Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 16.12.2018 9:33Suomi lyhentää velkaa kymmenen vuoden jälkeenLue lisää »
  • 12.12.2018 15:38Pääministeri Sipilän puhe eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa EU:n tulevasta kehityksestäLue lisää »
  • 10.12.2018 11:17Pääministeri Juha Sipilän puhe Suomalaisia ilmastotekoja - Enemmän ja nopeammin-seminaarissaLue lisää »

Blogin arkisto

Vapaus valita

Perjantai 23.1.2015 klo 16:09

Onneksi Suomessa on vapaus valita. Tämä koskee niin ehdokkaiden vapautta valita oma puolueensa kuin äänestäjän vapautta valita oma ehdokkaansa. Minun silmissäni kaikki ehdokkaat ovat samanarvoisia, niin omat kuin muiden puolueidenkin. 

Ihmettelen Anne Bernerin ehdokkuudesta noussutta kohua. Suomessa pitäisi rohkaista myös hänen kaltaistensa muualla kuin politiikassa kannuksensa hankkineiden ihmisten tulemista mukaan politiikkaan. Hänelle ehdolle lähteminen oli pikemminkin kansalaisvelvollisuus.

Tarvitsemme sellaisia poliittisia päättäjiä, jotka ovat toimineet pitkään politiikassa ja ovat yhteisten asioiden hoitamisen ammattilaisia. Tarvitsemme myös yhä enemmän sellaisia päättäjiä, joilla on käytännön kokemusta ja näyttöjä yrityselämästä sekä kolmannen sektorin toiminnasta. Keski-Euroopassa tämä on paljon yleisempää kuin Suomessa.

Luen syntyneen kohun olevan merkki siitä, että hänet noteerataan muissakin puolueissa erinomaiseksi ehdokkaaksi. Meidän kaikkien on kuitenkin kunnioitettava ihmisten henkilökohtaisia valintoja.

Keskusteluissamme Berner on hyvin tiedostanut henkilökohtaiset elämänuhraukset, jotka tulevat väistämättä ehdolle lähtemisen kylkiäisinä. Hän lähtee Keskustan listalle sitoutumattomana ehdokkaana. Hänen valintansa perustuu omaan huolelliseen arviointiin sekä käymiimme keskusteluihin arvoista, Suomen visiosta sekä edessä olevasta vaikeasta urakasta maamme kuntoon laittamiseksi. Keskustalaisessa ajattelussa ovat tasapainossa kestävä talous, realistinen luontosuhde sekä ihmisyys ja erityisesti niistä huolehtiminen, jotka eivät itse siihen kykene.

Aion kaikin tavoin kunnioittaa muiden puolueiden valintoja ja ehdokkaita. Toivon, että muut tekevät samoin ja pääsemme mahdollisimman pian keskustelemaan esimerkiksi kunkin puolueen valinnoista 5 -7 tärkeimmästä tavoitteesta, miten Suomi saadaan kuntoon.

 

Avainsanat: eduskuntavaalit, ehdokas, vapaus

Sananvapaus on demokratian perusta

Lauantai 10.1.2015 klo 13:27

Tämän viikon väkivaltaiset tapahtumat Pariisissa ovat järkyttäneet syvästi koko Eurooppaa, myös meitä suomalaisia.

Satiirisen viikkolehden Charlie Hebdon toimituksen jäseniä murhattiin heidän työpaikalleen tehdyssä hyökkäyksessä keskellä päivää. Järkyttävä terrori-isku on samalla vakava muistutus koko maailmalle sananvapaustyön merkityksestä.

Sanan- ja mielipiteenvapaus on ihmisoikeus, joka kuuluu jokaiselle. Tämä on tänä päivänä maailmalla kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Maailman ihmisistä vain runsaat 15 prosenttia elää maissa, joissa sana on vapaa.

Pariisin isku osoittaa myös journalismin vaarat. Yleensä vaarassa ovat kriisialueilla työskentelevät, jotka tekevät vapaan tiedonvälityksen ja ihmisoikeuksien kannalta välttämätöntä työtä usein vaikeissa oloissa. Nyt uhreiksi joutuivat keskellä Eurooppaa työskennelleet lehtimiehet ja heidän työtään tukeneet.

Sananvapaus on länsimaisen demokratian kulmakivi. Meillä Suomessakin sananvapaus on ollut tärkeä edellytys kansanvaltaisen järjestelmän luomiselle. Kun puolueita perustettiin runsaat sata vuotta sitten, niiden sanomaa levittämään perustettiin ensimmäiseksi sanomalehtiä. Puoluelehdistö on sittemmin kuihtunut niin meillä kuin muuallakin, mutta vapaan tiedonvälityksen rooli demokratian ylläpitäjänä on vain korostunut.

