmilta?
Onko meillä itsellä muutosvalmiutta vai vastaammeko, että ihan hyvä esitys, mutta ei sovi meille?

Ei muutosta näin tehdä. Asiat eivät muutu ilman kipua. Nämä muutokset tulevat nyt omalle kohdallekin. 

Yrityksen pahin vihollinen on useimmiten yritys itse. Keskustan t
odellisen nousun Suomen suunnanmuuttajaksi voi nyt estää vain keskustalaiset itse.

Hyvät ystävät - mietitään kaikki tätä - kukin omalla kohdallaan. Suomi tarvitsee vahvan ja yhtenäisen Keskustan hoitamaan omalta osaltaan Suomen selviämisen vaikeasta tilanteesta.

Muutos ei ole höpöttämistä, se on raakaa tekemistä.
Muutokseen täytyy saada kaikki mukaan. Se edellyttää avoimuutta ja kuuntelemista.
Muutos tehdään tosiasiat tunnustaen ja niiden pohjalta.
Muutos tekee välillä kipeääkin, mutta itsensä on laitettava likoon eikä epäonnistumisiakaan saa pelätä.
Muutosta tehdään esimerkin voimalla.

Monen asian täytyy kuitenkin vielä muuttua ennen kuin Keskusta voi olla muutoksen veturi ja esimerkillään saada kaikki mukaan. Olemme hyvällä uralla, mutta tekemistä riittää. Alkion periaatteen mukaisesti muutos alkaa meistä itsestä.

Lue lisää »

Avainsanat: politiikan muutos, luottamus, kasvurahasto, eu

Keskustan ryhmäpuhe lähetekeskustelussa valtiontalouden kehyksistä

Tiistai 9.4.2013 klo 14:15

Arvoisa puhemies,

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on vaikeassa murrosvaiheessa. Tämä aika vaatii huolellista asioiden valmistelua, päättäjiltä vahvaa arvopohjaa, kohtuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kysymys ei ole pelkästään talouden kylmistä luvuista: eriarvoistumisen pysäyttäminen tulee olla kirkas tavoitteemme.

Lue lisää »

Avainsanat: keskustan ryhmäpuhe, kehyspäätös, menosääntö, vihreä talous, työurat, mielenterveysongelmat, kunnat, terveydenhuolto, työhyvinvointi, luottamus, oikeudenmukaisuus

Keskustan ryhmäpuhe lähetekeskustelussa valtiontalouden kehyksistä

Tiistai 9.4.2013

Arvoisa puhemies,

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on vaikeassa murrosvaiheessa. Tämä aika vaatii huolellista asioiden valmistelua, päättäjiltä vahvaa arvopohjaa, kohtuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kysymys ei ole pelkästään talouden kylmistä luvuista: eriarvoistumisen pysäyttäminen tulee olla kirkas tavoitteemme.

Lue lisää »

Avainsanat: keskustan ryhmäpuhe, kehyspäätös, menosääntö, vihreä talous, työurat, mielenterveysongelmat, kunnat, terveydenhuolto, työhyvinvointi, luottamus, oikeudenmukaisuus