Pariisin uhrien muiston äärellä on mietittävä, miten voisimme vahvistaa sananvapautta. Valitettavasti sananvapaus jää usein talous- ja voimapolitiikan varjoon. Siksi olisi tärkeää, että EU-maat miettisivät, miten ne voisivat tukea laajemmin sananvapaustyötä, esimerkiksi kehitystyössä. Vapaa tiedonvälitys on kehittyvän yhteiskunnan perusta. Kun media on vapaa, koko yhteiskunta voi paremmin. Suomen ulkoministeriö voisi ottaa sananvapaustyön yhdeksi kehityspolitiikan painopisteeksi.

Pariisin terroristit perustelivat tekojaan uskonnollisilla syillä. Tapahtumat antavat aiheen vakavaan pohdintaan kaikkialla Euroopassa. Tärkeää olisi tukea uskontokuntien välistä ja sisäistä vuoropuhelua ääriajattelun kitkemiseksi. Tässä työssä jokaisella uskontojohtajalla on merkittävä rooli, jota poliittiset päättäjät ja kansainväliset järjestöt voivat tukea.

Pariisin isku myös muistuttaa uskontojen tuntemuksen tärkeydestä. Vain näin opimme arvostamaan sekä omaa että toisen pyhää ja käymään vuoropuhelua. Vihalle ja muukalaisvastaisuudelle ei pidä antaa sijaa.  

On hyvä, että Suomen valtiollinen johto ja Euroopan unioni ovat tuominneet Pariisin surmatyöt jyrkästi. Euroopan on pysyttävänä vahvana ja yhdessä. Emme voi emmekä saa perääntyä yhteisten arvojen puolustamisessa.

Pääministeri Alexander Stubb osallistuu sunnuntaina Pariisissa mielenilmaukseen, jossa kunnioitetaan Charlie Hebdon uhreja. Hän edustaa siellä meitä kaikkia.

 

Avainsanat: sananvapaus, demokratia, Pariisi

Voidaanko tili- ja vastuuvapaus myöntää sunnuntaina?

Perjantai 23.5.2014 klo 15:30

Suomen suurin uhka on kasvava suurtyöttömyys ja talouden huono kehitys. Meillä on ollut kahdeksan perättäistä vuosineljännestä ilman talouskasvua. Yhtä heikkoa talouskasvun seitsemän vuoden ajanjaksoa ei löydy Suomen sotien jälkeisestä taloushistoriasta. Pidemmässä tarkastelussa ainoastaan sisällissota ja yksi suurista nälkävuosista, vuosi 1867, aikaansaivat vastaavan tai huonomman talouskasvun 7 vuoden ajanjaksolla.

Valtiontalouden tarkastusvirasto kertoi torstaina, että valtiontalouden tämän vuoden rakenteellisesta jäämästä voi muodostua merkittävä poikkeama yhteisesti sovittuihin pelisääntöiin. Kun talouskasvu jää tällä menolla negatiiviseksi tänäkin vuonna, myös julkisen talouden velkasuhde on menossa EU:ssa yhteisesti sovitun, 60 %:n, kriteerin yli.

Myös brittiläinen laatulehti Financial Times ennusti eilen Suomen olevan Euroopan seuraava ongelmamaa. Euroopassa olemme koko ajan opettaneet muita, mutta nyt joudumme itse tarkkailuluokalle. Lisäksi tämä hallitus ei saavuta yhtään hallitusohjelman talouspoliittista tavoitetta.

Minusta tuntuu, että tätä talousongelmaa ei ole vieläkään tiedostettu kunnolla. Tilanne vaatii poikkeuksellisia toimia ja myös valtiovallan toimia. Keskusta on esittänyt useita ratkaisuehdotuksia kuten kasvurahastoa paikkaamaan yritysten rahoitusten pullonkauloja. Myös biotalous, ruoka, matkailu ja teknologian soveltaminen tarjoavat meille mahdollisuuksia. Emme ole saaneet näille ehdotuksille vastakaikua. Suomi tarvitsee kipeästi 200 000 uutta työpaikkaa.

On selvää, että vahva ja asiansa hoitava kotimaa luo parhaan perustan Eurooppa-politiikalle ja muulle kansainväliselle yhteistyölle. Keskusta ei halua jättää velkataakkaa maksettavaksi tuleville sukupolville. Kotiasioiden pitää olla kunnossa.

Tulevana viikonloppuna on mahdollisuus antaa tilinpäätös hallitukselle tehdystä työstä. Oy Suomi Ab on konkurssin partaalla ja talouden pohja rapistuu. Voimmeko sunnuntain ”yhtiökokouksessa” tosiaankin myöntää tili- ja vastuuvapauden vastuussa olleille henkilöille.

Muista käydä äänestämässä!

Avainsanat: työttömyys, julkisen talouden velkasuhde, Financial Times, kasvurahasto, tili- ja vastuuvapaus